Historiallisen tilastotiedon opas
Oi aikoja, oi tilastoja! Vanhat tilastojulkaisut kuvaavat aikansa yhteiskuntaa monella eri tavalla. Tilastoluvut kertovat omaa tarinaansa, mutta aikansa peilinä toimivat myös tilastojulkaisujen kieli ja tilastoaiheiden valinnat. Esimerkiksi asunnottomia kutsuttiin tilastoissa surutta loisiksi ja aviotonta syntyvyyttä yhteiskunnan sameimmaksi lähteensuoneksi. Nykyään kadonneita tilastoaiheita taas ovat muun muassa muurahaistenmunien vienti ja koulujen marjapensaiden lukumäärät.
Tälle sivulle on koottu vanhoista tilastojulkaisuista mielenkiintoisia poimintoja. Joidenkin aiheet ja kielenkäyttö saattavat nykyään vaikuttaa huvittavilta ja eriskummallisilta. Poiminnat on kerätty yhteiskunnan tilaa ja kehitystä kuvaavan Suomen virallinen tilasto (SVT) -sarjan julkaisuista. SVT-sarjan julkaisut on digitoitu, ja ne julkaistaan Kansalliskirjaston avoimessa Doria-verkkopalvelussa.
Alle kerätyt nostot löydät myös Tilastokeskuksen Facebook-tililtä tunnisteella #vanhattilastot.
Martti Ahtisaari valittiin tasavallan presidentiksi Suomen historian ensimmäisessä suorassa, kaksivaiheisessa kansanvaalissa vuonna 1994. Hän sai ensimmäisessä vaalissa 25,9 prosenttia kaikista annetuista äänistä ja pääsi toiselle vaalikierrokselle Elisabeth Rehnin (22 %) kanssa. Toisessa vaalissa Ahtisaari voitti ja sai yli puolet (53,9 %) annetuista äänistä. Äänestysaktiivisuus oli korkea molemmissa vaaleissa (82,2 ja 82,3 %).
Ahtisaari oli presidenttinä yhden kauden ja sai viisitoista vuotta sitten (10.10. 2008) Nobelin rauhanpalkinnon.
Lähde: Presidentin vaalit 1994, sivut 15, 24, 25 ja 27.
Kuva. Kankainen Kari. Historian kuvakokoelma. Museovirasto. Ahtisaari ja Rehn keskustelevat presidentinvaalien ratkettua
1800-luvulla maaseurakuntien kansakoulujen opettajille maksettiin palkkaa puhtaan rahan lisäksi muun muassa viljana, halkoina ja ryytimaina.
Lähde: Tilastollinen osoitus Suomenmaan kansakoululaitoksesta [lukuvuonna 1873−1874]. Suomen virallinen tilasto 1. Koulutoimen Ylihallitus 1875, s. 30−31.
Suomen ensimmäisen presidentin, Kaarlo Juho Ståhlbergin, valitsi eduskunta vuonna 1919. Ensimmäiset tasavallan presidentin valitsijamiesten vaalit pidettiin tammikuussa 1925. Tuolloin valittiin Lauri Kristian Relander Suomen toiseksi presidentiksi.
Julkaisusta Tasavallan presidentin valitsijamiesten vaalit vuonna 1925 löydät tietoja mm. äänioikeutetuista ja äänestäneistä, annetuista vaalilipuista ja puolueiden äänimääristä kunnittain sekä valitsijamiehiksi valittujen määristä sukupuolen mukaan vaalipiireittäin ja puolueittain.
Lähde: Tasavallan presidentin valitsijamiesten vaalit vuonna 1925. Suomen virallinen tilasto 29. Tilastollinen päätoimisto 1926.
Kuva. Historian kuvakokoelma. Museovirasto. Presidentti Lauri Kristian Relander ja rouva Signe Relander Kultarannassa
Lukuvuotena 1889−1890 maaseurakunnissa oli 32 057 oppilasta ylemmissä kansakouluissa. Osassa kouluissa pidettiin myös nuoremmille tarkoitettua ns. lasten koulua. Kaupunkien kansakouluissa oppilaita oli 18 050.
