Väestö tilastoina
Väestöilmiöiden ymmärtämiseksi on tutustuttava keskeisiin ilmiöitä kuvaaviin ja määrittäviin käsitteisiin. Tässä osiossa opit väestötieteen kaikkein tärkeimmät käsitteet ja niitä koskevat sisällöt. Käsitteitä käydään läpi yksi kerrallaan runsaiden esimerkkien avulla. Aiheeseen palataan myös seuraavissa osioissa.
Kannattaa tehdä myös kertaustehtävät, jotka löydät tuttuun tapaan osion lopusta.
Aloitetaan käsitteisiin tutustuminen kolmesta yksilöä kuvaavasta käsitteestä, jotka ovat väestötieteen ytimessä: henkilö, ikä ja sukupuoli.
Väestötieteessä tarkastellaan henkilöille tapahtuvia muutoksia kuten syntymiä, kuolemia ja muuttoja. Myös tilastoja varten tiedot kerätään niin sanotulla yksilötasolla eli tiedot kerätään yksittäisistä henkilöistä.
Väestötilastoissa kuvataan vakinaiseen väestöön kuuluvia henkilöitä ja heille tapahtuvia väestönmuutoksia. Tähän luetaan Suomessa asuvat henkilöt, joilla on henkilötunnus ja kotikunta.
Ikä lasketaan yleensä täysinä vuosina, jolloin sillä tarkoitetaan elettyjen vuosien määrää viimeksi vietettynä syntymäpäivänä. Syntynyt lapsi on ensimmäisen elinvuotensa aikana 0-vuotias ja täytettyään vuoden hänestä tulee yksivuotias.
Väestötilastossa iällä tarkoitetaan väestörakennetta kuvattaessa ikää vuoden lopussa, ja väestönmuutoksia tilastoitaessa ikää tapahtumahetkellä – esimerkiksi muuton tai avioitumisen tapahtuessa.
Väestötilastoissa sukupuolella tarkoitetaan juridista sukupuolta, joka on merkitty jokaiselle henkilölle väestötietojärjestelmään. Sukupuoli on keskeinen käsite väestötieteessä, koska suuri osa väestöilmiöistä kytkeytyy siihen.
Tiesitkö?
Poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä. Vuosien 2018–2022 välisenä aikana Suomessa syntyi noin 234 000 lasta, joista poikia 51,2 prosenttia. Osuus on muissa Euroopan unionin maissa likimain samalla tasolla.
Usein poikien ja tyttöjen ero ilmaistaan tarkastelemalla syntyneitä poikia 100 tyttöä kohti. Näin tarkastellen vuosina 2017–2021 Suomessa ja Ranskassa syntyi 105, Espanjassa ja Itävallassa 106 poikaa sataa syntynyttä tyttöä kohti.
Vaikka Suomessa miesten kuolevuus heti nuoruusiässä on korkeampi kuin naisten, eri ikäluokissa miesenemmyys eli miesten suurempi osuus säilyy pitkälle keski-ikään saakka. Tämä johtuu siirtolaisuudesta, sillä naiset muuttavat ulkomaille pysyvästi asumaan useammin kuin miehet. Lisäksi maahanmuuttajien joukossa on enemmän miehiä kuin naisia.
Suomessa vuonna 2022 miesenemmistö oli aina 56 ikävuoteen saakka mutta 57-vuotiaita naisia oli jo enemmän kuin miehiä. Naisenemmistö myös kasvoi iän karttuessa.
Sukupuolten määrällisiä eroja kuvataan väestötieteessä laskemalla naisia tuhatta (1000) miestä kohti. Suomessa on aina ollut hienoinen naisenemmistö. Tämä tietysti johtuu siitä, että naiset elävät vanhemmiksi kuin miehet. Vuonna 2022 Suomessa oli 1021 naista tuhatta (1000) miestä kohden.
