Väestö tilastoina
Tunnusluvut ovat väestötieteessä keskeinen keino kuvata ja selittää väestöilmiöitä. Tunnuslukujen avulla voidaan tarkastella väestöilmiöissä eli syntyvyydessä, kuolleisuudessa, muuttaneisuudessa, avioituvuudessa sekä eronneisuudessa tapahtuvia muutoksia.
Väestöilmiöistä laskettavat tunnusluvut voidaan rajata koskemaan tiettyä ajanjaksoa tai tiettyä väestöryhmää. Ajanjakson mukaan tarkasteltavaan ilmiöön liittyvät poikkileikkaustiedon ja perioditiedon käsitteet. Tiettyä väestöryhmää tarkasteltaessa puhutaan kohortista, riskiväestöstä ja keskiväkiluvusta.
Testaa lopun kertaustehtävillä hallitsetko tunnusluvut ja käsitteet.
Väestöilmiöiden yleisyyttä kuvataan väestötieteessä erilaisilla tunnus- eli mittaluvuilla. Tunnuslukujen laskeminen on pääsääntöisesti eri väestönmuutostapahtumien – syntymät, kuolemat, muutot jne. – suhteellisten osuuksien laskemista esimerkiksi koko väestöstä. Verrataan esimerkiksi vuoden aikana syntyneitä lapsia koko väestön määrään. Tunnusluvut esitetään usein joko prosentteina tai promilleina. Promilleluku ilmaistaan tuhatta (1 000) henkilöä kohti.
Esimerkiksi syntyvyyttä tarkasteltaessa ilmoitetaan, että vuonna 2021 Suomessa syntyi 9,0 lasta tuhatta henkilöä (tai asukasta) kohti, kun samaan aikaan Ruotsissa syntyi 11,0 lasta tuhatta henkilöä kohti. Kun väestönmuutostapauksia on vähän, tunnusluvut saatetaan ilmaista 10 000 ja 100 000 henkilöä kohti.
Väkilukutieto on tyypillinen poikkileikkaustieto, joka ilmaisee väestön määrän tietyllä hetkellä joko vuoden alussa, vuoden lopussa tai jonain muuna hetkenä. Väkilukutieto voi ilmaista väestön kokonaismäärän tai se voi olla henkilöiden määrä jonkin ominaisuuden, esimerkiksi iän, mukaan tiettynä hetkenä.
Suomen väkiluku vuoden 2022 lopussa oli 5 563 970. Saman vuoden lopulla 50-vuotiaita oli 61 462. Molemmat ovat poikkileikkaustietoja kyseiseltä ajankohdalta.
Väestönmuutostiedot ovat tietyltä ajanjaksolta eli periodilta, joka on tyypillisesti yksi kalenterivuosi. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi jonkin tietyn vuoden aikana syntyneet ja kuolleet. Perioditieto on erittäin keskeinen, kun lasketaan tunnuslukuja. Ne kuvaavat juuri vuoden aikana tapahtuneiden väestönmuutosten yleisyyttä.
Väestönmuutoksia voidaan tarkastella pitemmältäkin ajalta kuin vuosi, esimerkiksi viiden ja kymmenen vuoden periodia käytetään.
Kohortilla tarkoitetaan tiettynä aikana samanlaisen tapahtuman kokeneiden ryhmää. Esimerkiksi syntymäkohortti on tiettynä aikana (vuosi tai pitempi jakso) syntyneiden ryhmä. Vuonna 1947 Suomessa syntyneet muodostavat syntymävuosikohortin. Avioliittokohortin muodostaa tiettynä vuonna avioituneiden henkilöiden joukko.
Suomessa puhutaan usein niin sanotuista suurista ikäluokista, jotka syntyivät vuosina 1946–50. Tällöin syntyi huomattavasti enemmän lapsia kuin muina viisivuotisajanjaksoina. Suuret ikäluokat ovat esimerkki yhteiskunnallisessa keskustelussa usein esillä olevasta kohortista, joka suuruudellaan on vaikuttanut ja yhä vaikuttaa monilla yhteiskunnan alueilla.
Kohorttitarkastelu on yleisintä tutkittaessa syntyvyyttä, kuolevuutta ja avioeroja. Samaan tapaan voidaan kohorttitarkastelulla tutkia esimerkiksi tiettynä vuonna yliopistosta tutkinnon suorittaneiden työllistymistä opiskelualoittain.
Tarkemman kuvan väestöilmiöiden yleisyydestä saa, jos väestöksi valitaan koko väestön sijaan se väestönosa, joka on todellisuudessa väestönmuutostapahtumalle altis tai alttiimpi. Esimerkiksi kuva syntyvyyden tasosta tarkentuu, kun väestöksi otetaan 15–49-vuotiaat naiset, toisin sanoen se ikäryhmä, jolle suurin osa lapsista syntyy.