Lähde: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1893. Tilastollinen päätoimisto 1893. s. 144 ja 146
Kuva: Elon Valokuvaamo, Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto. Lönnrotin koulu, luokkakuva vuosisadan vaihteesta. Finna.fi
Vuonna 1890 Suomessa oli 6 496 tehdas- ja käsityölaitosta. Laitoksissa työskenteli yli 59 000 työläistä. Eniten laitoksia oli Turun ja Porin läänissä, mutta työntekijöitä oli eniten Uudenmaan läänissä.
Lähde: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1893. Tilastollinen päätoimisto 1893. s. 49
Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Yleiskuva Värtsilän tehdasalueesta. Finna.fi
Tiesitkö, että vuonna 1877 väkiluvultaan suurin lääni oli Vaasan lääni, jossa asukkaita oli 338 349? Uudenmaan läänissä asukkaita oli tuolloin 187 408. Koko Suomen väkiluku oli alle kaksi miljoonaa ja suurimmassa kaupungissa Helsingissä oli asukkaita vain 35 413.
Lähde: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1879. Tilastollinen toimisto 1878. sivut 2 ja 3
Kuva: Eugen Hoffers, Museovirasto. Näköala Sinbrychoffin tornista koilliseen. Finna.fi
Suomen ensimmäinen säästöpankki avattiin vuonna 1823 Turussa. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin seuraava Helsinkiin. ”Tuskin löytyy yhtään ainoata krediitilaitosten lajia, joka siihen määrään on vetänyt kansallistalouden- ja tilaston-tutkijain huomiota puoleensa kuin säästöpankit. -- Ne [säästöpankit] vastustavat pahoja tapoja ja siveyttömyyttä sen kautta, että ne ovat näitä osaksi ravitsematta, sillä säästöpankkeihinpa juuri pannaan semmoiset rahat, jotka useimmissa tapauksissa muuten hävitettäisiin ravintoloihin ja kapakkoihin.”
Lähde: Säästöpankit Suomessa vuosina 1870−1872, s. 3. Suomenmaan virallinen tilasto 7. Tilastollinen Toimisto 1874.
Kuva. M. L. Carstens, kustantaja 1908. Museoviraston historian kuvakokoelma. Turku, Turun Suomalainen Säästöpankki ja kangaskauppa sekä satulaseppä oikealla | Museovirasto | Finna.fi
Maatalous on nykyään usein otsikoissa muun muassa nousevien tuotantokustannusten takia. 1860-luvulla Suomessa karjatalous oli kasvava ala, ja "karjan-antia" riitti hyvin vientiinkin.
Lähde: Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861−1865. Suomen virallinen tilasto 2; 1. Tilastollinen virasto, 1868. s. 6
Ensimmäinen rautatie Suomessa avattiin yleisölle maaliskuussa 1862. Tämä 103 virstaa pitkä rautatie kulki Helsingin ja Hämeenlinnan välillä.
Rautatien käyttöä tilastointiin alusta alkaen. Ensimmäisenä vuonna juniin myytiin 38 735 matkalippua, seuraavana vuonna myytyjen lippujen määrä melkein tuplaantui 63 567 kappaleeseen.
Lähde: Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861−1865. Suomenmaan virallinen tilasto 2; 1. Tilastollinen virasto, 1868, s. XXXIV
Kuva: Hämeenlinnan vanha rautatieasema. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma.
Vuoden 2021 Suomen tilastollinen vuosikirja on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen. Siinä on 416 sivua ja se sisältää 450 tilastokuviota tai teemakarttaa. Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin jo vuonna 1879 nimellä Suomenmaan tilastollinen vuosikirja. Se on suomen- ja ranskankielinen, ja siinä käytetty fontti on fraktuuraa. Julkaisussa on 56 sivua ja se sisältää 50 taulukkoa.
Löydät kaikki Suomen tilastolliset vuosikirjat Tilastokeskus-Finnasta.