Siviilisäädyllä tarkoitetaan väestön jakamista ryhmiin sen mukaan ovatko he naimattomia, naimisissa, rekisteröidyssä parisuhteessa, eronneita vai leskiä. Naimattomia henkilöitä ovat ne, jotka eivät koskaan ole olleet naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Muut siviilisäädyt määräytyvätkin joko avioliiton solmimisen, parisuhteen rekisteröinnin, tuomioistuimen eropäätöksen tai puolison/osapuolen kuoleman perusteella.
Väestötieteessä käytetään siviilisäädystä virallista luokitusta:
Huomaa, että sinkku tai avoliitto eivät ole virallisia siviilisäätyluokituksia. Avoliitossa elää kaikkien siviilisäätyjen edustajia, myös esimerkiksi henkilöitä, joiden avioliitto edellisen kumppanin kanssa ei ole vielä päättynyt. Avoliittoja tarkastellaan perhekäsitteen yhteydessä.
Laki rekisteröidystä parisuhteesta (950/2001) astui voimaan Suomessa 1. maaliskuuta vuonna 2002, jonka jälkeen kahden samaa sukupuolta olevan henkilön oli mahdollista rekisteröidä parisuhteensa. Vuoden 2016 lopussa Suomessa asui vakituisesti noin 6 000 siviilisäädyltään rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa henkilöä. Vuoden 2017 maaliskuussa astui voimaan avioliittolain muutos, jonka myötä samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet solmia avioliiton, ja uusia rekisteröityjä parisuhteita ei ole enää solmittu.
Ennen avioliittolain muutosta (411/1987) puolisot tuomittiin useissa tapauksissa asumuseroon. Asumuseron nähtiin olevan jonkinlainen harkinta-aika varsinaisen eron ottamiseen. Väestötilastoissakin erotettiin vuoteen 1988 saakka avioerot ja asumuserot omiksi ryhmikseen, mutta usein väestötutkimuksessa asumuserot rinnastettiin avioerojen kanssa.
Avioliittolain muutoksen jälkeen 1.1.1988 puolisoille annettiin puolen vuoden harkinta-aika, jonka jälkeen lopullista eroa voi hakea heti.
Perhe on tyypillisesti hyvin kulttuurisidonnainen käsite. Perinteinen suomalainen ydinperheajattelu poikkeaa monista muista kulttuureista, joissa perhe käsitteenä on merkitykseltään laajempi. Tällöin perhe saatetaan ymmärtää useista sukulaisista ja sukupolvista koostuvaksi yksiköksi, tai perheeseen saattaa kuulua useampia puolisoita.
Tilastokeskuksen perhetilastossa perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, isä tai äiti lapsineen sekä avio- tai avopuolisot tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävät, joilla ei ole lapsia. Tilasto muodostetaan asumista ja perhesuhteita kuvaavien väestötietojärjestelmän tietojen perusteella.
Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä sukupolvea. Näin ollen vanhemmat ja heidän lapsensa muodostavat perheen. Vanhempien ja lasten muodostamaa perhettä kutsutaan ydinperheeksi. Jos perheen kanssa asuu yhdessä esimerkiksi mummo, tämän määritelmän mukaan hän ei kuulu perheeseen.
Lapsiperheellä tarkoitetaan perhettä, johon kuuluu ainakin yksi alle 18-vuotias kotona asuva lapsi.
Avoliittoa ei samalla tavalla virallisteta kuin avioliittoa, mutta avoliitossa asuminen rinnastetaan väestötieteessä arkielämän tapaan usein avioliittoon. Väestötilastoissa avoparit muodostetaan samassa asunnossa vakituisesti asuvista 18 vuotta täyttäneistä, eri sukupuolta olevista puolisottomista henkilöistä, jos heidän ikäeronsa on alle 16 vuotta, eivätkä he ole sisaruksia. Mikäli parilla on yhteinen lapsi, eivät nämä säännöt päde. Samaa sukupuolta olevia yhdessä asuvia henkilöitä ei luokitella avopareiksi, ellei kyseessä ole naisavopari, jolla on yhteinen lapsi perheessä (biologinen äiti ja lapselle vahvistettu toinen äiti).
