2 Työmarkkinatilastojen keskeiset käsitteet ja tunnusluvut

Tässä osiossa esitellään työmarkkinoiden tilastoinnin peruskäsitteitä. Tutustut pääasiallisen toiminnan ja työmarkkina-aseman käsitteisiin, joilla väestö voidaan jaotella taloudellisen toiminnan mukaisiin ryhmiin: työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. 

Käsitteiden lisäksi opit keskeisiä työmarkkinatilastojen tunnuslukuja ja hahmotat niiden laskutavat. Tunnuslukujen avulla kuvataan ja seurataan monia yhteiskunnan kannalta merkittäviä ilmiöitä, esimerkiksi työttömyyden kehitystä. Tunnuslukujen sisällön ymmärtäminen auttaa sinua seuraamaan työllisyydestä ja työttömyydestä käytävää keskustelua. 

Seuraavaksi pääset tutustumaan kahteen keskeiseen työmarkkinoita kuvaavaan tilastoon, Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen ja työssäkäyntitilastoon. Kartoita oppimaasi osion lopussa olevien kertaustehtävien avulla.

Muihin työelämää tarkasteleviin tilastoihin perehdyt seuraavassa osiossa 3 Miten työelämää tilastoidaan?

Väestö voidaan jakaa taloudellisen toiminnan mukaan erilaisiin ryhmiin. Eri tilastoissa käytetään hieman toisistaan eriäviä käsitteitä ja luokituksia, mutta lähtökohta on sama: väestö erotellaan työvoimaan, joka muodostuu työllisistä ja työttömistä, sekä työvoiman ulkopuolella oleviin. Tarvittaessa ryhmiä voidaan jakaa tarkempiin alaryhmiin. Esimerkiksi työllisten ryhmä koostuu palkansaajista ja yrittäjistä. Seuraavassa kuviossa havainnollistetaan, miten väestö jakautuu pääpiirteittäin eri luokkiin taloudellisen toiminnan mukaan. 

Kuvio. Väestön jakautuminen taloudellisen toiminnan mukaan

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti, taulukko 115e. Väestö pääasiallisen toiminnan, kansalaisuuden, ammattiaseman, sukupuolen, iän ja vuoden mukaan, 2000­– (StatFin)

Tarkastellaan vielä tarkemmin väestön luokittelua työvoimatutkimuksessa ja työssäkäyntitilastossa. Perusidea jaosta työvoimaan (työlliset ja työttömät) ja työvoimaan kuulumattomiin on sama molemmissa tilastoissa, mutta yksityiskohdat luokittelussa eroavat toisistaan.  

Väestön luokittelu Työvoimatutkimuksessa

Työvoimatutkimuksessa väestö jaetaan työmarkkina-aseman mukaan ensin työllisiin ja työttömiin eli työvoimaan sekä työvoiman ulkopuolisiin. Jos henkilö ei täytä työllisen tai työttömän määritelmää, kuuluu hän työvoiman ulkopuolella oleviin (esimerkiksi opiskelijat, eläkeläiset ja perhevapaalla olevat). Työlliset jaetaan puolestaan ammattiaseman mukaan palkansaajiin sekä yrittäjiin ja yrittäjäperheenjäseniin. Työllisen ja työttömän määrittelyt noudattavat kansainvälisen työjärjestön ILO:n määrittelyjä.

Väestön luokittelu Työssäkäyntitilastossa

Työssäkäyntitilastossa käytetään pääasiallisen toiminnan käsitettä. Se kuvaa koko väestön taloudellisen toiminnan tyyppiä vuoden viimeisen viikon aikana. Henkilön pääasiallisen toiminnan päättelemiseksi käytetään erilaisia rekisteriaineistoja, joiden pohjalta ratkaisu tehdään. Sama henkilö voi sisältyä useampaan eri rekisteriaineistoon, mutta henkilöllä voi olla aina vain yksi pääasiallinen toiminta. Lisäksi työvoimaan kuuluminen on etusijalla. Työvoiman sisällä työttömistä tehdään päättelyä ennen työllisten päättelyä.

Pääasiallinen toiminta

Pääasiallinen toiminta jakautuu työssäkäyntitilastossa seuraaviin luokkiin: 

1. Työvoima 
   • Työlliset 
   • Työttömät 
2. Työvoiman ulkopuolella olevat 
   • 0–14-vuotiaat 
   • Opiskelijat, koululaiset     
   • Eläkeläiset 
   • Varusmiehet, siviilipalvelusmiehet 
   • Muut työvoiman ulkopuolella olevat 

Työlliset voidaan jakaa vielä ammattiaseman mukaan 

• palkansaajiin ja 
• yrittäjiin. 

Työssäkäyntitilaston kokeellisessa väestön pääasiallisen toiminnan tilastossa jaetaan pääasiallisen toiminnan luokkia tarkempiin alaluokkiin.  

Tulorekisteri ja muut rekisteriaineistot tarjoavat mahdollisuuden kuvata väestön taloudellista toimintaa entistä kattavammin.

Työvoima = työlliset + työttömät

Työvoima koostuu siis työllisistä ja työttömistä. Työvoimatutkimuksen ja työssäkäyntitilaston rajaukset siitä, ketkä kuuluvat työllisiin ja ketkä työttömiin, eroavat osin toisistaan. 

Työllisen kaksi määritelmää

Työvoimatutkimuksen kyselyllä kerätään tietoa läpi vuoden. Työvoimatutkimuksen määritelmän mukaan työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen tai on työskennellyt palkatta perheenjäsenen omistamassa yrityksessä tai maatilalla. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti poissa ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa, vanhempainvapaa, oma sairaus, loma tai työaikajärjestely tai jos poissaolo työstä muun syyn vuoksi kestää enintään 3 kuukautta.

Työssäkäyntitilastossa puolestaan työllisten aineisto muodostetaan rekistereistä vuoden viimeiseltä viikolta, ja työllisiksi määritellään henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä, eivätkä olleet rekisteröityneenä työttömiksi työnhakijoiksi tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua.  

Työttömän kaksi määritelmää

Työvoimatutkimuksessa työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla ei ole ollut palkkatyössä tai tehnyt työtä yrittäjänä, mutta joka on aktiivisesti etsinyt työtä palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Määritelmän mukaan pelkästään työtä vailla oleminen ei tee henkilöstä työtöntä. Määritelmässä huomioidaan myös se, että henkilö etsii töitä ja voisi aloittaa työt nopeasti.  

Työssäkäyntitilastossa työttömän määritelmä perustuu siihen, että henkilö on rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi, ja työttömyysjakso on voimassa vuoden viimeisellä viikolla. Työssäkäyntitilastossa työtön henkilö määritellään työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisterin mukaan. 

Seuraavaksi tarkastellaan tarkemmin Suomen työmarkkinatilannetta erilaisten tunnuslukujen avulla. 

Työvoimaosuus lasketaan työvoimaan, eli työllisiin ja työttömiin, kuuluvien prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä. StatFin-tilastotietokannassa on työvoimatutkimuksen tietoja 15–74-vuotiaista luokiteltuna ikäryhmittäin. Työvoimaosuuttakin voit siis tarkastella tilastotietokannasta eri ikäryhmien mukaan. 

Työllisten ja työttömien määrän lisäksi myös väestön määrä vaikuttaa työvoimaosuuteen. Työvoimaosuus voi kasvaa myös silloin, kun työvoiman määrä pysyy ennallaan, jos väestö ikäryhmässä vähenee. Työvoimaosuuden laskukaavan löydät osiosta 2.7 Laskukaavat yhdellä silmäyksellä.

Työvoimaosuudessa on ollut vaihtelua viime vuosikymmeninä. Sekä 1990-luvun lama että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen taantuma näkyvät työvoimaosuuden laskuna seuraavassa kuviossa. Huonon taloustilanteen vuoksi osa työllisistä ja työttömistä jäivät kokonaan työvoiman ulkopuolelle, joten työvoimaosuus laski.

