Siirry pääsisältöön
Tilasto-oppaat
Tilastokeskuksen etusivulle

Historiallisen tilastotiedon opas

Poimintoja vanhoista tilastoista

Poimintoja vanhoista tilastojulkaisuista

Oi aikoja, oi tilastoja! Vanhat tilastojulkaisut kuvaavat aikansa yhteiskuntaa monella eri tavalla. Tilastoluvut kertovat omaa tarinaansa, mutta aikansa peilinä toimivat myös tilastojulkaisujen kieli ja tilastoaiheiden valinnat. Esimerkiksi asunnottomia kutsuttiin tilastoissa surutta loisiksi ja aviotonta syntyvyyttä yhteiskunnan sameimmaksi lähteensuoneksi. Nykyään kadonneita tilastoaiheita taas ovat muun muassa muurahaistenmunien vienti ja koulujen marjapensaiden lukumäärät.

Tälle sivulle on koottu vanhoista tilastojulkaisuista mielenkiintoisia poimintoja. Joidenkin aiheet ja kielenkäyttö saattavat nykyään vaikuttaa huvittavilta ja eriskummallisilta. Poiminnat on kerätty yhteiskunnan tilaa ja kehitystä kuvaavan Suomen virallinen tilasto (SVT) -sarjan julkaisuista. SVT-sarjan julkaisut on digitoitu, ja ne julkaistaan Kansalliskirjaston avoimessa Doria-verkkopalvelussa.  

Alle kerätyt nostot löytyvät verkkosivun lisäksi myös Tilastokeskuksen Facebook-tililtä tunnisteella #vanhattilastot.

Myötyjen pilettien luku − rautatietilastoja 160 vuotta

Ensimmäinen rautatie Suomessa avattiin yleisölle maaliskuussa 1862. Tämä 103 virstaa pitkä rautatie kulki Helsingin ja Hämeenlinnan välillä.

Rautatien käyttöä tilastointiin alusta alkaen. Ensimmäisenä vuonna juniin myytiin 38 735 matkalippua, seuraavana vuonna myytyjen lippujen määrä melkein tuplaantui 63 567 kappaleeseen.

Helsinki-Hämeenlinnan rautatie vuosina 1862-1865 -taulukko, jossa myytyjen matkalippujen määrä kuukausittain sekä tulot matkustaja- ja tavaraliikenteestä

Lähde: Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861−1865. Suomenmaan virallinen tilasto 2; 1. Tilastollinen virasto, 1868, s. XXXIV

Hämeenlinnan vanhan rautatieaseman tornipuolen päätyseinä 1800-luvun lopulla. Asemalaiturilla A-sarjan höyryveturi vaunuineen. Kuvan etualalla kävelee mies kädet takin taskuissa.

Kuva: Hämeenlinnan vanha rautatieasema. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma.

Tilastollinen vuosikirja − ajankohtainen klassikko

Vuoden 2021 Suomen tilastollinen vuosikirja on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen. Siinä on 416 sivua ja se sisältää 450 tilastokuviota tai teemakarttaa. Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin jo vuonna 1879 nimellä Suomenmaan tilastollinen vuosikirja. Se on suomen- ja ranskankielinen, ja siinä käytetty fontti on fraktuuraa. Julkaisussa on 56 sivua ja se sisältää 50 taulukkoa.

Löydät kaikki Suomen tilastolliset vuosikirjat avoimesta Doria-palvelusta

Leike ensimmäisen vuosikirjan ensimmäisestä taulukosta. Pinta-ala ja Asutut seudut/Superfleie et Lieux d'habitation -taulukko on kirjoitettu fraktuuralla.

Kuva: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1987, sivu 1, taulukko 1.

Kieltolakirikokset ja -äänestys

Vuosina 1919‒1932 Suomessa oli voimassa alkoholijuomia koskeva kieltolaki. Lakia rikottiin paljon ja sen aiheuttamien ongelmien selvittämiseksi tehtiin laajoja erityisselvityksiä: 

 Kieltolaki kumottiin vuonna 1932 edellisenä vuonna pidetyn kansanäänestyksen tuloksena (Kieltolakiäänestys vuonna 1931).

Juliste jossa lukee Ei laillista eikä laitonta väkijuomaa, Viiva ruutuun N:o 1. Mies lakaisee luudalla, jossa lukee kieltolaki, päihtyneitä henkilöitä, joita tippuu veneestä ja kuorma-autosta.

Kuva: Työväen arkisto

"Suomen väkiluku ei tule koskaan ylittämään neljää miljoonaa"

Ensimmäinen väestöennuste "Suomen väkiluvun vastainen kehitys" julkaistiin vuonna 1934. Ennusteessa todetaan, että "Näiden laskelmien mukaan ei Suomen väkiluku tule koskaan ylittämään neljää miljoonaa." Suomen väkiluvun arvioitiin olevan 3,8‒3,9 miljoonaa asukasta vuonna 1980.

Kuvakaappaus ensimmäisestä väestöennusteesta vuodelta 1934. Sen mukaan Suomen väkiluku kasvaisi 3,55 miljoonasta (vuonna 1935)  3,84 miljoonaan (vuonna 1980).

Ennuste ei pitänyt ihan paikkansa, sillä neljän miljoonan asukkaan raja ylitettiin jo vuonna 1950 ja viiden miljoonan vuonna 1991.

Lähteet: Tilastokatsauksia N:o 10 1934, s. 33‒47 ja Väestötilastoja 250 vuotta: Katsaus väestötilaston historiaan vuosina 1749‒1999, Liite 1, s. 57‒58.

Tilastojen visualisointia 1800-luvulla

"Grafillinen esitys puutavarain ulosviennistä vuosina 1864–1875" sai ansaittua huomiota aikanaan. Kuvio oli esillä Budapestin tilastokongressissa vuonna 1876 ja kaksi vuotta myöhemmin se sai hopeisen mitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.

            Sahattujen metsätuotteiden ulosvienti Suomesta 1864 - 1875

Kuva: Yleinen katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan vuosina 1871–1875: ynnä grafillinen esitys sahattujen puutavarain ulosviennistä vuosina 1864–1875 (kuvaliite julkaisun lopussa)

Tiedonkeruun haasteita ensimmäisessä kaupunkilaskennassa

Suomessa ensimmäinen henkilölomakkeisiin perustuva väestölaskenta toteutettiin vuonna 1870 suurimmissa kaupungeissa Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Oulussa. Tiedottamisesta huolimatta oli herännyt epäilyksiä laskennan tarkoitusperistä, ja jotkut kaupunkilaisista yrittivätkin välttää lasketuksi tulemista pakenemalla kaupungista. Kaupunkilaskennoissa kerättiin tietoja mm. ruokakuntien, asuntojen ja rakennusten lukumääristä, kaupunkilaisten siviilisäädystä, äidinkielestä, sivistystasosta, uskonnosta, ammatista ja elinkeinosta sekä sokeiden, kuurojen ja mielisairaiden määrästä. Jatkossa näitä ns. kaupunkilaskentoja tehtiin kymmenen vuoden välein aina vuoteen 1930 asti.

   Kuulutuksilla, jotka sekä luettiin kirkoissa että julkaistiin kaupungin sanomalehdissä, koetti komitea antaa yleisölle tiedon väenlaskun tarkoituksesta sekä sen ohessa estää kaikkia epäoikeita ja vääriä luuloja (esim. uuden veroituksen pelkoja y. m.), jotka pantiin sen kanssa yhteyteen. Epäluuloa ei kuitenkaan voitu täydellisesti poistaa. Päivinä ennen väenlaskua lienee jommoinenkin määrä vaivaisten luokkaan kuuluvia henkilöitä lähtenyt kaupungin lähimmäisiin kyliin sekä Wiaporiin, jonne jäivät kunnes luultu vaara oli ohitse.  Omin silmin nähneet kertovat että muutamina päivinä Maaliskuun ensimäisen p:n jälkeen maanteillä lähinnä kaupunkia löytyi paljo enemmän jalan astuvia kuin tavallisesti, jotka kelkoilla vetivät perässänsä sen vähän määrän vaatteita ja huonekaluja, jonka luultavasti pakomatkalle olivat ottaneet mukaansa. Sama valon-arkuus eli julkisuuden pelko sai myös monta heidän vertaisistansa, jotka olivat jääneet kaupunkiin, koettamaan vetäytyä pois väenlaskusta. Sen vuoksi kävi välttämättömäksi antaa pölisin 28 p. Helmikuuta illalla toimittaa erityinen lasku muutamissa taloissa, jotka olivat yleisesti tunnetut arveluttavan maineen alaisten henkilöin pesäpaikoiksi. Tämän kautta tulikin, niinkuin sittemmin havaittiin, useat huushollilistat täydellisemmiksi. Eräässä Katajanokan talossa esim., jonka omistaja oli entinen kapakanpitoa harjoittava venäläinen ala-upseeri, tuli niin muodoin 15 miestä ja 1 vaimo ylöskirjoitetuiksi, jotka muuten eivät olisi tulleet kenenkään huushollilistaan pannuiksi. Näillä henkilöillä, jotka kaikki olivat parhaimmalla ijällänsä, ei ollut monella minkäänlaista virkaa. Ne olivat "ent. kisällejä", "ent. oppipoikia", "ent. sotamiehiä", olipa yksi "ent. ojennushuoneelainen"kin. Useimmat ilmoittivat itsensä matkustavaisiksi sekä elävänsä spittingin (siirapin ja veden sekoituksen) myymisellä.

Lähde: Wäenlasku maaliskuun 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa, s. 6‒7.

Tekla Hultin ‒ lasikattojen rikkoja

Tiesitkö, että Tekla Hultin oli ensimmäinen naispuolinen aktuaari Tilastollisessa päätoimistossa (nykyisin Tilastokeskus)? Pystyäkseen hakemaan vuonna 1901 avoimena ollutta toisen aktuaarin paikkaa, hänen oli anottava erivapautta eli vapautusta sukupuolestaan ‒ kuten kaikkien muidenkin akateemista uraa luovien naisten tuohon aikaan. Ensimmäisen aktuaarin paikkaa hän ei enää saanut, koska esimiestehtävän edustusvelvollisuuksien ei katsottu sopivan naiselle.
 
Tekla Hultin toimi toisen aktuaarin tehtävässä vuoteen 1929 asti. Hän toimitti useita tilastollisia tutkimuksia ja tilastojulkaisuja mm. köyhäinhoidosta, avioeroista ja naisten yötyöstä (esim. vuonna 1911 julkaistu Yötyöntekijättäret Suomen teollisuudessa).
 
Tekla Hultin teki muutoinkin naiseksi poikkeuksellisen uran Suomessa. Vuonna 1896 hän väitteli toisena naisena tohtoriksi ja ensimmäisenä naisena filosofian tohtoriksi. Ennen hakeutumista virkamiesuralle hän toimi ensimmäisenä vakituisena naispuolisena toimittajana ja hetken päätoimittajanakin. Hän oli myös aktiivisesti mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa.
Tekla Hultinin rintakuva

Kuva: Museoviraston historiallinen kuva-arkisto

Ensimmäiset kunnallisvaalit "porvarien juhlaa"

Ensimmäiset varsinaiset kunnallisvaalit järjestettiin vain reilu puoli vuotta kansalaissodan päättymisen jälkeen vuoden 1918 lopussa. Ei liene yllätys kenellekään, että ne olivat porvaripuolueiden "voitonjuhlaa". Mutta se kyllä hämmästyttää, että sosialistit kykenivät niin pian sodan jälkeen kokoamaan rivinsä ja saamaan valtuustopaikkoja.

Kunnallisvaaleissa 1918-1922 valituksi tulleet porvari- ja sosialistipuoluiden edustajat

Lähde: Kunnallisvaalit vuosina 1918‒1922. Tilastollinen päätoimisto. Tilastokatsauksia 1:5‒6 (Doria), s. 27‒28 

Vuosina 1918–1922 kunnallisvaalit järjestettiin joka vuosi

Ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa toteutui yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, järjestettiin maassamme vuoden 1918 lopussa. Kansalaissota oli päättynyt vasta seitsemän kuukautta aiemmin. Seuraavina vuosina vaalit järjestettiin joka vuosi. 

Äänestysaktiivisuus oli varsin laimeaa, vuonna 1918 vain 24,5 prosenttia. Silloinen tilastolaatija pohti syitä siihen: ”Sen aiheutti toiselta puolen saman vuoden kapinan johdosta syntynyt lamaannustila v. 1918 ja toiselta puolen saman vuoden lopulla ja seuraavana vuonna armahdettujen, valtionrikoksesta tuomittujen osanotto vaaleihin. V. 1922 taas on havaittavissa äänestäjäin luvun sekä absoluuttista että suhteellista vähenemistä, mikä otaksuttavasti johtuu väsymisestä jokavuotisiin vaaleihin".

Äänestysaktiivisuus vuosien 1918 - 1922 kunnallisvaaleissa, erikseen kaupungeissa ja maaseudulla. Koko maan äänestysprosentit 25,5 - 36,1.

Lähde: Kunnallisvaalit vuosina 1918–1922. Tilastollinen päätoimisto. Tilastokatsauksia 1:5–6 (Doria), s. 24.

Valtionvelka ennen ja nyt

Suomenmaan ensimmäisen tilastollisen vuosikirjan mukaan maamme waltionwelka vuonna 1878 oli 62 221 309 markkaa ja 80 penniä. Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen mukaan se olisi nykyrahassa 301 547 208 euroa ja 96 senttiä. Vuonna 2019 valtionvelka oli 106 368 000 000 euroa.

Taulukko Suomenmaan valtionvelka 1 p. tammikuuta 1878. Taulukossa listattu kotimaisia- ja ulkomaisia lainojen määriä.

Lähteet: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1879 (Doria), s. 56 ja Suomen tilastollinen vuosikirja 2020 (Doria), s. 63

Äänioikeutetut ensimmäisissä kuntavaaleissa

Ensimmäiset kuntavaalit, joissa toteutui yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, järjestettiin Suomessa vuoden 1918 lopussa ‒ joidenkin kuntien osalta vuoden 1919 tammikuussa. Sen jälkeen kuntavaalit järjestettiinkin vuosittain aina vuoteen 1925 asti. Vuoden 1918 vaaleissa äänioikeutettuja oli kaikkiaan 1 653 665. Seuraavana vuonna määrä oli lähes 100 000 vähemmän, koska äänioikeus evättiin muun muassa niiltä, jotka olivat huolimattomuuttaan jättäneet kunnallismaksunsa maksamatta.


 

Taulukossa äänioikeutettujen määrä vuosina 1918 - 1922 erikseen kaupungeissa ja maaseudulla.

Lähde: Kunnallisvaalit vuosina 1918–1922 (Doria), s. 23

Pakkokasvatuslaitokset 1800-luvun lopussa

Pakkokasvatuslaitosten arki 1800-luvun lopussa oli vankitilastojen perusteella karua. Vuonna 1893 Koivulan kasvatuslaitoksen oppilaista lähes puolet olivat kärsineet rangaistuksena ruuan vähentämistä, ruumiillista kuritusta tai sellissä pitämistä. Rangaistuksia oli annettu muun muassa sopimattomista puheista ja tottelemattomuudesta, pahuudesta ja uppiniskaisuudesta sekä ruokottomuudesta.
Taulukossa tietoja Koivulan kasvatuslaitoksessa annetuista rangaistuksista ja niiden syistä 1893: "Rangaistuksina on annettu: Ruuan vähentäminen neljäksi vuorokaudeksi 1 kerta. Ruumiillinen kuritus 27 kertaa. Kuritus ja sellissä pitäminen 2–3 vuorokautta 3 kertaa. Ne hairaukset, joista yllä luetullut rangaistukset ovat määrätyt, ovat olleet: Karkaaminen 2 tapausta. Uhkaus ja puhe karkaamisesta 3 tapausta. Näpisteleminen 2 tapausta. Ruokottomuus 1 tapaus. Tora ja tappelu 4 tapausta. Pahuus ja uppiniskaisuus 4 tapausta. Sopimattomat puheet ja tottelemattomuus 15 tapausta."

Lähde: Vankeinhoitohallituksen kertomus vuodelta 1893 (Doria), s. 56–57.

Tuottelias ja epätuottelias luokka

1800-luvulla ei puhuttu vielä väestöllisestä huoltosuhteesta, vaan väestö jaettiin iän perusteella tuotteliaiseen ja epätuotteliaiseen luokkaan. Termien lisäksi aikojen saatossa on muuttunut ikäluokittelu: siinä missä 1800-luvulla tuotteliaaseen eli työhön kykenevään luokkaan luettiin 15–70-vuotiaat, katsotaan nykyajan väestöllisen huoltosuhteen tarkastelussa työikäisiksi 15–64-vuotiaat.
Tekstileike: Suuresta merkityksestä kullekin kansalle on sen tuotteliasten ja epätuotteliasten ikäluokkain keskinäinen suhde. Tietysti on vaikea tarkoin määrätä sitä rajaa eli sitä ikävuotta, jossa toinen luokka lakkaa ja toinen alkaa, joka raja yksityisille henkilöille on varsin erilainen; mutta kuitenkin tullemme yleensä jotenkin lähelle todellista oloa, jos luemme jälkimäiseen eli epätuotteliaasen luokkaan: l:ksi 0—15 vuoden ikäiset lapset ja 2:ksi vanhukset yli 70 vuoden, s.t.s. ne osat väestöä, jotka eivät kykene omalla työllään korvaamaan mitä heidän elatuksensa maksaa ja jotka siitä syystä eivät ainoastansa ei tuota yhteiskunnalle mitään, vaan vielä lisäksi kuluttavat sen varoja. Tuotteliaasen eli työhön kykenevään luokkaan luetaan silloin muut 15—70 vuoden väliset ikäluokat. Nämä viimeksimainitut ikäluokat ovat tietysti väestön voima; niitten suuruutta koko väestön suhteen sopii sentähden syystä pitää tämän voiman positivisena osoitteena, niinkuin toiselta puolen taas epätuotteliasten asujanten verrannollinen lukumäärä, samalta kannalta katsoen, on sen negativinen osoite. Nyt tehdyn jaon nojalla me tahdomme vielä verrata Suomen väestöä ylläseisovan taulun muitten maitten väestöön, järjestäen nämä maat tuotteliasten asujanten korkeimmasta määrästä alimpaan määrään. 10 000 asujamesta oli tuotteliaita Ranskassa 6 909, kunkin 1 000 tuotteliaan suhteen tuli epätuotteliaita 447; Italiassa 6 380 ja 567, Ruotsissa 6 294 ja 588; Preussissa 6 269 ja 595; Suomessa 6 268 ja 595; Norjassa 6 023 ja 660.

Lähde: Suomen väestö joulukuun 31 p:nä 1865 (Doria), s. 32.

Koulurakennuksia 1800-luvun lopulla

Avoimien oppimisympäristöjen rakentamistrendi ei ollut vielä saanut jalansijaa 1800-luvun lopulla, kun Sortavalan seminaaria oltiin perustamassa. Tiluksilla oli useita erillisiä rakennuksia, muun muassa ”kellari naispuolten ruoanpitoa varten” ja ”vähäläntä palokalu-huone ristikkopuilla”.  

Listaa Sortavalan seminaarin koulurakennuksista 1800-luvun lopulla: Sittemmin on vuosina 1881—1886 Kymölän talon tiluksille ja Sortavalan kaupungin omaamastansa Loblolan talosta N:o 4 luovuttamalle alalle tehty seu- raavat rakennukset: l:ksi. Luokkarakennus nais-osastolle, 2:ksi. Asumakunta-rakennus sam. 3:ksi. Ruoanpito-rakennus sam. 4:ksi. Pesu- ja saunarakennus sam. 5:ksi. Huoneus tyttö-mallikoululle,6:ksi. Kellari naispuolten ruoanpitoa varten,7:ksi. Huoneus voimistelusalia ja kokoelmia varten,8:ksi. Luokkahuoneus mies-osastolle,9:ksi. Huoneus poika-mallikoululle,10:ksi Vähäläntä palokalu-huone ristikkopuilla,ll:ksi. Paja, niin myös makit ja muutamia pieniä halkovajoja näihin ra­kennuksiin, ja 12:ksi. Kasvihuoneus ynnä puutarhurin-asunnon kanssa.

Lähde: Alamainen kertomus Suomen kansakoulutoimen kehittymisestä lukuvuosina 1865–1886 (Doria), s. 10.

Niitä näitä tuloja

Aina kaikille rahavirroille ei vain löydy lähdettä. Näin on taitanut käydä Suomen valtionrautateille vuonna 1895: sekatulojen niitä näitä -sarakkeessa riittää tuloja joka kuukaudelle.
Lähde: Suomen rautatiehallituksen kertomus vuodelta 1895 (Doria), s. 122.

Taulukko valtion rautateiden sekalaisista tuloista 1895. Sekatulojen sarakeotsikoina

Vaivaisten tuhlailua 1800-luvun lopulla

1800-luvun lopulla oltiin huolissaan, kuinka turhan antelias vaivaisapu oli johtanut tuhlailuun ja ylellisyyteen kansan köyhimmissä kerroksissa: vaivaisapuna saatua rahaa tai viljaa oli vaihdettu kahviin ja muihin nautintoaineisiin.

Tekstiä vaivaisavun haasteista 1800-luvulla: Yhtä tukala on esimiehen asema, kun työkykyinen mies saapuu hänen luokseen ilmoittamaan että hänen leipävaransa ovat loppuneet, ettei työtä ole mistään saatavissa ja että nälkä uhkaa häntä ja hänen perhettään, ell'ei vaivaisapua saada. Seurauksena tällaisista ilmoituksista on tavallisesti se että pyytäjälle on myönnetty joku satunnainen apu rahassa tai viljassa, mutta tavallisimmin on laiminlyöty tutkia hädänalaisen todellista tarvetta; ja niinpä sitten on saatu kokea että suuri osa näitä satunnaisia vaivaisapuja on annettu henkilöille, jotka eivät ole olleet sellaisten tarpeessa, vaan että tuo apu lähimmän maakauppiaan luona on vaihdettu kahviin ja muihin nautintoaineisiin. Sellaisesta liiallisesta anteliaisuudesta vaivaishoi­don puolelta on taas ollut seurauksena että tuhlaileminen ja ylellisyys on päässyt valtaan köyhimmissä kansan kerroksissa sekä että yhä useammat ovat vuosi vuodelta ruvenneet vaatimaan satunnaista vaivaisapua.