Määriteltäessä avopareja ohjelmallisesti väestötietojärjestelmän tiedoista on väistämätöntä, että yksilötasolla päättely ei aina mene oikein. Edellä kuvattujen päättelysääntöjen nojalla ohjelma varmastikin tulkitsee joitakin olemattomia avopareja ja vastaavasti jättää huomioimatta osan avopareista. Näin lasketut avoparien määrät ovat kuitenkin hyvin lähellä aiemmin haastattelututkimuksissa saatuja tuloksia. Avoparien päättely antaa yhteiskunnan perherakenteesta totuudenmukaisemman kuvan kuin avoparien jättäminen tilastoimatta.
Avoliitossa asuvien määristä on monissa maissa vaikea saada tietoja. Avoliittotilastoja varten on oltava tieto siitä, ketkä asuvat yhdessä samassa osoitteessa. Käytännössä ainoastaan Pohjoismaissa on ajantasaisia tilastoja avoparien määrästä.
Kuviossa esitetään perhetyyppien lukumäärät Suomessa vuosilta 1992–2022. Vuonna 1992 yleisin perhetyyppi oli aviopari ja lapsia. Perheiden kokonaismäärä on kasvanut hitaasti vuoteen 2016 asti, jonka jälkeen määrä on hieman vähentynyt. Vuonna 2022 yleisin perhetyyppi oli aviopari tai rekisteröity pari ilman lapsia. Avopariperheiden määrä on kasvanut tasaisesti koko ajanjaksolla.
Kuvio. Perheet perhetyypin mukaan 1992–2022
Lähde: Perheet, taulukko 12c2 -- Perheet perhetyypin mukaan, 1992– (StatFin)
Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Asuntokunta on muuttujana nykyisin käytössä Suomessa ja Tanskassa, sillä näissä maissa väestötilastot tehdään käyttämällä hyväksi erilaisia hallinnollisia rekistereitä.
Asuntokunta on eri asia kuin kotitalous eli ruokakunta. Kun kotitalouden muodostavat ne henkilöt, joilla on yhteinen ruokatalous, tällaista määritelmää ei asuntokunnasta ole. Kotitalouden käsite on käytössä lähinnä haastattelututkimuksissa, sillä rekistereistä ei kotitaloutta voi erottaa.
Seuraavasta kuviosta nähdään, että Suomessa on eniten yhden henkilön asuntokuntia, ja niiden määrä on myös kasvanut eniten viime vuosikymmenien aikana. Yhden henkilön asuntokuntien määrä on kasvanut vuoden 1985 runsaasta 500 000:sta yli 1 300 000:een vuonna 2022. Kahden henkilön asuntokuntien määrä on samassa ajassa kasvanut runsaasta 500 000:sta noin 900 000:een. Suurempien asuntokuntien määrä on vähentynyt.
Kuvio. Asuntokunnat koon mukaan 1985–2022
Lähde: Asunnot ja asuinolot, taulukko 116a -- Asuntokunnat koon ja talotyypin mukaan, 1985– (StatFin)
Väkiluku viittaa väestön määrään tietyllä alueella ja ajanhetkellä, tilastoissa usein vuoden lopussa tai alussa. Maapallon väestö jakautuu maittain hyvin epätasaisesti. Kiinan ja Intian, siis kummankin maan, yli miljardin väestömäärä on yhteensä yli kolmasosan koko maapallon väestöstä. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan maapallon väestö ylitti 8 miljardin rajan 15. marraskuuta vuonna 2022. Lue lisää osiosta 9 Maailman väestönkehitys.
Suomessa viiden miljoonan asukkaan raja ylitettiin vuonna 1991. Vuoden 2022 lopulla Suomen väkiluku oli 5 563 970. Suomen asukasmäärältään pienimmässä kunnassa Sottungassa oli vuoden 2022 lopulla vain 111 henkilöä, kun taas Helsinki edusti toista äärilaitaa yli 660 000 asukkaalla.
Väestötutkimuksessa käytetyt alueet ovat yleensä hallinnollisia alueita. Tämä siksi, että väestötilastot, kuten muutkin tilastot, tehdään noudattaen hallinnollisia alueita.
Kaikki maat on jaettu hallinnollisiin alueisiin. Suomessa aluejakojen perustana on kunta, joita oli vuoden 2023 alussa 309. Seutukuntia on 70. Ne ovat muutaman kunnan muodostamia aluekokonaisuuksia, joiden muodostamisessa on käytetty kriteerinä kuntien välistä yhteistyötä ja työssäkäyntiä. Maakuntia Suomessa on 19. Tämän lisäksi Suomi on jaettu viiteen suuralueeseen.
Suomen väestötilastoissa on otettu 1990-luvulla käyttöön niin sanottu tilastollinen kuntaryhmitys, jossa kunnat on jaettu kolmeen luokkaan:
Luokituksen kriteerinä on käytetty taajamissa asuvien osuutta ja väkilukua.
Tilastokeskuksen sivuilta löydät lisätietoja mm. erilaisista alueluokituksista kuten kunta, maakunta, hyvinvointialue, työssäkäyntialue ja vaalipiiri.
Väestömäärää tarkastellaan usein suhteutettuna alueen pinta-alaan. Tällä tavoin eri kokoisten alueiden väestömääriä voidaan verrata toisiinsa. Näin saatua lukua nimitetään väestöntiheydeksi. Väestöntiheys lasketaan neliökilometriä (km²) kohti. Tässä käytetään joko maan rajojen sisältämää kokonaispinta-alaa (vesistöt mukana) tai maapinta-alaa.
Kun vesistöt ovat pinta-alassa mukana, väestöntiheys on pienempi kuin jos väestöntiheys laskettaisiin pelkästään maapinta-alaa kohti. Huomaa, että väestöntiheys saattaa olla jossain tapauksessa harhainen, jos maassa on paljon asumiseen kelpaamatonta vuoristoa tai autiomaata.
Vuonna 2021 esimerkiksi maailman väkirikkaimman maan Kiinan väestöntiheys oli 148,5 henkilöä/km² ja toiseksi suurimman maan Intian 476,7 henkilöä/km². Kuitenkin kiinalaisista suurin osa asuu alueella, joka on maan pinta-alasta lähes kolmannes. Intiassa taas asumattoman alueen koko on huomattavasti pienempi. Katso myös osiosta 9.5 Väestöntiheys eri maissa.
Vuoden 2022 alussa maapinta-alaa kohti laskettu väestöntiheys Suomessa oli 18,3 henkilöä/km². Maakunnittain tarkasteltuna väestöntiheys on korkein Uudellamaalla, 188 henkilöä/km². Matalin se on Lapin maakunnassa, vain 2 henkilöä/km². Uudenmaan maakuntaa maapinta-alaltaan 10 kertaa suuremmassa Lapin maakunnassa asukkaita onkin vain noin kymmenesosa Uudenmaan maakuntaan verrattuna.
Suurin osa Suomen väestöstä keskittyy taajamiin. Tilastokeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä tuottaman taajamarajauksen mukaan lähes 86 prosenttia suomalaisista, eli 4 752 674 henkilöä asui taajamissa vuoden 2021 lopussa. Taajamia oli yhteensä 712 ja niiden maapinta-ala oli yhteensä 6 955,4 km². Noin viisi kuudesta suomalaisesta asui siis alueella, joka on ainoastaan 2,3 prosenttia koko maan maapinta-alasta.
Ikäpyramidi, jota myös väestöpyramidiksi kutsutaan, kuvaa väestöä ikäluokittain. Ikäluokkien koko esitetään päällekkäin pinotuilla vaakasuorilla palkeilla, jossa miesten palkit ovat kuvion pystyakselin vasemmalla puolella ja naisten palkit kuvion pystyakselin oikealla puolella. Pystyakselilla esitetään ikä siten, että alimpana on nuorin ikäluokka (esimerkiksi 0−4-vuotiaat) ja ylimpänä vanhin ikäluokka (esimerkiksi yli 100-vuotiaat).