Kuva: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1879. Tilastollinen toimisto 1878. s.1, taulukko 1.
Vuosina 1919‒1932 Suomessa oli voimassa alkoholijuomia koskeva kieltolaki. Lakia rikottiin paljon ja sen aiheuttamien ongelmien selvittämiseksi tehtiin laajoja erityisselvityksiä:
Kieltolaki kumottiin vuonna 1932 edellisenä vuonna pidetyn kansanäänestyksen tuloksena (Kieltolakiäänestys vuonna 1931).
Kuva: Työväen arkisto
Ensimmäinen väestöennuste "Suomen väkiluvun vastainen kehitys" julkaistiin vuonna 1934. Ennusteessa todetaan, että "Näiden laskelmien mukaan ei Suomen väkiluku tule koskaan ylittämään neljää miljoonaa." Suomen väkiluvun arvioitiin olevan 3,8‒3,9 miljoonaa asukasta vuonna 1980.
Ennuste ei pitänyt ihan paikkansa, sillä neljän miljoonan asukkaan raja ylitettiin jo vuonna 1950 ja viiden miljoonan vuonna 1991.
Lähteet: Tilastokatsauksia N:o 10 1934. Tilastollinen päätoimisto 1934. s. 33‒47 ja Väestötilastoja 250 vuotta: Katsaus väestötilaston historiaan vuosina 1749‒1999. Tilastokeskus 1999. Liite 1, s. 57‒58.
"Grafillinen esitys puutavarain ulosviennistä vuosina 1864–1875" sai ansaittua huomiota aikanaan. Kuvio oli esillä Budapestin tilastokongressissa vuonna 1876 ja kaksi vuotta myöhemmin se sai hopeisen mitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.
Kuva: Yleinen katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan vuosina 1871–1875: ynnä grafillinen esitys sahattujen puutavarain ulosviennistä vuosina 1864–1875. Suomenmaan virallinen tilasto 1. Tilastollinen Toimisto 1877. kuvaliite julkaisun lopussa
Suomessa ensimmäinen henkilölomakkeisiin perustuva väestölaskenta toteutettiin vuonna 1870 suurimmissa kaupungeissa Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Oulussa. Tiedottamisesta huolimatta oli herännyt epäilyksiä laskennan tarkoitusperistä, ja jotkut kaupunkilaisista yrittivätkin välttää lasketuksi tulemista pakenemalla kaupungista. Kaupunkilaskennoissa kerättiin tietoja mm. ruokakuntien, asuntojen ja rakennusten lukumääristä, kaupunkilaisten siviilisäädystä, äidinkielestä, sivistystasosta, uskonnosta, ammatista ja elinkeinosta sekä sokeiden, kuurojen ja mielisairaiden määrästä. Jatkossa näitä ns. kaupunkilaskentoja tehtiin kymmenen vuoden välein aina vuoteen 1930 asti.
Lähde: Wäenlasku maaliskuun 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa. Suomenmaan wirallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1874. s. 6‒7.
Tiesitkö, että Tekla Hultin oli ensimmäinen naispuolinen aktuaari Tilastollisessa päätoimistossa (nykyisin Tilastokeskus)? Pystyäkseen hakemaan vuonna 1901 avoimena ollutta toisen aktuaarin paikkaa, hänen oli anottava erivapautta eli vapautusta sukupuolestaan ‒ kuten kaikkien muidenkin akateemista uraa luovien naisten tuohon aikaan. Ensimmäisen aktuaarin paikkaa hän ei enää saanut, koska esimiestehtävän edustusvelvollisuuksien ei katsottu sopivan naiselle.
Tekla Hultin toimi toisen aktuaarin tehtävässä vuoteen 1929 asti. Hän toimitti useita tilastollisia tutkimuksia ja tilastojulkaisuja mm. köyhäinhoidosta, avioeroista ja naisten yötyöstä (esim. vuonna 1911 julkaistu Yötyöntekijättäret Suomen teollisuudessa, Teollisuushallitus).