Lähde: Vaivaishoidon tarkastelijan vuosikertomuksia vuonna 1894 (Doria), s. 8–9.

Ahdasta asumista vuonna 1910

Suomalaiskodissa on keskimäärin 40,8 neliötä asukasta kohden. Luku saattaisi kuulostaa hulppealta vuoden 1910 kaupunkilaisille, joita asui yhden huoneen huoneistossa keskimäärin jopa 3,4.

Taulukko asuinväljyydestä kaupungeissa 1910. Kaupungeista Helsinki, Turku, Viipuri, Tampere, Vaasa, Pori ja Oulu kerrotaan asukkaiden keskimäärä huoneistoa kohden huoneiston koon mukaan.

Lähde: Asuntolasku Helsingissä, Turussa, Viipurissa, Tampereella, Vaasassa, Porissa ja Oulussa joulukuun 7 p. 1910: Teksti (Doria), s. 22.

Otaksuttavat syyt mielisairauteen

Vuonna 1907 mielisairaaloihin otettujen hoidokkien otaksuttavat syyt mielisairauteen olivat moninaisia. Syiksi oli kirjattu muun muassa uskonnon ja rakkauden vaivat, harmit ja kaihot, sosialistinen kiihoittaminen ja jopa vauriot Amerikassa.

Taulukko mielisairaalaan otetuista syyn mukaan 1907. Otaksuttavia syiksi on listattu tulehdus aivoissa ja niitten kalvoissa, luonnoton psykinen taipumus ja kehittyminen, lapsivuode ja sen seuraukset, pitkällinen imettäminen, liikarasitus ja yönvalvominen, uskonnon vaivat, rakkauden vaivat, taloudelliset huolet, mielenliikutukset, harmit ja kaihot, suru, suru ja pettymys, suru ruumiillisen sairauden johdosta, vaurioita Amerikassa, omantunnonvaiva sekä sosialistinen kiihoittaminen, lakot.

Lähde: Lääkintöhallituksen kertomus vuodelta 1907 (Doria), s. 346.

Rikoksiin tuomittujen tausta

Rikoksiin tuomittujen taustat tilastoitiin 1800-luvun lopulla tarkkaan – luku- ja kirjoitustaidon lisäksi jopa kristinopintaidon tason mukaan.

Taulukko rikoksiin tuomituista kristinopintaidon ja lukutaidon mukaan 1800-luvun lopulla. Taulukon alussa kerrotaan, että kristinopintaitoon nähden on tietoja 506 miehestä ja 141 naisesta, ja sen jälkeen kerrotaan, kuinka monella oli hyvä, välttävä tai heikko kristinopintaito ja kuinka monelta se puuttui kokonaan. Sen jälkeen kerrotaan, kuinka moni tuomituista naisista ja miehistä oli saanut täydellisimmän opetuksen, kuinka moni osasi lukea ja kirjoittaa, kuinka moni osasi lukea muttei kirjoittaa ja kuinka moni ei osannut lukea eikä kirjoittaa.

Lähde: Keisarillisen senaatin oikeustoimituskunnan alamainen kertomus vuodelta 1897 (Doria), s. 61.

Kansakoulujen kasvitarhat

Tiesitkö, että Suomen virallisessa tilastossa kerrottiin 1900-luvun alussa kansakoulujen marjapensaiden ja hedelmäpuiden määrät?

Taulukko koulukasvitarhoista lääneittäin 1900-luvun alussa. Taulukossa kerrotaan lääneittäin koulukasvitarhojen pinta-ala, kasvitarharahaston arvo sekä eri hedelmäpuiden ja marjapensaiden määrä.

Lähde: Tilastollinen yleiskatsaus Suomen kansakoulutoimeen lukuvuonna 1917–1918 (Doria), s. 18.

Tuontituotteita 1860-luvulla

Kliitua, krappia ja krihveleitä – 1800-luvun tuontitilastoja selaillessa huomaa niin kielen kuin maailman muuttuneen ajan saatossa.

Taulukko eri tuotteiden tuontimääristä 1800-luvun lopulla. Tuontimäärät vuosilta 1866, 1867, 1868, 1869 ja 1870 tuotteille kimrööki; kipsiä ja teoksia siitä; kirjoja, präntättyjä; kiviä, kaikenlaisia; kliitua; klori-kalkkia; konfektia; koralleja; korimaakarin teoksia; korkkeja ja korkkipuuta; korutavaroita; koschenilliä; krappia; krihvelitauluja ja krihveleitä; krinoliineja ja niiden kehiä.

Lähde: Katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan: vuosina 1866–1870 (Doria), s. LXXVII.

Nauttimus- ja ylellisyystavaroiden vapriikit vuonna 1861

Nauttimus- ja ylellisyys-tavarain vapriikit työllistivät 1800-luvulla hyvin. Oluttehtaita oli enemmän kuin mitään muita tehtaita, ja vain konepajat ja kehruutehtaat työllistivät enemmän kuin tupakka-, sikarri- ja nuuskavapriikit.

Taulukko nauttimus- ja ylellisyystavaratehtaista 1861. Taulukossa vapriikkien ja laitosten sekä työntekijöiden määrät ja teosten arvo seuraavilta tehtailta: sokeriruukit; sikuritehtaat; portteri- ja etikkavapriikit; oluttehtaat; väkiviinan-vapriikit; viinitehtaat; seltteri- ja hiilihappo-veden tehtaat; tupakka-, sikarri- ja nuuskavapriikit; kölnin-veden ja viinan vapriikit; hajuainetten, oljyin j. m. valmistustehtaat.

 

Lähde: Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861–1865 (Doria), s. XXIV.

Naimisiinmenokuukaudet

Nykyään marraskuussa solmitaan vähiten avioliittoja. Toisin oli 1800-luvulla, jolloin marras- ja joulukuu olivat syystöiden loputtua parhainta aikaa naimakaupoille. Kesäkuu, luonnonelämän kukoistusaika, oli toki tuolloinkin suosittu hetki avioliiton solmimiselle.

Taulukko avioliitoista kuukausittain 1800-luvun lopussa. Taulukossa avioliittojen luku koko maassa suhteessa 1200 henkilöön kuukausittain vuosina 1891–1900.

Lähde: Yleiskatsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1900 ynnä jälkikatsaus ajanjaksoon 1816–1900 (Doria), s. 24.

Maatalouden loiset vuonna 1910

Vailla vakinaista asuntoa olevia kutsuttiin 1900-luvun alussa melko koruttomasti loisiksi. Myös tilastoissa maanviljelyksen päivätyöläiset jaoteltiin asunnon omistaviin ja loisiin.

Taulukko ammateista ja elinkeinoista 1900-luvun alussa. Taulukossa läsnä oleva väestö ryhmitettynä ammatin ja elinkeinon mukaan 31 p. joulukuuta 1910. Päähenkilöiden ammatti ja elinkeino -sarakkeessa Maanviljelys sivuelinkeinoilleen;  Maanviljelys ja karjanhoito; Maanomistajia; Kruununtalojen tai uudistalojen haltijoita; Virkatalojen vuokraajia; Itsenäisen tilan vuokraajia; Lampuoteja  ja maatorppareita, jotka ovat päätilanalaisia, kruununmetsätorppareita; Muonatorppareita, muonamiehiä ja renkejä, jotka ovatomassa ruuassaan; Vouteja, työnjohtajia ja ammattioppineita; Palkollisia isäntäväen ruokakunnassa; Päivätyöläisiä a) jotka omistavat oman asunnon (itsellisiä, mäkitupalaisia) b) joilla ei ole omaa asuntoa (loisia y. m.).

Lähde: Suomen väkiluku 31 p:nä joulukuuta 1910 (seurakuntakirjojen mukaan) 2: Läsnä olevan väestön ryhmitys ammatin ja elinkeinon mukaan (Doria), taulusivu 2.

Alkoholirikolliset 1920-luvun alussa

Alkoholirikollisia luokiteltiin 1900-luvun alussa heidän alkoholiluonteensa mukaan kahteen ryhmään: alkoholisteihin eli väkijuomiin meneviin ja ei-alkoholisteihin eli niihin, jotka olivat rikoksen edellä nautitun alkoholin aiheuttamassa tilapäisessä epänormaalissa mielentilassa.

Taulukko alkoholisteista ja päihtyneistä 1900-luvun alussa. Taulukossa päihtyneiden ja muiden alkoholistien sekä ei-alkoholistien päihtyneiden osuudet ikäryhmittäin.

Lähde: Alkoholinkäyttö ja rikollisuus tai irtolaisuus vuonna 1923 (Doria), s. 42.

Työrettelöt teollisuudessa vuonna 1917

Työrettelöt yleistyivät Suomessa itsenäisyyden kynnyksellä aivan tavattomasti. Vuonna 1917 työnseisauksia oli 697, mikä on varsin paljon verrattuna edeltävän vuoden yhteen työnseisaukseen.

Taulukossa vuosilta 1916 ja 1817 työrettelöt syiden mukaan: työnseisaukset, vararikko, raaka-aineen puute, työn puute, muut syyt. Taulukon alla teksti. Työrettelöt lisääntyivät v. 1917 aivan tavattomasti. Noin puolet (49,9 %) kaikista työnkeskeytyksistä oli työnseisauksen, s.o. lakkojen ja työnsulkujen aiheuttamia. Edellisenä vuonna sen sijaan työn-seisauksia oli vain 0.1 % kaikista keskeytyksistä ja v. 1913 siis viimeisenä no0rmaalisena vuonna ennen maailmansotaa vain 1.5 %.Taulukon alla teksti. Työrettelöt lisääntyivät v. 1917 aivan tavattomasti. Noin puolet (49,9 %) kaikista työnkeskeytyksistä oli työnseisauksen, s.o. lakkojen ja työnsulkujen aiheuttamia. Edellisenä vuonna sen sijaan työn-seisauksia oli vain 0.1 % kaikista keskeytyksistä ja v. 1913 siis viimeisenä no0rmaalisena vuonna ennen maailmansotaa vain 1.5 %.

Lähde: Teollisuustilastoa: vuonna 1917 (Doria), s. 31.

Ruumiinviat

1800-luvun väestönlaskentojen tavoitteena oli selvittää eri kaupunkien väestön määrä ja laatu. Kaupunkien väestöä tilastoitiin mm. iän, sukupuolen ja kielen mukaan, mutta myös lukutaidon ja jopa erilaisten ”ruumiinvikojen” mukaan: kaupunginosittain esitettiin kuuromykkäin, sokioiden, muiden kovempain ruumiinvikojen alaisten sekä heikkomielisten ja hourupäisten lukumäärät.

Taulukko kuuromykkien, sokeiden ja sairaiden määrästä Helsingissä 1800-luvulla. Taulukossa kaupunginosittain ja sukupuolittain tietoa kuuromykkien, sokioiden sekä muiden kovempain ruumiinvikojen alaisten määrät.

Lähde: Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa (Doria), s. LVI.

Synnytysten tuotemäärä

Suomen tilasto oli vuonna 1871 onnellinen voida antaa apunsa lapsensynnytysten tuotemäärän selvittämisessä vuosina 1859−1868. Kovat ajat näkyivät tilastoissa: siinä missä nykyään alle kolme lasta syntyy kuolleena 1000 synnytystä kohden, oli vastaava luku nälkävuosina jopa 42.

Tekstiä ja taulukko syntyneistä sikiöistä 1800-luvun lopulla. Kuinka monta sikiötä syntyy ylipäänsä vississä määrässä lapsivuoteita? Tämän kysymyksen selvittämiseen on Suomen tilasto kyllä onnellinen voida antaa apunsa. Lapsensynnytysten tuotemäärä on, ainakin kymmenenä vuonna 1859—1868, Suomessa ollut ihmeteltävän yhtäläinen. Tuhat lapsensynnyttäjää on nimittäin kunakin vuonna likimmiten tuottanut 1,015 sikiötä. Mitä taas tulee siihen lukumäärään, joka näistä on syntynyt elävänä mailmaan, löytyy tosin eri vuosien välillä vähän suurempia eroituksia; mutta kuitenkin sopii sanoa, että suhta tässäkin katsannossa on ollut jotenkin samanlainen eikä paljon ole poikennut vastamainitun vuosikymmenen keskimäärästä. Tämä on, laskettuna kutakin lapsensynnyttäjäin tuhatlukua päälle, 985 elävänä ja 30 kuolleena syntynyttä lasta. Asian oikeata ymmärtämistä varten ilmoitetaan tässä suhta kunakin vuonna erittäin. (Tässä kohtaa taulukko, jossa vuosittain 1859–1868 tiedot, kuinka monta kuolleena tai elävänä syntynyttä sikiötä on 1000 lapsensynnyttäjää tuottanut.) Josta näkyy että kuolleena syntyneitten lukumäärä verrattain on ollut suurin niinä vuosina, joina syntyväisyys on ollut vähäinen ja kuolevaisuus iso, eli niinä aikoina, joina yleisempi puute ja kivulloisuus on vallinnut maassa. Tämä asian laita onkin aivan luonnollista. Kärsimisten ja tautien rasittamassa väestössä sijitysvoima on vähennetty. Se ei ainoastansa synnytä vähemmän lapsia kuin tavallisesti; vaan nämä lapset ovat lisäksi ruumiinsa puolesta heikompia kuin ne, jotka syntyvät parempina aikoina.

Lähde: Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865‒1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen (Doria), s. 23.

Keski-ikä

Keskivertosuomalainen on iältään 42,7-vuotias. Toisin oli 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin keski-ikä keikkui Suomessa 26 ja 27 vuoden välillä.

Taulukko elävien keski-iästä 1700- ja 1800-luvuilla. Taulukossa miesten, naisten ja koko väestön keski-iät vuosille 1751, 1775, 1800, 1850 ja 1865. Taulukon tiedot ovat suomeksi ja ranskaksi.

Lähde: Pääpiirteet Suomen väestötilastosta vuosina 1750−1890: 1: Väestön tila (Doria), s. 211.

Tiedon visualisointia vuodelta 1876

Tiedon visualisointia vuodelta 1879: Maanviljelystiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876 -julkaisun lopussa on karttaliite, jossa on kuvattu muun muassa nautaeläinten määrää suhteessa väkilukuun alueittain.

Kartta nautojen määrästä Uudellamaalla 1876. Uudenmaan kartta väritetty sen mukaan, mikä on nauta-eläinten luku väestön suhteen eri alueilla.

Kuva: Maanviljelyntiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876.: Ynnä 6 värikarttaa (Doria), kartta nro 4.

Asuinrakennusten korkeus vuonna 1890

Vuonna 1890 ei rakennusten korkeus päätä huimannut. Suomessa oli vaivaiset 31 asuinrakennusta, jotka olivat yli nelikerroksisia.

Taulukko asuinrakennuksista rakennusaineen, kattoaineen ja korkeuden mukaan 1890. Taulukossa lääneittäin tietoa rakennusten määrästä rakennusaineen mukaan (kivi eli tiili; tiili ja puu; puu; saviruukista tai muusta aineesta), kattoaineen mukaan (rauta- ym. levyt; paperi tai kattohuopa; tiilet tai liuskakivi; päreet; lankut, laudat; olki, turve ym.) ja korkeuden mukaan (1-kertaisia; 2-kertaisia; 3-kertaisia; 4-kertaisia; 5 eli useampikertaisia).

Lähde: Katsaus Suomen taloudelliseen tilaan. Viisivuotiskausi 1886–1890 (Doria), taululiitesivu 30.

Ammattiluokitusta 1870-luvulla

Ammatteja vuodelta 1870: olisitko mieluiten taideniekka, gummimaakari, pensionilla elävä, Mahometilainen Mollah, wuorensärkijä, wiraton henkilö vai ehkä yhteinen nainen?

Taulukko väestöstä ammatin mukaan 1870. Taulukossa lueteltuja ammatteja: Kirjallisuutta ja taidetta; Kirjailijoita; Taideniekkoja: maalareita, valokuvantekijöitä, kuvanveistäjiä, sinetintekijöitä, kivipainontaitureita, keinoilijoita, näyttelijöitä, soittoniekkoja, tanssin-opettajia y. m.; Kasvurahoilla tahi pensionilla eläviä henkilöitä; Maatilan-omistajia, jotka asuvat kaupungissa ja elävät tuloilla tiluksistansa; Talon-omistajia, jotka elävät talojensa tuloilla; Rahojensa kasvuilla eläviä henkilöitä; Pensionilla eläviä; Maanviljelystä; Tilan- ja maan-omistajia; Puutarhureita; Torppareita; Arenteeraajia.

Lähde: Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa (Doria), s. XLVI lähtien.

Köyhäinhoidon moninaiset syyt 1920-luvulla

1920-luvulla köyhäinapua saaneita tilastoitiin avuntarpeen syyn mukaan. Tavallisimmat syyt olivat vanhuudenheikkous, kivulloisuus ja mielisairaus, mutta apua sai myös muun muassa oman tai puolison laiskuuden, juoppouden tai irstaan elämän takia.

Taulukko köyhäinhoidon asiakkaista avuntarpeen syyn mukaan 1920-luvulla. Taulukossa avunsaajat ja heidän osuudet kaupungeissa ja maalaiskunnissa sukupuolen ja avuntarpeen syyn mukaan. Avuntarpeen syyt: Vanhuudenheikkous; KivuIloisuus, sairaus; Mielisairaus, tylsämielisyys; Muu aistiviallisuus; Raajarikkoisuus; Laiskuus, huolimattomuus; Juoppous; Irstas elämä, irtolaisuus; Vapausrangaistus; Aviopuolison työkyvyttömyys; Aviopuolison laiskuus,huolimattomuus; Aviopuolison juoppous; Aviopuolison irstas elämä, irtolaisuus; Aviopuolison perheensä hylkääminen; Aviopuolison vapausrangaistus; Aviopuolison kuolema; Perheen lukuisuus; Aviottoman lapsen elättäminen; Työnpuute, työriita; Muu syy.

Lähde: Suomen köyhäinhoito vuonna 1921 (Doria), s. 21.

Elätetyt elukat 1800-luvun lopulla

”Elätettyjen elukkain” eli kotieläinten määrän alueellisessa vertailussa käytettiin 1800-luvun lopulla perusyksikköä, jolloin yksi nauta vastasi puolikasta täysikasvuista hevosta, kahta varsaa, kahta vasikkaa ja hiehoa, kahdeksaa lammasta tai kolmea sikaa.

Tekstiä kotieläinten laskentatavasta 1800-luvun lopulla: Kun, niinkuin ylläolevasta taulusta näkyy, katsauksia eri läänein verralliseen koti-eläinten rikkauteen vaikeuttaa se seikka, että semmoisten eläinlajien jako, joita ei suorastaan käy toisiinsa vertaaminen, on epätasainen ja epäsuhteellinen, näyttää tarpeelliselta, sen mukaan kuin ulkomaillakin on tavallista, otaksua kaikille lajeille yhteinen perus-yksikkö ja muuttaa niiden summat kertomaluvuiksi siitä. Sellaisena perus-yksikkönä pidetään tavallisesti täysikasvuinen nauta-eläin ja muut eläinlajit lasketaan sitten, sen arvon mukaan mikä niillä on tähän verrattuina, vastaavan suurempaa taikka vähempää lukumäärää semmoisia elukoita. Jos nyt nauta-eläin Suomessa otaksutaan olevan samanarvoinen kuin 1/2 täysikasvuista hevosta = 2 varsaa = 2 vasikkaa ja hiehoa = 8 lammasta = 3 sikaa, niin saadaan tämmöisen muuttolaskun kautta seuraava luku elukoita keskimäärin jokaiselle tuhannelle hehtarille koko tiluslaajuudesta:
Uudenmaan läänissä 158; Turun ja Porin läänissä 136; Hämeen läänissä 122; Wiipurin läänissä 83; Mikkelin läänissä 103; Kuopion läänissä 64; Waasan läänissä 86; Oulun läänissä 12; Koko Suomessa 57.

Lähde: Katsaus Suomen taloudelliseen tilaan. Viisivuotiskausi 1886–1890 (Doria), s. 46–47.

Nälkävuosien tuonti ja vienti

Nälkävuosien ja Euroopan sotien vaikutus näkyy Suomen ulkomaankauppatilastoissa. Vuosina 1866–1870 tuonti keskittyi tavaran sijasta jyviin, joiden tuonti vuosina 1866−1868 oli jopa kolmasosa kaikesta tuonnista. Kuohuviinillä ei skoolailtu entiseen tapaan, sillä sen tuonti oli yli puolet vähemmän kuin katovuosia edeltävinä vuosina. 

Taulukko eri tuotteiden tuonnista 1800-luvun lopulla: Kankirautaa (leiviskää), vuotinen keskimäärä 1866—1870 71 216, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 99 548, vähentymistä 28 332; Kynttilöitä (leiviskää), vuotinen keskimäärä 1866—1870 16 768, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 30217, vähentymistä 13 503; Rukiita (tynnyriä), vuotinen keskimäärä 1866—1870 41 835, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 76 674, vähentymistä 34 839; Sampanjaa ja mousseeraavia viinejä (putellia), vuotinen keskimäärä 1866—1870 10 422, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 22903, vähentymistä 12 481; Siirappia (leiviskää), vuotinen keskimäärä 1866—1870 13 069, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 28 687, vähentymistä 15 618; Suolattua kalaa (leiviskää), vuotinen keskimäärä 1866—1870 110146, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 148 439, vähentymistä 38 293; Toppusokeria (leiviskää), vuotinen keskimäärä 1866—1870 121 522, vuotinen keskimäärä 1856— 1865 194 308, vähentymistä 72 786; y. m.

Lähde: Katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan: vuosina 1866–1870 (Doria), s. 17–18.

Mallikursseja 1800-luvun kansakoulun opetussuunnitelmasta

Kansakoulujen toiminta ei ollut vielä kovin vakiintunutta 1880-luvulla. Opetuksen sisältöä pyrittiin yhdenmukaistamaan laatimalla kuvaukset opetettavien aineiden mallikursseista. Esimerkiksi lauluopetuksen tavoitteena oli ”puhdas ja tunnokas yksiääninen laulu”, ja opetettaviksi lauluiksi tuli valita uskonnollisesti ja isänmaallisesti sopivia lauluja.

Tekstiä lauluopetuksen tavoitteista kansakoulussa 1800-luvun lopussa: Laulu.(2 tuntia viikossa kummallakin luokalla). Lauluopetuksen pääasiallisella tarkoituksena kansakoulussa on puhdas ja tunnokas yksiääninen laulu. Suurinta huomiota pantakoon laulun sanoihin, ja valittakoon ainoastaan semmoisia lauluja, jotka uskonnollisen, isänmaallisen ja runollisen sekä lapsille helposti käsitettävän ja miellyttävän sisällön ja vastaavan muodon kautta todellakin soveltuvat tähän. Sanat ovat aina ennen säveleen harjoittamista huolellisesti ja täydellisesti läpikäytävät ja saatettavat lasten käsitykseen. Toisia virrenvärsyjä ja lauluja luetaan ulkoa (vertaa; lukeminen). Oppilaille jo tuttuja lauluja harjoitettakoon poikkeustapauksissa myös kaksi- tahi kolmi-äänisesti, missä soinnun aisti on enimmin kehittynyt ja äänivarat sen myöntävät.

Lähde: Alamainen kertomus Suomen kansakoulu-toimen kehittymisestä lukuvuosina 1865–1886 (Doria), s. 65.

Lankarullatehtaat

Suomi oli aikoinaan maailman suurin puisten lankarullien valmistaja. Esimerkiksi vuonna 1910 lankarullia valmistettiin yli 7,7 miljoonaa krossia eli 1,1 miljardia kappaletta.

Taulukko lankarullatehtaiden tuotannosta vuonna 1910. Taulukossa rulla-, rullanemäs- ja nappulatehtaissa valmistettujen lankarullien ja rullanemäksien määrä ja jalostetun tuotteen arvo.

Lähde: Teollisuustilastoa. Vuonna 1910 (Doria), s. 112−113.

Karua tekstiä jalkalapsista

1800-luvun lopun tilastojulkaisussa kuvattiin aviotonta syntyvyyttä tylysti ”yhteiskunnan kaikkein sameimmaksi lähteensuoneksi”. Jalkalasten eli avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kerrottiin jäävän usein ilman hoitoa ja olevan siksi muita taipuvaisempia kerjäläisyyteen, pahoihin tapoihin ja rikoksiin.

Tekstiä ja taulukko avioliiton ulkopuolella syntyneiden määrästä 1800-luvun lopulla: Avioton syntyväisyys on yhteiskunnan kaikkein samein lähteensuoni. Yhteiskunnan isoon virtaan viskaa tämä lähteensuoni lakkaamatta joukon henkilöitä, jotka enemmän kuin muut ovat jätetyt ilman hoidotta ja peräänkatsannotta sekä joitten riveistä sentähden kerjäläisyys, pahat tavat ja rikokset verrattain saavat useimmat harjoittajansa. Sen vuoksi tekee mieli tietää missä määrässä sanottu syntyväisyys Suomessa on enentynyt taikka vähentynyt vuosien kuluessa. Se on tästä syystä kuin l:seen tauluun on otettu tietoja ei ainoastansa syntyneitten avio- ja jalka-lasten lukumäärästä kultakin vuodelta hamasta vuodesta 1812 alkaen, vaan myöskin kummankin prosenttisuhteestasyntyneitten koko summaan. Paremman selvyyden vuoksi pannaan kuitenkin tähän alemmaksi jalkalasten prosenttisuhde syntyneitten summaan erinäisinä viiden vuoden aikakausina, jota paitsi verrattavaksi annetaan yhtäläisiä lukuja Ruotsista.100  elävänä  syntyneestä  oli  jalkalapsia: Vuosina 1816—1820 Suomessa 6,12 ja Ruotsissa 6,91; 1821—1825 Suomessa 6,45 ja Ruotsissa 7,01; 1826—1830 Suomessa 6,08 ja Ruotsissa 6,23; 1831—1835 Suomessa 5,44 ja Ruotsissa 6,56; 1836—1840 Suomessa 6,46 ja Ruotsissa 6,87; 1841—1845 Suomessa 7,24 ja Ruotsissa 8,38; 1846—1850 Suomessa 7,16 ja Ruotsissa 8,88; 1851—1855 Suomessa 7,19 ja Ruotsissa 9,32; 1856—1860 Suomessa 6,89 ja Ruotsissa 8,78; 1861—1865 Suomessa 7,07 ja Ruotsissa 9,19.

Lähde: Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865−1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen (Doria), s. 27.

Opettajien vakinaistaminen 1800-luvun lopulla

1800-luvun lopun tilastontekijä oli huolissaan eräiden kaupunkien tavasta olla vakinaistamatta opettajien ja opettajattarien työsuhteita, vaikka oli ilmiselvää, että näiden kansankynttilöiden työpanosta tarvittiin jatkuvasti.

Tekstiä opettajien vakinaistamista 1800-luvulla: Eräissä kaupungeissa on vuodesta vuoteen pidetty olemassa joku määrä opettajia ja opettajattaria ylimääräisinä tahi virkaatoimittavina, vaikka jo kauan on nähty, ett’ei milloinkaan voi puhetta tulla heidän hoitamainsa virkapaikkain lakkauttamisesta; yhä uusia on otettu opettajia ja opettajattaria, niin että virkaatoimittavain luku on vuosi vuodelta enennyt, eikä sittenkään vakinaisten sijain luku ole karttunut. Nuo opettajat ja opettajattaret eivät, jos tulevat sairaiksi tahi vanhuuttaan saamattomiksi, voi odottaa mitään eläkettä. Lieneepä semmoinen tila erinomaisen huolestuttava opettajalle, joka on monen perheen isä eikä saata toivoa eläkettä leskelleen ja lapsillensa, vaikka on tarkalleen suorittanut eläkkeensaanti-maksot. Jos taas on aikomus sitten asettaa heitä vakinaisiksi virkoihin ja sen perästä lukea niiden edellisetkin lukuvuodet heidän hyväkseen eläkkeen suhteen, niin on se vääryyttä valtion laittamalle eläkerahastolle, joka noilta edellisiltä vuosilta ei ole saanut mitään maksoja. Niiden eläkkeensaanti-maksojen hyväksi-lukemista, jotka ovat suoritetut ylimääräisellä kannalla oltaessa, on leski- ja orpokassan armollisesti vahvistettu ohjesääntö jyrkästi vastustava.

Lähde: Alamainen kertomus Suomen kansakoulu-toimen kehittymisestä lukuvuosina 1865–1886 (Doria), s. 18.

Tupakkateollisuuden menestysvuosia

Tiesitkö, että Suomessa oli jopa 37 tupakkatehdasta vuonna 1899? Tehtaissa valmistettavien tupakkatuotteiden kirjo oli laaja: sikaareja, papirosseja, papyrossitörtöjä, nuuskaa, kartuusitupakkaa ja sitä ihan tavallista tupakkaa.

Taulukko tupakkatehtaiden tuotannosta 1899. Taulukossa tupakkatehtaiden valmistetun tavaran brutto-arvo ja paljous sekä laji lääneittäin. Lajeina sikaarit. papirossit, nuuska, tupalla, piipputupakka, papyrossitörtöt, kartuusitupakka, suutupakka, leik. tupakka.

Lähde: Tehtaita ja Käsityölaitoksia. Vuodelta 1899. Jälkimmäinen osa (Doria), s. 96.

Pohjanmaan puukkojunkkarit

1800-luvun loppupuolella murhat ja tapot olivat Suomessa yleisempiä kuin Ruotsissa ja Norjassa. Syynä tähän pidettiin raakoja ja villejä Pohjanmaan puukkojunkkareita, joilla katsottiin olevan väkivaltaisuuden lisäksi vielä taipumusta pikavihaiseen luonteeseen ja juoppouteen.

Tekstiä murhien ja tappojen määrästä Suomessa 1800-luvun lopulla: Suomessa murhataan ja tapetaan, **) valitettavasti kyllä usein, ainakin sen suhteen mitä tehdään Ruotsissa ja Norjassa. Syynä tähän ikävään asian laitaan on etupäässä Waasan lääni. Vuosina 1865—1868 Suomessa tapahtuneista 225 murhasta ja taposta tehtiin 89 eli enemmän kuin kolmas osa sanotussa läänissä. Pohjanmaan yhteisen kansan (Ilmajoen, Korsholman ja Lapuan kihlakunnissa) juurtunut tapa sattuneessa riidassa kohta tarttumaan puukkoon on yhdessä sen pikavihaisen luonteen ja juoppouden kanssa tuottanut läänille rikostilastossamme näin surullisenmaineen. Kansansivistyksen enentyessä tulevat kuitenkin nämä vallattoman raakuuden ja villiyden osoitukset vähitellen katoamaan.

Lähde: Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865−1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen (Doria), s. 44.

Tapaturmia rautateillä vuonna 1895

Rautateillä tapahtuneiden tapaturmien tilastointi oli varsin yksityiskohtaista 1800-luvun lopulla. Tapaturmat ja niiden seuraukset kuvattiin tarkasti, ja kuvauksissa kerrottiin jopa uhrien nimet. Vuonna 1895 onnettomuus sattui muun muassa hevosajuri Johan Evert Heleniukselle, joka kuitenkin selvisi pelkällä säikähdyksellä. Toisin kävi renki Vihtori Lehtiselle, joka oli päätynyt kiskoille makaamaan Tampereen markkinoilta palatessaan.

Tekstiä rautateillä tapahtuneista tapaturmista 1895: Marraskuun 29 p. Sydänpäivällä Helsingin satamaradalla siinä ylimenopaikassa, missä Kaivopuistosta tuleva rautatie leikkaa rataa, 21 lastatusta vaunusta kokoonpantu juna törmäsi yhteen Helsinkiläisen ajurin Johan Evert Heleniuksen ajaman ja kahdella hevosella valjastetun kuormavaunun kanssa. Helenius oli kyllä kuullut junan torvisignaalit, kun hänen piti ajaa ylimenopaikan poikki, mutta hevoset olivat samassa säikähtäneet ja alkaneet juosta, niin ettei Helenius ollut saattanut niitä pidättää. Juna laahasi vaunun ja hevoset vähän matkaa mukanaan, vaunu lyötiin rikki ja toinen hevonen sai pahoja vammoja, mutta toisen onnistui päästä irti. Merkillistä kyllä Helenius, joka istui kuormalla, ei vahingoittunut ollenkaan. N:o 25. Joulukuun 12 p. Kun postijuna N:o 129 klo ½ 12 yöllä kulki 191 kilomeetriä Tampereen ja Vehmaisten asemain välillä, oli lokomotiivinkuljettaja huomannut jonku esineen makaavan kiskoilla ja kohta koettanut junaa jarruttaa, mutta suuresti viettävän maan tähden ei voitu junaa pysäyttää ennenkuin se oli ajanut tuon esineen yli. Tutkiessaan junamiehistö huomasi, että juna oli ruhjonut radalla makaavan miehen, joka tunnettiin 21-vuotiaaksi rengiksi Vihtori Lehtiseksi Messukylän pitäjästä. Hän oli edellisenä päivänä käynyt Tampereen markkinoilla ja sieltä palatessaan joko laskeutunut tai kaatunut kiskoille.

Lähde: Suomen rautatiehallituksen kertomus vuodelta 1895 (Doria), s. 312.

Rokotusvastaisuutta 1870-luvulla

Rokotusvastaisuus oli terveydenhuollon riesana 1870-luvulla: rokon-istuttajattarien työ ei ollut helppoa, sillä kansa osoitti usein ”haluttomuutta ja kylmäkiskoisuutta” rokottamisen suhteen.

Rokonpanoa ovat, niinkuin ennenkin, harjoittaneet asianomaisesti oikeutetut ja piirilääkärien katsannon alla olevat rokon-istuttajattaret. Melkein samanlaiset esteet kuin edellisen viisivuotisaikakauden kuluessa ovat nytkin monessa paikassa kohdanneet rokonpanon oikeata hoitamista ja loppuun saattamista. Yhteinen kansa osottaa nimittäin usein haluttomuutta ja kylmäkiskoisuutta tämän suojeluskeinon suhteen, ei huoli noudattaa kutsumusta rokonpanoon eikä anna ottaa istutus-ainetta rokoitetuista lapsista. Paitsi sitä ilmoitetaan muutamista piirilääkärin-piirikunnista, että rokon-istuttajattaria kokonaan on oltu vailla taikka myös että nämä ovat huomatut virkoihinsa sopimattomiksi. Rokotettujen lukumäärä on tehnyt  Vuonna 1871 46,308. Vuonna 1872 47,657. Vuonna 1873 70,138. Vuonna 1874 59,594. Vuonna 1875 47,940. Tuo verrattain suuri lukumäärä rokoitettuja vuonna 1873 oli nähtävästi seuraus silloin useissa paikoin turmelusta levittävästä isosta rupulista, joka voimakkaammin kuin kaikki käskyt herätti väestöä sen haluttomuudesta ja pakoitti sitä hädän hetkenä turvautumaan siihen pelastuskeinoon, jonka se muulloin oli jättänyt sikseen.

Lähde: Yleinen katsaus Suomen Taloudelliseen tilaan vuosina 1871–1875 (Doria), s. 82.

Muurahaisenmunien vientiä 1890-luvulla

Hyönteisvillitys on jyllännyt lähivuosina meillä ja maailmalla. Tiesitkö, että Suomen hyönteisviennillä on pitkä historia? Jo vuonna 1891 Suomesta vietiin Venäjälle jopa 61 680 kiloa muurahaisenmunia.

Taulukko eri tavaralajien viennistä Venäjälle 1891. Taulukossa meritse, maa-rajan ja Laatokan yli sekä rautateitse vietyjen tavaroiden paljous ja arvo näissä tavaralajeissa: Harjaksia, teoksiksi valmistamattom.; Harjantekijän teoksia; Karvoja, eläin-; Hiuksia, ihmis-; Jouhia, teoksiksi valmistamattomia; Höyheniä ja untuvia; Muurahaisen munia.

Lähde: Suomen kauppa ja laivaliike Venäjän ja ulkovaltojen kanssa sekä tullilaitoksen ylöskanto vuonna 1891, osa I (Doria), s. 56.

Avioerojen syyt 1890-luvulla

1800-luvun lopulla tilastoitiin (toisin kuin nykyisin) myös avioerojen syyt. Yleisimmät syyt olivat: toinen puoliso karannut, aviorikokset, keskinäinen eripuraisuus, mielenvika, toinen aviopuoliso tuomittu kuritushuonerangaistukseen.

Taulukko avioerojen syistä 1800-luvun lopulla. Taulukossa vuosittain vuosilta 1891–1900 avioerot jaettuna näihin syihin: Aviorikokset; Toinen aviopuoliso karannut; Keskinäinen eripuraisuus; Mielenvika; Toinen aviopuoliso tuomittu kuritushuonerangaistukseen; Kaatuvatauti; Muu syy; Tuntematon syy.

Lähde: Yleiskatsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1900 ynnä jälkikatsaus ajanjaksoon 1816‒1900 (Doria), s. 35.