Ikäpyramidi voidaan laatia joko käyttämällä ikäluokittain lukumäärätietoja, laskemalla kunkin ikäluokan suhteellinen osuus koko väestöstä tai laskemalla suhteellinen osuus miesten summasta ja naisten summasta erikseen. Varsinkin kun halutaan verrata useita ikäpyramideja toisiinsa, suhteellisten osuuksien laskeminen koko väestöstä helpottaa ikäpyramidien vertailua. Väkimäärältään eri kokoisten väestöjen vertailu helpottuu.
Ikäpyramidi lasketaan yleisimmin viisivuotisikäluokittain tai yksivuotisikäluokittain.
Suomen väestön ikäpyramidi oli vuonna 1900 nimensä mukainen eli pyramidi. Siitä perinteinen pyramidin muoto alkoi vuosittain muuttua ja säilytti pullistuneena pyramidin muotonsa vielä vuoteen 1950 saakka. Sen jälkeen syntyvyyden alentuessa näkyvätkin sodan jälkeen syntyneet ns. suuret ikäluokat jatkuvasti suurimpana palkkina ikäpyramidissa, ja pyramidi muuttuu sipulin muotoiseksi. Suurten ikäluokkien vanhetessa ikäpyramidin muoto alkaa tulevina vuosikymmeninä yhä enemmän näyttää tuhkauurnalta.
Ikäpyramidi-animaatio. Suomen väestö vuosina 1865–2022 ja väestöennuste vuosille 2023–2070
Lähteet: Väestörakenne, taulukko 11rc. Väestö iän (5-v.) ja sukupuolen mukaan 1865– (StatFin) ja väestöennuste, taulukko 128t. Väestö iän ja sukupuolen mukaan eri vuosien väestöennusteissa, koko maa (StatFin)
Animaatiosta voit huomata, kuinka Suomen väestön ikärakenne on aikojen saatossa muuttunut ja kuinka sen ennustetaan muuttuvan lähitulevaisuudessa. Animaatiossa vuodet 2023–2070 ovat vuonna 2021 laaditun väestöennusteen ennustamaa ikärakenteen kehitystä.
Katso seuraavasta esimerkistä Suomen ikäpyramidi vuodelta 2022.
Väestön ikäpyramidi kertoo väestönkehityksen historiasta. Ikäluokkien kokojen suuret vaihtelut kertovat Suomen historian merkittävistä tapahtumista.
Esimerkiksi sotavuonna 1940 syntyi vähän lapsia, kun taas välirauhan seurauksena vuonna 1941 syntyi huomattavasti enemmän lapsia. Tämä näkyy selvästi 81-vuotiaiden poikkeuksellisen suurena määränä. Jatkosodan loputtua miehet tulivat rintamalta, ja niin vuodesta 1945 lähtien syntyi Suomeen suurimmat ikäluokat (ns. suuret ikäluokat). Vaikka nämä ikäluokat ovat jo alkaneet supistua, näkyy kuviossa edelleen pieni pullistuma 73–77-vuotiaiden kohdalla.
Ikäluokkien kokojen vaihtelu kertoo myös syntyvyyden kehityksestä. Väestöpyramideissa on tyypillisesti aaltoilua: kun väkiluvultaan suuri ikäryhmä tulee hedelmällisyysikään, myös syntyvien lasten määrä yleensä kasvaa. Syntyvyyden aleneminen 2010-luvun alusta näkyy kuviossa nuorimpien ikäluokkien pienuutena.
Kuvio. Väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.2022
Lähde: Väestörakenne, taulukko 11rd -- Väestö iän (1-v. 0-112) ja sukupuolen mukaan, 1972– (StatFin)
Tutustu seuraaviin lapsia ja väestönmuutoksia käsitteleviin blogeihin ja artikkeleihin.