Väestönmuutostapahtumalle altis väestö lasketaan yleensä ottamalla huomioon ikä ja sukupuoli. Usein väestötieteessä käytetään väestönmuutoksille alttiista väestöstä nimitystä riskiväestö, joka on suora käännös englannin kielestä risk population. Suomen kielessä riskiväestö mielletään käsitteenä helposti negaation kautta, mikä saattaa olla ongelmallista silloin, kun tarkastellaan sinällään positiivisia asioita, kuten syntymää.
Kun väestöllisiä tunnuslukuja lasketaan, verrataan tietyn ajanjakson väestönmuutoksia väestönmuutostapahtumalle alttiina olevaan väestöön. Koska väestönmuutoksia – syntymiä ja kuolemia – tapahtuu jatkuvasti vuoden aikana, tulee ongelmaksi tunnuslukuja laskettaessa, mihin riskiväestöön väestönmuutoksia verrataan. Otetaanko riskiväestöksi vuoden alun väkiluku, vuoden lopun väkiluku vai jokin väkiluku vuoden alun ja lopun väliltä?
Tähän ongelmaan löytyy hyvin yksinkertainen ratkaisu: otetaan väestöksi tarkasteluajanjakson alun ja lopun väkilukujen keskiarvo. Tätä keskiarvoa kutsutaan väestötieteessä keskiväkiluvuksi. Katso esimerkki.
Laskentaa varten tarvitset vuoden 2022 alun ja lopun väkiluvut.
K 2022 = (5 548 241 + 5 563 970) /2 = 5 556 105,5
Näin saat vuoden 2022 keskiväkiluvuksi 5 556 105,5.
Valmiiksi laskettuja keskiväkilukuja pääset tarkastelemaan StatFin-tietokannasta:
Väestörakenne / 11s1 -- Keskiväkiluku iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 1981– (StatFin)
Yleensä väestölliset tunnusluvut lasketaan kalenterivuoden ajalta, mutta tarkastelujakso voi olla myös pitempi. Useammalle vuodelle keskiväkiluku lasketaan siten, että kaikille tarkastelun kohteena oleville vuosille lasketaan keskiväkiluku ja näiden keskiväkilukujen summa jaetaan tarkasteltavana olevien vuosien määrällä.
Kun lasketaan tunnuslukuja iän ja sukupuolen mukaan, lasketaan keskiväkiluku samalla tavalla kuin edellä on kuvattu vuosittaisten keskiväkilukujen laskenta. Otetaan esimerkiksi 18-vuotiaat vuoden alussa ja 18-vuotiaat vuoden lopussa ja lasketaan heille keskiväkiluku (eli keskiarvo).
Keskiväkilukua käytetään myös laskettaessa muitakin kuin väestöllisiä tunnuslukuja. Maittain verrataan esimerkiksi kahvin kulutusta, autojen määrää sekä bruttokansantuotetta keskiväkiluvun tuhatta (1 000) henkilöä kohti.
Vuosien vierimistä ja iän karttumista tarkastellaan väestötieteessä niin sanotun Lexis-kuvion avulla. Perinteisessä, koulussa opitussa koordinaatistossa esitetään x-akselilla vuosien vierimistä ja y-akselilla iän karttumista. Koordinaatisto on jaettu vuosi kertaa vuosi neliöihin, ja jokaisen tarkasteltavan henkilön "elämänviiva" (life line) on esitetty kuviossa 45 asteen kulmassa kulkevalla viivalla.
Kuvion avulla voidaan tarkastella väestönmuutostapahtumia, joita sattuu:
Lexis-kuvion avulla tarkastellaan siis syntymiä, kuolemia ja muuttoja iän ja ajankohdan mukaan. Lexis-kuvion idean hahmotat parhaiten seuraavan esimerkin avulla.
Lexis-kuvion idea selviää ehkä parhaiten seuraavan kuvion avulla, johon on piirretty muutaman tapahtuman (esimerkiksi kuolema) elämänviivat. Kun tapahtumat sattuvat yhden neliön sisällä (kuviossa kolmiot A+B), tiedetään tapauksesta vain kuolinikä ja kuolinvuosi. Monien maiden väestötilastot perustuvat vain tälle tiedolle.
Suunnikkaaseen B+C sattuvat tapaukset kuvaavat taas kuolinikää ja syntymävuosikohorttia. Tapaukset sattuvat kahdelle vuodelle, mutta kuolinikä on kaikilla sama. Eli tätä suunnikasta käytetään silloin kun lasketaan väestöilmiöitä esimerkiksi syntymävuosikohorteittain.
Suunnikkaaseen B+D sattuvat tapaukset ovat samalta vuodelta ja niissä tapahtuma sattuu syntymävuosikohortille eri iässä eli osalle ennen syntymäpäivää ja taas osalle syntymäpäivän jälkeen.
Tarkastellaan kuvion neliötä E, johon loppuu kolmen henkilön elämänviivat, jotka kuvaavat henkilöiden kuolemia. Esimerkissä neliöön E sattuu kolme kuolemantapausta, joista yksi on sattunut vuotta vanhemmalle kohortille.
Kuvio. Lexis-kuvio
Opi lisää kuunnellen ja lukien: