Työelämä tilastoina
Työttömyyttä mitataan monella eri tapaa. Lukuja vertaillaan eri maiden kesken ja eri ajanjaksojen välillä. Työttömyys tilastoitavana ilmiönä on hyvin moniulotteinen. Esimerkiksi rakennetyöttömyys, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys kertovat varsin erilaisista syistä työttömyyden taustalla.
Tilastokeskus ja työ- ja elinkeinoministeriö julkaisevat säännöllisesti tunnetuimmat ja seuratuimmat työttömyysluvut. Niiden tuottamat luvut eroavat toisistaan, koska tilastoinnissa ja käsitteiden määrittelyissä on eroja. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tieto työttömyydestä perustuu työ- ja elinkeinoministeriön tietoihin, mutta määritelmissä on eroja, joista kohta kerrotaan tarkemmin.
Tämän osion luettuasi ymmärrät, miksi työttömyydestä esitetään erilaisia lukuja ja mihin erot perustuvat. Lopussa on taas kertauskysymyksiä, montako saat oikein?
Tietoa työttömyydestä saat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta ja työssäkäyntitilastosta sekä työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastosta.
Tilastokeskuksen otospohjainen työvoimatutkimus noudattaa mittauksessa Kansainvälisen työjärjestö ILOn suosituksia (englanniksi) ja Euroopan tilastotoimen asetuksia (englanniksi) kuten muutkin Euroopan maat. Tämä merkitsee sitä, että eri maiden työttömyysluvut ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia.
Myös eri maiden työvoimaviranomaiset ylläpitävät rekistereitä työttömistä työnhakijoista. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilaston tietojen lähteenä on TE-toimistojen ja kuntakokeilujen asiakasrekisteri. Tiedot palvelevat ensisijaisesti kunkin maan omaa työhallintoa ja soveltuvat esimerkiksi työvoimapoliittisten palveluiden kohdentamiseen. Eri maiden työhallinnon ja lainsäädännön erojen takia rekistereiden työttömyysluvut eivät ole kansainvälisesti vertailukelpoisia.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston työttömyysluvut perustuvat puolestaan rekisteritietoon, joka saadaan työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisteristä. Pieniä eroja Työnvälitystilastoon verrattuna syntyy muun muassa siitä, että työssäkäyntitilaston perusjoukkona on maassa vakinaisesti vuoden lopussa asuva väestö, kun taas työttömänä työnhakijana voi olla muitakin ryhmiä. Työssäkäyntitilaston tiedot julkaistaan vuosittain, kun taas työvoimatutkimus ja Työnvälitystilasto julkaisevat työttömyysluvut kuukausittain.
Seuraavaksi tarkastelemme eroja kahden kuukausittain työttömyyslukuja julkaisevan tilaston välillä eli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen sekä työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilaston. Erot tilastojen julkaisemissa luvuissa syntyvät aineiston keruutavasta sekä työttömyyden määritelmästä.
Aineistonkeruutavat eroavat, sillä Tilastokeskuksen työvoimatutkimus perustuu otantaan ja työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilasto TE-toimistojen ja kuntakokeilujen asiakasrekisterin tietoihin. Erot työvoimatutkimuksen ja Työnvälitystilaston työttömyysluvuissa johtuvat erilaisista tilastointiperusteista työnhaun aktiivisuuden ja työmarkkinoiden käytettävissä olon osalta. Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilasto perustuu lainsäädäntöön ja hallinnollisiin määräyksiin. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus noudattaa sen sijaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) tilastointisuosituksia ja Euroopan unionin (EU) tilastotoimisto Eurostatin käytäntöjä.
Myös työttömyyden määritelmät eroavat. Eron ymmärtämiseksi katso tästä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa noudatettavia Euroopan unionin ja ILOn aktiivisen työnhaun ja työhön käytettävyyden kriteerejä:
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työttömäksi luokittelu edellyttää siten aktiivista työnhakua ja valmiutta ottaa työtä vastaan. Työvoimatutkimuksessa työnetsimiskeinoja voivat olla esimerkiksi yhteydenpito TE-toimistoon, työpaikkailmoitusten seuraaminen tai vaikkapa työn kysyminen työnantajilta, ystäviltä tai sukulaisilta.
Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastossa työttömänä pidetään puolestaan työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistossa tai kuntakokeilussa rekisteröitynyttä työnhakijaa, joka ei ole työsuhteessa, eikä työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään ja joka ei ole päätoiminen opiskelija. Työttömänä pidetään myös työsuhteessa olevaa, joka on kokonaan lomautettu.
Erilaisista lähtökohdista huolimatta Tilastokeskuksen työvoimatutkimus ja työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilasto kuvaavat samansuuntaisesti työttömyyden pitkän aikavälin kehitystä (katso kuvio). Suomessa, kuten muissakin sellaisissa maissa, joissa työttömyysturvan saanti on sidottu työnvälityksessä kirjoilla oloon, rekistereiden työttömyysluvut ovat tyypillisesti suuremmat kuin työvoimatutkimuksessa.
Esimerkiksi Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön rekistereissä on ns. eläkeputkessa olevia ja työttömyysturvaa saavia henkilöitä, jotka eivät aktiivisesti etsi työtä. Rekistereissä heidät luokitellaan työttömiksi. Sitä vastoin työvoimatutkimuksessa heidät tilastoidaan työvoimaan kuulumattomiksi, jos he eivät täytä työvoimatutkimuksen aktiivisen työnhaun määritelmää.
Kuvio. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilaston työttömät 1997–2021, 15–74-vuotiaat
Lähteet: Tilastokeskus, työvoimatutkimus. taulukko 001. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 1989– (StatFin) ja Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 13aj. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009– (StatFin) sekä Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto
Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomen työttömyysaste on kehittynyt ristiriitaisesti. Finanssikriisi vaikutti eri maissa eri tavoin. Suomessa työttömyysaste oli finanssikriisin jäljiltä matalampi kuin EU27-maiden keskiarvo, mutta työttömyys ei lähtenyt laskuun yhtä nopeasti kuin EU27-maissa keskimäärin. Esimerkiksi Ruotsissa ja Alankomaissa työttömyysaste kääntyi laskuun vuonna 2014, kun Suomessa tämä tapahtui vuonna 2017.
Vuodesta 2017 alkaen Suomessa työttömyysaste on ollut hiukan suurempaa kuin EU27-maissa keskimäärin. Euroopan unionin maiden työttömyysasteen keskiarvon laskuun vaikuttaa se, että Etelä-Euroopan maissa, kuten kuviossa esitetyssä Kreikassa, työttömyysaste on ollut finanssikriisin seurauksena huomattavasti monia Euroopan maita korkeampi, mutta ne ovat kääntynyt laskuun, vaikkakin Etelä-Euroopan työttömyysasteet ovat edelleen keskiarvoa korkeampia. Sen sijaan vahvana talousmaana tunnetun Saksan työttömyysaste on koko viime vuosikymmenen ollut keskiarvoa matalampi sekä laskusuuntainen.
Viime vuosikymmenellä EU27-maiden keskiarvolla mitattuna matalin työttömyysaste (6,8 %) saavutettiin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa. Koronapandemian seurauksena työttömyysaste nousi hieman. Se oli 7,2 prosenttia vuonna 2020 ja 7,0 prosenttia vuonna 2021.
Kuvio. Työttömyysaste eräissä Euroopan maissa 2009–2021, 15–74-vuotiaat
Rakenteellisen työttömyyden käsite nousi yleiseen tietoisuuteen 1990-luvulla korkean työttömyyden aikana ja työttömyysjaksojen kestojen pidentyessä. Rakenteellinen työttömyys voidaan karkeasti ymmärtää sellaisena työttömyytenä, joka ei vähene, vaikka samaan aikaan vallitsisi työvoimapula. Suhdannetyöttömyys on sen sijaan seurausta talouden suhdannevaihteluista, kun työvoiman kysyntä vähenee lasku- ja matalasuhdanteen aikana.
Tutkijoiden keskuudessa esiintyy erimielisyyttä siitä, miten rakenteellista työttömyyttä tulisi mitata ja millä keinoin siihen tulisi vaikuttaa. Yhtenä keskeisenä syynä rakenteelliseen työttömyyteen on nähty se, että työelämän vaatimukset ovat kasvaneet siinä määrin, ettei työttömien ammattitaito enää riitä tarjolla oleviin tehtäviin. Rakenteellisen työttömyyden syitä on etsitty myös verotuksesta, tulonsiirroista ja työttömyysturvasta. Niiden suuruudella on katsottu yksittäistapauksissa olevan vaikutusta siihen, ettei työpaikan tarjoaminen tai työpaikan vastaanottaminen ole taloudellisesti kannattavaa.
Työ- ja elinkeinoministeriössä työttömyyttä tarkastellaan myös laajan työttömyyden kautta, jossa työttömien työnhakijoiden määrään lisätään erilaisissa aktiivisissa työvoimapoliittisissa palveluissa olevat. Näitä palveluita ovat:
Aktiivisen työvoimapolitiikan palveluita käytetään estämään työmarkkinoilta syrjäytymistä ja alentamaan rakenteellista työttömyyttä. Palvelut kohdennetaan erityisesti pitkäaikaistyöttömille.
Aktivointiasteella tarkoitetaan aktiivisten työvoimapoliittisten palveluiden piirissä olevien prosenttiosuutta työttömien työnhakijoiden ja palveluiden piirissä olevien summasta. Aktivointiaste kuvaa aktiivisen työvoimapolitiikan palveluiden laajuutta työmarkkinoilla. Aktivointiaste julkaistaan kuukausittain työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastossa.
Aktivointiasteen laskukaava on
missä ALP on aktiivisten työvoimapoliittisten palveluiden piirissä olevat ja U on TE-toimistoon tai kuntakokeiluun rekisteröityneet työttömät työnhakijat.
Esimerkiksi vuoden 2021 aktivointiaste oli
Aktivointiaste riippuu aktiivisiin palveluihin käytössä olevista määrärahoista ja työttömien määrästä. Kun määrärahoja on enemmän, yhä useammalle työttömälle voidaan tarjota palveluja ja aktivointiaste nousee. Kun taas työttömiä on paljon, pienempi prosentuaalinen osuus saa palveluita, jolloin aktivointiaste laskee.
Seuraavasta kuviosta näet aktivointiasteen ja Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työttömyysasteen muutokset 2010-luvulla. Korkeimmillaan aktivointiaste on ollut 2011 finanssikriisin jälkeen sekä vuosina 2018 ja 2019, kun työttömyys on ollut alimmillaan.
Kuvio. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) aktivointiaste ja Tilastokeskuksen (TK) työvoimatutkimuksen työttömyysaste 2009–2021
Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto ja Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 13aj. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009– (StatFin)
Pitkäaikaistyöttömät ovat työttömiä, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti vuoden tai pidemmän ajan.
Pitkäaikaistyöttömyys on varsinkin ikääntyneiden ja matalan koulutustason työttömien ongelma. Se on vakava ongelma siksi, että työttömyyden jatkuessa pitkään työttömän ammattitaito rapistuu ja työttömällä on suuri riski syrjäytyä lopullisesti työmarkkinoilta.
On myös havaittu, että innostus työnhakuun vähenee työttömyyden pitkittyessä. Jatkuvat epäonnistumiset työpaikan löytämisessä saattavat lannistaa työnhakijan niin, että hän kokee työnetsinnän olevan turhaa. Toisaalta työnantajat saattavat pitää pitkittynyttä työttömyyttä negatiivisena signaalina työntekijän kyvykkyydestä ja ovat halukkaampia palkkaamaan lyhyemmän aikaa työttömänä olleen.