Tekla Hultin teki muutoinkin naiseksi poikkeuksellisen uran Suomessa. Vuonna 1896 hän väitteli toisena naisena tohtoriksi ja ensimmäisenä naisena filosofian tohtoriksi. Ennen hakeutumista virkamiesuralle hän toimi ensimmäisenä vakituisena naispuolisena toimittajana ja hetken päätoimittajanakin. Hän oli myös aktiivisesti mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa.
Kuva: Museoviraston historiallinen kuva-arkisto
Ensimmäiset varsinaiset kunnallisvaalit järjestettiin vain reilu puoli vuotta kansalaissodan päättymisen jälkeen vuoden 1918 lopussa. Ei liene yllätys kenellekään, että ne olivat porvaripuolueiden "voitonjuhlaa". Mutta se kyllä hämmästyttää, että sosialistit kykenivät niin pian sodan jälkeen kokoamaan rivinsä ja saamaan valtuustopaikkoja.
Lähde: Kunnallisvaalit vuosina 1918‒1922. Tilastokatsauksia 1:5−6. Tilastollinen päätoimisto 1924. s. 27‒28
Ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa toteutui yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, järjestettiin maassamme vuoden 1918 lopussa. Kansalaissota oli päättynyt vasta seitsemän kuukautta aiemmin. Seuraavina vuosina vaalit järjestettiin joka vuosi.
Äänestysaktiivisuus oli varsin laimeaa, vuonna 1918 vain 24,5 prosenttia. Silloinen tilastolaatija pohti syitä siihen: ”Sen aiheutti toiselta puolen saman vuoden kapinan johdosta syntynyt lamaannustila v. 1918 ja toiselta puolen saman vuoden lopulla ja seuraavana vuonna armahdettujen, valtionrikoksesta tuomittujen osanotto vaaleihin. V. 1922 taas on havaittavissa äänestäjäin luvun sekä absoluuttista että suhteellista vähenemistä, mikä otaksuttavasti johtuu väsymisestä jokavuotisiin vaaleihin".
Lähde: Kunnallisvaalit vuosina 1918–1922. Tilastollinen päätoimisto 1924. s. 24.
Suomenmaan ensimmäisen tilastollisen vuosikirjan mukaan maamme waltionwelka vuonna 1878 oli 62 221 309 markkaa ja 80 penniä. Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen mukaan se olisi nykyrahassa 301 547 208 euroa ja 96 senttiä. Vuonna 2019 valtionvelka oli 106 368 000 000 euroa.
Lähteet: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1879. Tilastollinen toimisto 1878. s. 56 ja Suomen tilastollinen vuosikirja 2020. Tilastokeskus 2020. s. 63
Ensimmäiset kuntavaalit, joissa toteutui yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, järjestettiin Suomessa vuoden 1918 lopussa ‒ joidenkin kuntien osalta vuoden 1919 tammikuussa. Sen jälkeen kuntavaalit järjestettiinkin vuosittain aina vuoteen 1925 asti. Vuoden 1918 vaaleissa äänioikeutettuja oli kaikkiaan 1 653 665. Seuraavana vuonna määrä oli lähes 100 000 vähemmän, koska äänioikeus evättiin muun muassa niiltä, jotka olivat huolimattomuuttaan jättäneet kunnallismaksunsa maksamatta.
Lähde: Kunnallisvaalit vuosina 1918–1922. Tilastollinen päätoimisto 1924. s. 23
Pakkokasvatuslaitosten arki 1800-luvun lopussa oli vankitilastojen perusteella karua. Vuonna 1893 Koivulan kasvatuslaitoksen oppilaista lähes puolet olivat kärsineet rangaistuksena ruuan vähentämistä, ruumiillista kuritusta tai sellissä pitämistä. Rangaistuksia oli annettu muun muassa sopimattomista puheista ja tottelemattomuudesta, pahuudesta ja uppiniskaisuudesta sekä ruokottomuudesta.
Lähde: Vankeinhoitohallituksen kertomus vuodelta 1893. Suomenmaan virallinen tilasto 12. Vankeinhoitolaitos 1895. s. 56–57.
1800-luvulla ei puhuttu vielä väestöllisestä huoltosuhteesta, vaan väestö jaettiin iän perusteella tuotteliaiseen ja epätuotteliaiseen luokkaan. Termien lisäksi aikojen saatossa on muuttunut ikäluokittelu: siinä missä 1800-luvulla tuotteliaaseen eli työhön kykenevään luokkaan luettiin 15–70-vuotiaat, katsotaan nykyajan väestöllisen huoltosuhteen tarkastelussa työikäisiksi 15–64-vuotiaat.
Lähde: Suomen väestö joulukuun 31 p:nä 1865. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1870. s. 32.
Avoimien oppimisympäristöjen rakentamistrendi ei ollut vielä saanut jalansijaa 1800-luvun lopulla, kun Sortavalan seminaaria oltiin perustamassa. Tiluksilla oli useita erillisiä rakennuksia, muun muassa ”kellari naispuolten ruoanpitoa varten” ja ”vähäläntä palokalu-huone ristikkopuilla”.
Lähde: Alamainen kertomus Suomen kansakoulutoimen kehittymisestä lukuvuosina 1865–1886. Koulutoimen Ylihallitus 1887. s. 10.
Aina kaikille rahavirroille ei vain löydy lähdettä. Näin on taitanut käydä Suomen valtionrautateille vuonna 1895: sekatulojen niitä näitä -sarakkeessa riittää tuloja joka kuukaudelle.
Lähde: Suomen rautatiehallituksen kertomus vuodelta 1895. Rautatiehallitus 1896. s. 122.
1800-luvun lopulla oltiin huolissaan, kuinka turhan antelias vaivaisapu oli johtanut tuhlailuun ja ylellisyyteen kansan köyhimmissä kerroksissa: vaivaisapuna saatua rahaa tai viljaa oli vaihdettu kahviin ja muihin nautintoaineisiin.
Lähde: Vaivaishoidon tarkastelijan vuosikertomuksia vuonna 1894. Suomenmaan virallinen tilasto 21. Vaivaishoidon tarkastelija 1895. s. 8–9.
Suomalaiskodissa on keskimäärin 40,8 neliötä asukasta kohden. Luku saattaisi kuulostaa hulppealta vuoden 1910 kaupunkilaisille, joita asui yhden huoneen huoneistossa keskimäärin jopa 3,4.
Lähde: Asuntolasku Helsingissä, Turussa, Viipurissa, Tampereella, Vaasassa, Porissa ja Oulussa joulukuun 7 p. 1910: Teksti. Suomen virallinen tilasto 6. Tilastollinen päätoimisto 1920. s. 22.
Vuonna 1907 mielisairaaloihin otettujen hoidokkien otaksuttavat syyt mielisairauteen olivat moninaisia. Syiksi oli kirjattu muun muassa uskonnon ja rakkauden vaivat, harmit ja kaihot, sosialistinen kiihoittaminen ja jopa vauriot Amerikassa.
Lähde: Lääkintöhallituksen kertomus vuodelta 1907. Suomen virallinen tilasto 11. Lääkintöhallitus 1909. s. 346.
Rikoksiin tuomittujen taustat tilastoitiin 1800-luvun lopulla tarkkaan – luku- ja kirjoitustaidon lisäksi jopa kristinopintaidon tason mukaan.
Lähde: Keisarillisen senaatin oikeustoimituskunnan alamainen kertomus vuodelta 1897. Suomenmaan virallinen tilasto 23. Senaatin oikeustoimituskunta 1900. s. 61.
Tiesitkö, että Suomen virallisessa tilastossa kerrottiin 1900-luvun alussa kansakoulujen marjapensaiden ja hedelmäpuiden määrät?
Lähde: Tilastollinen yleiskatsaus Suomen kansakoulutoimeen lukuvuonna 1917–1918. Suomen virallinen tilasto 10. Kouluhallitus 1920. s. 18.
Kliitua, krappia ja krihveleitä – 1800-luvun tuontitilastoja selaillessa huomaa niin kielen kuin maailman muuttuneen ajan saatossa.
Lähde: Katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan: vuosina 1866–1870. Suomenmaan virallinen tilasto 1. Tilastollinen toimisto 1872. s. LXXVII.
Nauttimus- ja ylellisyys-tavarain vapriikit työllistivät 1800-luvulla hyvin. Oluttehtaita oli enemmän kuin mitään muita tehtaita, ja vain konepajat ja kehruutehtaat työllistivät enemmän kuin tupakka-, sikarri- ja nuuskavapriikit.
Lähde: Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861–1865. Suomenmaan virallinen tilasto 2. Tilastollinen virasto 1868. s. XXIV.
Nykyään marraskuussa solmitaan vähiten avioliittoja. Toisin oli 1800-luvulla, jolloin marras- ja joulukuu olivat syystöiden loputtua parhainta aikaa naimakaupoille. Kesäkuu, luonnonelämän kukoistusaika, oli toki tuolloinkin suosittu hetki avioliiton solmimiselle.
Lähde: Yleiskatsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1900 ynnä jälkikatsaus ajanjaksoon 1816–1900. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1903. s. 24.
Vailla vakinaista asuntoa olevia kutsuttiin 1900-luvun alussa melko koruttomasti loisiksi. Myös tilastoissa maanviljelyksen päivätyöläiset jaoteltiin asunnon omistaviin ja loisiin.
Lähde: Suomen väkiluku 31 p:nä joulukuuta 1910 (seurakuntakirjojen mukaan) 2: Läsnä olevan väestön ryhmitys ammatin ja elinkeinon mukaan. Suomen virallinen tilasto 6. Tilastollinen päätoimisto 1915. taulusivu 2.
Alkoholirikollisia luokiteltiin 1900-luvun alussa heidän alkoholiluonteensa mukaan kahteen ryhmään: alkoholisteihin eli väkijuomiin meneviin ja ei-alkoholisteihin eli niihin, jotka olivat rikoksen edellä nautitun alkoholin aiheuttamassa tilapäisessä epänormaalissa mielentilassa.
Lähde: Alkoholinkäyttö ja rikollisuus tai irtolaisuus vuonna 1923. Suomen virallinen tilasto 23. Oikeusministeriö 1925. s. 42.
Työrettelöt yleistyivät Suomessa itsenäisyyden kynnyksellä aivan tavattomasti. Vuonna 1917 työnseisauksia oli 697, mikä on varsin paljon verrattuna edeltävän vuoden yhteen työnseisaukseen.
Lähde: Teollisuustilastoa: vuonna 1917. Suomenmaan virallinen tilasto 18. Kauppa- ja teollisuushallitus 1921. s. 31.
1800-luvun väestönlaskentojen tavoitteena oli selvittää eri kaupunkien väestön määrä ja laatu. Kaupunkien väestöä tilastoitiin mm. iän, sukupuolen ja kielen mukaan, mutta myös lukutaidon ja jopa erilaisten ”ruumiinvikojen” mukaan: kaupunginosittain esitettiin kuuromykkäin, sokioiden, muiden kovempain ruumiinvikojen alaisten sekä heikkomielisten ja hourupäisten lukumäärät.
Lähde: Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa. Suomenmaan wirallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1874. s. LVI.
Suomen tilasto oli vuonna 1871 onnellinen voida antaa apunsa lapsensynnytysten tuotemäärän selvittämisessä vuosina 1859−1868. Kovat ajat näkyivät tilastoissa: siinä missä nykyään alle kolme lasta syntyy kuolleena 1000 synnytystä kohden, oli vastaava luku nälkävuosina jopa 42.
Lähde: Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865‒1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1871. s. 23.
Keskivertosuomalainen on iältään 42,7-vuotias. Toisin oli 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin keski-ikä keikkui Suomessa 26 ja 27 vuoden välillä.
Lähde: Pääpiirteet Suomen väestötilastosta vuosina 1750−1890: 1: Väestön tila. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen päätoimisto 1899. s. 211.
