Väestö tilastoina
Väestötiede tutkii väestön kehitystä, sen suuruutta ja rakennetta sekä väestössä tapahtuvia muutoksia. Muutokset liittyvät ihmisten syntymiseen, muuttamiseen ja kuolemiseen. Siviilisäädyn muutoksia voivat olla avioliiton solmiminen, parisuhteen rekisteröinti sekä eroaminen avioliitosta tai rekisteröidystä parisuhteesta. Väestötieteessä tutkitaan myös näiden ilmiöiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä niiden yhteyttä muuhun yhteiskuntaelämään.
Monikielinen väestötieteen sanakirja (Fougstedt, 1962) määrittelee väestötieteen seuraavasti: "Väestötiede eli demografia on tieteenala, jonka tehtävänä on tutkia ihmisten muodostamia populaatioita, väestöjä, erityisesti niiden suuruutta, rakennetta (koostumusta) ja kehitystä sekä niiden kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia ominaisuuksia."
Tässä oppaan ensimmäisessä osiossa saat yleiskuvan väestön tilastoinnista ja väestötieteestä tieteenalana. Tutustut väestötieteellisen tutkimuksen jaotteluun sekä väestötieteen tutkimuskohteisiin yleisellä tasolla. Osion lopuksi tiedät, mitä väestötieteessä tarkoitetaan väestöllä ja miten esimerkiksi Suomen väestö määritellään. Opit myös, millaisin kriteerein ja millaisiin tarkoituksiin erilaisia väestöryhmiä voidaan väestötieteessä muodostaa.
Osion lopussa on kertaustehtäviä, joiden avulla voit testata oppimaasi. Montako saat oikein?
Väestöllä tarkoitetaan jonkin maan tai alueen – esimerkiksi kunnan – väestöä. Väestö voidaan jakaa vakituisiin asukkaisiin ja tilapäisiin asukkaisiin. Tilapäiset asukkaat asuvat alueella tietyn ennalta määrätyn ajan. Henkilön katsotaan asuvan vakituisesti alueella, jos hän aikoo asua siellä yli vuoden. Tästä säännöstä monilla mailla on poikkeuksia.
Tilastoitaessa väestöä perustana voivat olla seuraavat kaksi määritelmää:
Suomen väestö koostuu henkilöistä, joilla on laillinen kotikunta jossakin Suomen kunnassa. Myös tilapäisesti (alle vuoden) ulkomailla asuva Suomen kansalainen kuuluu Suomen väestöön. Lisäksi ulkomailla oleskeleva lähetystöjen ja kaupallisten edustustojen suomalainen henkilökunta sekä Yhdistyneitten kansakuntien (YK:n) rauhanturvajoukoissa palvelevat lasketaan Suomen väestöön. Näillä henkilöillä kotikuntana säilyy se kunta, jossa he viimeksi asuivat.
Suomessa kotikunta määritellään tarkemmin kotikuntalaissa (11.3.1994/201). Myös ulkomaan kansalainen, jolla on oikeus asua Suomessa eli jolla on kotikunta Suomessa, kuuluu Suomen väestöön. Tällöin ulkomaan kansalaisen on aiottava asua Suomessa vähintään vuosi ja hänen täytyy saada oleskelulupa asumiseensa. Näin ulkomaan kansalainen saa kotikunnakseen jonkin Suomen kunnan.
Myös pakolaiset, jotka ovat saaneet turvapaikan Suomesta tai tulleet Suomeen niin sanottuina kiintiöpakolaisina, kuuluvat Suomen ja kotikuntansa väestöön.
Usein väestö-sanaa käytetään kuvaamaan yksittäistä väestöjoukkoa, jolla on jokin tietty ominaisuus. Puhutaan esimerkiksi lapsiväestöstä, työikäisestä väestöstä tai vanhusväestöstä. Samassa yhteydessä käytetään usein myös käsitettä väestöryhmä, joka selvästi rajaa väestön joidenkin erityispiirteiden mukaan. Erityispiirteenä voi olla kuten edellä ikä, mutta rajaavina tekijöinä voivat olla myös esimerkiksi kansalaisuus (ulkomaalaisväestö), pakolaisuus (pakolaisväestö) tai etnisyys (saamelaisväestö).
Väestö-sanan synonyyminä käytetään usein sanaa populaatio. Suomessa tosin populaatio-sanaa käyttävät biologit, jotka tutkivat esimerkiksi hyönteispopulaatioita. Tilastotieteilijälle populaatio voi olla ihmisjoukko tai joukko esineitä, joita tutkitaan.
Väestötieteessä tarkastelun kohteena ovat väestön tilaa kuvaavat tekijät kuten väestön määrä, ikä-, sukupuoli- ja siviilisäätyrakenne sekä väestön alueellista jakautumista kuvaavat tiedot. Lisäksi väestön tilaa voidaan kuvata muun muassa kansalaisuuden, kielen, uskontokunnan, etnisen ryhmän, syntymämaan, syntymäkunnan, koulutuksen, ammatin ja elinkeinon mukaan.
Väestön koko riippuu kolmen tekijän, syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden, määrän muutoksesta. Syntyneiden määrä lisää väestöä, kun taas kuolleiden määrä vähentää sitä. Englannin kielessä käytetään usein termiä vital events puhuttaessa syntyneistä ja kuolleista. Muuttoliike voi joko lisätä tai vähentää väestön määrää.
Kun tarkastellaan pelkästään syntyneiden ja kuolleiden määrän vaikutusta väestön määrään, puhutaan niin sanotusta luonnollisesta lisääntymisestä tai luonnollisesta väestönkasvusta. Kun väestön määrän muuttumista tarkastellaan ottamalla huomioon myös muuttoliike, puhutaan väestönkasvusta.
Väestön tilaa kuvaavien tekijöiden lisäksi väestötieteessä tarkastellaan väestönmuutostapahtumia, joita ovat
Väestönmuutostapahtumia ovat myös siviilisäädyn muutokset, joita ovat
Väestönmuutostapahtumilla on myös oma "sisäinen" rakenteensa esimerkiksi iän ja sukupuolen tai keston mukaan: kuolleiden määriä voidaan tarkastella iän ja sukupuolen mukaan, syntyneitä lapsia äidin iän mukaan ja avioeroja avioliiton keston mukaan.
Väestönmuutostapahtumien yleisyys riippuu hyvin paljon iästä. Lapsia synnytetään eniten 25–34-vuotiaana, muuttoliikettä tapahtuu eniten työelämään tulevilla 20–29-vuotiailla ja kuolemat yleistyvät, mitä vanhemmiksi ihmiset tulevat. Näihin tutustut tarkemmin oppaan myöhemmissä osioissa.
Väestötieteellistä tutkimusta voidaan kutsua klassiseksi demografiaksi silloin, kun se keskittyy pelkästään väestötekijöihin ja niiden keskinäisiin yhteyksiin eikä muita tekijöitä oteta tarkasteluun. Tarkastelutapaa voidaan sanoa suljetuksi. Sitä on kutsuttu myös puhtaaksi, suppeaksi tai formaaliksi väestötieteeksi, esimerkiksi kun kuvataan väestön ikärakennetta ja sen kehitystä, syntyvyyden alenemisen vaikutusta ikärakenteeseen tai ikärakenteen vaikutusta kuolevuuteen.
Kun klassiseen demografiseen tarkasteluun otetaan mukaan muiden tieteenalojen näkökulmia, tutkimustapa muuttuu monitieteiseksi, ja silloin usein siirrytään puhumaan väestöntutkimuksesta. Tällöin havaitulle väestöilmiölle, jota on kuvattu klassisen demografian menetelmin, yritetään saada ymmärrystä muiden tieteiden kuten yhteiskunta- tai luonnontieteiden alaan kuuluvien tekijöiden selitysmalleista. Väestöntutkimuksessa on myös olennaista tarkastella väestöilmiöiden vaikutuksia yhteiskuntaan: mitä vaikutuksia esimerkiksi kaupunkeihin suuntautuvalla muuttoliikkeellä on kaupunkien kehitykseen tai millaisia vaikutuksia syntyvyyden alenemisella ja eliniän pitenemisellä on suomalaiseen eläkejärjestelmään.
Kiinnostuitko väestöhistoriasta? Väestötilastojen pitkään historiaan pääset tutustumaan Mauri Niemisen julkaisusta Väestötilastoja 250 vuotta: Katsaus väestötilaston historiaan vuosina 1749−1999 (Tilastokeskus).