Pitkäaikaistyöttömyyttä pyritään lieventämään aktiivisilla työvoimapoliittisilla palveluilla, kuten koulutuksella, valmennuksella ja muulla työllistämisellä.
Työvoimatutkimuksen (Labour Force Survey) luvuilla voidaan tehdä kansainvälistä vertailua. Suomen työttömyysaste on EU-maiden keskitasoa. Kuitenkin pitkäaikaistyöttömyys on vertailumaiden alhaisimpia, ja noin neljännes kaikista työttömistä oli pitkäaikaistyöttömiä Suomessa vuonna 2021. Myös muissa Pohjoismaissa Suomen lailla on EU-maiden matalimmat pitkäaikaistyöttömyysluvut ja Pohjoismaissa onkin aktiivisella työvoimapolitiikalla pyritty katkaisemaan työttömyysjaksoja.
Tässä tarkastellaan 15–74-vuotiaiden työttömyysastetta ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Työttömyysasteen ja pitkäaikaistyöttömyyden välillä on havaittavissa riippuvuussuhde. Maissa, joissa on suuri työttömyys, myös pitkäaikaistyöttömyys on korkealla tasolla. Siirtymät työllisyyden ja työttömyyden välillä eivät siis ole nopeita, vaan moni työtön on pidemmän aikaa työttömänä.
Kuten jo aiemmin opit, Kreikassa työttömyystilanne on ollut poikkeuksellisen vaikea 2010-luvulla. Myös pitkäaikaistyöttömyys on suurta, ja vuonna 2021 Kreikassa työttömistä noin kaksi kolmasosaa ovat olleet työttöminä yli vuoden.
Kuvio. Työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys EU-maissa 2021, 15–74-vuotiaat
Lähteet: Eurostat, Unemployment by sex and age – annual data (data code: UNE_RT_A) ja Eurostat, Long-term unemployment by sex − annual data (data code: UNE_LTU_A)
Nuorisotyöttömyydellä tarkoitetaan yleensä 15–24-vuotiaiden työttömyyttä. Suomessa valtaosa tämän ikäisistä nuorista opiskelee, mutta kansainvälisessä tilastoinnissa (ILO, EU ja OECD) myös opiskelijat ja koululaiset luokitellaan työttömiksi ja työllisiksi, jos he vain täyttävät työllisen kriteerin eli etsivät tai tekevät työtä opintojensa ohella.
Nuorisotyöttömyysluvut kasvavat tyypillisesti keväisin, kun opiskelijat etsivät kesätöitä. Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa ja Hollannissa niin opiskelijoiden työssäkäynti kuin työttömyyskin on varsin yleistä. Vuositasolla noin puolet työttömiksi tilastoitavista nuorista on opiskelijoita.
Seuraava kuvio havainnollistaa, kuinka 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien määrä vaihtelee suuresti opiskelijoiden vuosirytmin mukaan. Vuonna 2021 nuorten työttömien määrä oli suurimmillaan toukokuussa, kun opiskelevia työttömiä oli eniten. Nuorten työttömien määrä taas oli pienimmillään syyskuussa, kun opiskelijat siirtyivät syksyllä opintojensa pariin.
Kuvio. Opiskelevien ja ei-opiskelevien työttömien määrä kuukausittain vuonna 2021, 15−24-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen sisäinen tietokanta
Nuorten työttömyysaste lasketaan seuraavanlaisesti
missä U on työttömät ja L työvoima eli työlliset ja työttömät yhteenlaskettuna.
Suomessa 15–19-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2021 noin 25 prosenttia ja 20–24-vuotiaiden työttömyysaste noin 13 prosenttia. Toisin kuin vanhemmissa ikäryhmissä, nuorten kohdalla työttömyysaste ja työttömien osuus ikäluokasta ovat kuitenkin varsin kaukana toisistaan, mikä johtaa helposti väärään tulkintaan nuorisotyöttömyyden yleisyydestä.
Koska suurin osa nuorista opiskelee ja heistä vain osa käy opintojen ohella työssä tai etsii työtä, työvoimaan kuuluu vain noin puolet 15–24-vuotiaista. Nuorten työttömyysastetta laskettaessa jakolaskun nimittäjä koostuukin vain osasta nuoria.
Esimerkiksi 15–19-vuotiaiden 25 prosentin työttömyysaste tarkoittaa itse asiassa, että työttömänä oli vuonna 2021 yhdeksän prosenttia koko ikäluokasta eli keskimäärin 27 000 nuorta. Ikäryhmässä 20–24-vuotiaat työttömiä oli puolestaan noin 8,5 prosenttia koko ikäluokasta eli noin 26 000 nuorta vuonna 2021. Vastaavat erot ovat huomattavasti pienemmät yli 25-vuotiailla.
Kuvio. Eri-ikäisten työttömyysaste ja työttömien osuus ikäluokasta Suomessa 2021
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen sisäinen tietokanta
Nuorten työttömyysaste ei olekaan toimiva indikaattori kuvaamaan esimerkiksi nuorten syrjäytymisriskiä, mihin sitä näkee välillä käytettävän. Tähän tarkoitukseen parempi mittari on NEET-aste (not in employment, education or training) eli niiden nuorten osuus ikäluokasta, jotka eivät ole työssä, eivät opiskele eivätkä ole asepalvelusta suorittamassa.
Tosin tätäkään mittaria ei pidä tulkita liian yksiulotteisesti syrjäytymisriskin näkökulmasta, sillä NEET-nuorten joukossa on esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka hoitavat lasta kotona tai ovat NEET-asemassa vain hyvin tilapäisesti, vaikkapa pääsykokeisiin lukiessaan tai asepalveluksen alkua odottaessaan. Syrjäytymisen tai sen estymisen on todettu näkyvän vasta useamman vuoden seurannassa eli silloin, kun nuori on monena vuotena peräkkäin NEET-asemassa.
Vain työvoimatutkimuksesta tuotettu NEET-aste on kansainvälisesti vertailukelpoinen (EU ja OECD), mutta NEET-aste on mahdollista tuottaa myös työssäkäyntitilastosta.
Seuraavasta kuviosta näet 15–24-vuotiaiden naisten ja miesten NEET-asteita työvoimatutkimuksen mukaan. Miesten NEET-aste on 2010-luvulla ollut pääsääntöisesti naisia korkeampi. Ennen koronapandemiaa 2018–2019 NEET-asteet olivat samansuuruiset naisilla ja miehillä, mutta koronapandemian aikana 2020–2021 miesten NEET-aste oli naisia suurempi, vaikkakin molemmat olivat laskusuuntaisia vuonna 2021.
Kuvio. NEET-aste sukupuolen mukaan 2009–2021, 15–24-vuotiaat
Tutustu seuraaviin artikkeleihin NEET-asteesta
Tässä osiossa on käsitelty työttömyyttä erilaisten käsitteiden kuten rakenteellisen, laajan, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden avulla. Työttömyys on kuitenkin vaikeasti tilastoitava ilmiö, sillä kaikkia erilaisia työttömyyden muotoja on tilastoinnissa vaikea saada kiinni. Euroopan unionin tilastotoimisto Eurostatissa pyritään selvittämään erilaisia työttömyyden muotoja tarkemmalla tasolla ja Eurostat on kehittänyt uusia työmarkkinoiden tehottomuutta (englanniksi Labour Market Slack) kuvaavia indikaattoreita, jotka tarkastelevat erilaisia työttömyyden muotoja tarkemmin. Indikaattoreihin voit tutustua lähemmin Eurostatin sivuilla.