Tiedon visualisointia vuodelta 1879: Maanviljelystiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876 -julkaisun lopussa on karttaliite, jossa on kuvattu muun muassa nautaeläinten määrää suhteessa väkilukuun alueittain.
Kuva: Maanviljelyntiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876.: Ynnä 6 värikarttaa. Suomenmaan virallinen tilasto 3. Tilastollinen Toimisto 1879. kartta nro 4.
Vuonna 1890 ei rakennusten korkeus päätä huimannut. Suomessa oli vaivaiset 31 asuinrakennusta, jotka olivat yli nelikerroksisia.
Lähde: Katsaus Suomen taloudelliseen tilaan. Viisivuotiskausi 1886–1890. Suomenmaan virallinen tilasto 2. Tilastollinen päätoimisto 1894. taululiitesivu 30.
Ammatteja vuodelta 1870: olisitko mieluiten taideniekka, gummimaakari, pensionilla elävä, Mahometilainen Mollah, wuorensärkijä, wiraton henkilö vai ehkä yhteinen nainen?
Lähde: Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa. Suomenmaan wirallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1874. s. XLVI lähtien.
1920-luvulla köyhäinapua saaneita tilastoitiin avuntarpeen syyn mukaan. Tavallisimmat syyt olivat vanhuudenheikkous, kivulloisuus ja mielisairaus, mutta apua sai myös muun muassa oman tai puolison laiskuuden, juoppouden tai irstaan elämän takia.
Lähde: Suomen köyhäinhoito vuonna 1921. Suomen virallinen tilasto 21. Sosiaalihallitus 1923. s. 21.
”Elätettyjen elukkain” eli kotieläinten määrän alueellisessa vertailussa käytettiin 1800-luvun lopulla perusyksikköä, jolloin yksi nauta vastasi puolikasta täysikasvuista hevosta, kahta varsaa, kahta vasikkaa ja hiehoa, kahdeksaa lammasta tai kolmea sikaa.
Lähde: Katsaus Suomen taloudelliseen tilaan. Viisivuotiskausi 1886–1890. Suomenmaan virallinen tilasto 2. Tilastollinen päätoimisto 1894. s. 46–47.
Nälkävuosien ja Euroopan sotien vaikutus näkyy Suomen ulkomaankauppatilastoissa. Vuosina 1866–1870 tuonti keskittyi tavaran sijasta jyviin, joiden tuonti vuosina 1866−1868 oli jopa kolmasosa kaikesta tuonnista. Kuohuviinillä ei skoolailtu entiseen tapaan, sillä sen tuonti oli yli puolet vähemmän kuin katovuosia edeltävinä vuosina.
Lähde: Katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan: vuosina 1866–1870. Suomenmaan virallinen tilasto 1. Tilastollinen toimisto 1872. s. 17–18.
Kansakoulujen toiminta ei ollut vielä kovin vakiintunutta 1880-luvulla. Opetuksen sisältöä pyrittiin yhdenmukaistamaan laatimalla kuvaukset opetettavien aineiden mallikursseista. Esimerkiksi lauluopetuksen tavoitteena oli ”puhdas ja tunnokas yksiääninen laulu”, ja opetettaviksi lauluiksi tuli valita uskonnollisesti ja isänmaallisesti sopivia lauluja.
Lähde: Alamainen kertomus Suomen kansakoulu-toimen kehittymisestä lukuvuosina 1865–1886. Koulutoimen Ylihallitus 1887. s. 65.
Suomi oli aikoinaan maailman suurin puisten lankarullien valmistaja. Esimerkiksi vuonna 1910 lankarullia valmistettiin yli 7,7 miljoonaa krossia eli 1,1 miljardia kappaletta.
Lähde: Teollisuustilastoa. Vuonna 1910. Suomenmaan virallinen tilasto 18. Teollisuushallitus 1912. s. 112−113.
1800-luvun lopun tilastojulkaisussa kuvattiin aviotonta syntyvyyttä tylysti ”yhteiskunnan kaikkein sameimmaksi lähteensuoneksi”. Jalkalasten eli avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kerrottiin jäävän usein ilman hoitoa ja olevan siksi muita taipuvaisempia kerjäläisyyteen, pahoihin tapoihin ja rikoksiin.
Lähde: Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865−1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen toimisto 1871. s. 27.
1800-luvun lopun tilastontekijä oli huolissaan eräiden kaupunkien tavasta olla vakinaistamatta opettajien ja opettajattarien työsuhteita, vaikka oli ilmiselvää, että näiden kansankynttilöiden työpanosta tarvittiin jatkuvasti.
Lähde: Alamainen kertomus Suomen kansakoulu-toimen kehittymisestä lukuvuosina 1865–1886. Koulutoimen Ylihallitus 1887. s. 18.
Tiesitkö, että Suomessa oli jopa 37 tupakkatehdasta vuonna 1899? Tehtaissa valmistettavien tupakkatuotteiden kirjo oli laaja: sikaareja, papirosseja, papyrossitörtöjä, nuuskaa, kartuusitupakkaa ja sitä ihan tavallista tupakkaa.
Lähde: Tehtaita ja Käsityölaitoksia. Vuodelta 1899. Jälkimmäinen osa. Suomenmaan virallinen tilasto 18. Teollisuushallitus 1902. s. 96.
1800-luvun loppupuolella murhat ja tapot olivat Suomessa yleisempiä kuin Ruotsissa ja Norjassa. Syynä tähän pidettiin raakoja ja villejä Pohjanmaan puukkojunkkareita, joilla katsottiin olevan väkivaltaisuuden lisäksi vielä taipumusta pikavihaiseen luonteeseen ja juoppouteen.
Lähde: Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865−1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen Toimisto 1871. s. 44.
Rautateillä tapahtuneiden tapaturmien tilastointi oli varsin yksityiskohtaista 1800-luvun lopulla. Tapaturmat ja niiden seuraukset kuvattiin tarkasti, ja kuvauksissa kerrottiin jopa uhrien nimet. Vuonna 1895 onnettomuus sattui muun muassa hevosajuri Johan Evert Heleniukselle, joka kuitenkin selvisi pelkällä säikähdyksellä. Toisin kävi renki Vihtori Lehtiselle, joka oli päätynyt kiskoille makaamaan Tampereen markkinoilta palatessaan.
Lähde: Suomen rautatiehallituksen kertomus vuodelta 1895. Rautatiehallitus 1896. s. 312.
Rokotusvastaisuus oli terveydenhuollon riesana 1870-luvulla: rokon-istuttajattarien työ ei ollut helppoa, sillä kansa osoitti usein ”haluttomuutta ja kylmäkiskoisuutta” rokottamisen suhteen.
Lähde: Yleinen katsaus Suomen Taloudelliseen tilaan vuosina 1871–1875. Suomenmaan virallinen tilasto 2. Tilastollinen Toimisto 1879. s. 82.
Hyönteisvillitys on jyllännyt lähivuosina meillä ja maailmalla. Tiesitkö, että Suomen hyönteisviennillä on pitkä historia? Jo vuonna 1891 Suomesta vietiin Venäjälle jopa 61 680 kiloa muurahaisenmunia.
Lähde: Suomen kauppa ja laivaliike Venäjän ja ulkovaltojen kanssa sekä tullilaitoksen ylöskanto vuonna 1891, osa I. Suomenmaan virallinen tilasto 1. Tilastollinen Päätoimisto 1892. s. 56.
1800-luvun lopulla tilastoitiin (toisin kuin nykyisin) myös avioerojen syyt. Yleisimmät syyt olivat: toinen puoliso karannut, aviorikokset, keskinäinen eripuraisuus, mielenvika, toinen aviopuoliso tuomittu kuritushuonerangaistukseen.
Lähde: Yleiskatsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1900 ynnä jälkikatsaus ajanjaksoon 1816‒1900. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen Päätoimisto 1903. s. 35.