Kuvio. Työvoimaosuus 1989−2021, 15−74-vuotiaat

Huomaa, että kuviossa on aikasarjakatkos vuonna 2009, tiedot on yhdistetty kahdesta tietokantataulukosta. 

Lähteet: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 11pl.  Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 1989–2008 (StatFin) ja Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 13aj.  Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009– (StatFin) 

Työllisyysaste lasketaan työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä. Näin ollen työllisten määrän lisäksi myös väestön määrä vaikuttaa työllisyysasteeseen: mikäli työllisten määrä pysyy samana mutta väestön määrä kasvaa, työllisyysaste laskee, ja päinvastoin. 

Työvoimatutkimuksen työllisyysasteet julkaistaan useille eri ikäryhmille laskettuna kuukausittain StatFin-tietokannassa.

Työllisyysaste on keskeinen kansantalouden hyvinvoinnin mittari. Se on tärkeä myös seurattaessa valtiontaloutta ja verotuloja. Työllisyysastetta seurataan tarkasti myös poliittisessa päätöksenteossa, ja esimerkiksi hallitus saattaa asettaa tietyn työllisyysasteen saavuttamisen hallituskautensa tavoitteeksi. 

• Katso työllisyysasteen laskukaava osiosta 2.7 Laskukaavat yhdellä silmäyksellä. 

Kriisit näkyvät työllisyysasteen kehityksessä. Kuviosta havaitaan, että sekä 1990-luvun lama että 2008 finanssikriisi laskivat työllisyysastetta. Erityisesti 1990-luvun laman aikaan työllisyysasteen lasku oli rajua ja työllisyysaste putosi matalimmalle tasolle 65 prosenttiin. Kriisien jälkeen työllisyysaste on ollut kasvavaa. Huomaa, että kuviossa on aikasarjakatkos vuonna 2009, tiedot on yhdistetty kahdesta tietokantataulukosta. 

Työssäkäyntitilastossa työllisyysaste lasketaan 18–64-vuotiaasta väestöstä. Kunnittaiset ja kuntaa tarkemmalla aluejaolla tuotetut sekä erilaisia väestöryhmiä koskevat työllisyystiedot saadaan työssäkäyntitilastosta.

Kuvio. Työllisyysaste 1989−2021, 20−64-vuotiaat

Lähteet: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 001. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 1989–2008 (StatFin) ja Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 13aj. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009– (StatFin) 

Työttömyysaste lasketaan työttömien prosenttiosuutena samanikäisestä työvoimasta. Työttömyysasteen usealle eri ikäryhmälle löydät StatFin-taulukosta.

Työttömyysaste on julkisuudessa paljon käytetty työmarkkinoiden tunnusluku. Kriisit näkyvät myös työttömyysasteen kehityksessä kuten seuraavasta kuviosta käy ilmi. Työttömyysastetta tarkastellaan eri suuntaan kuin työllisyysastetta, ja mitä matalampi työttömyysaste on, sen parempi. 1990-luvun laman aikaan työttömyysaste nousi huippuunsa ja työttömyysaste oli jopa yli 16 prosenttia. Laman jälkeisinä vuosina työttömyysaste kääntyi laskuun ja näin suurta työttömyysastetta ei ole sen koommin ollut. Finanssikriisi katkaisi työttömyysasteen laskun ja nosti työttömyysastetta vuonna 2008. Työttömyysaste nousi vajaaseen 10 prosenttiin, jossa se pysyi 2010-luvun alkupuolen, minkä jälkeen se kääntyi loivaan laskuun. Huomaa, että kuviossa on aikasarjakatkos vuonna 2009, tiedot on yhdistetty kahdesta tietokantataulukosta. 

Työssäkäyntitilastossa työttömyysaste lasketaan 18–64-vuotiaasta työvoimasta. Kunnittaiset ja erilaisia väestöryhmiä koskevat työttömyystiedot saadaan työssäkäyntitilastosta.

Kuvio. Työttömyysaste 1989−2021, 15−74-vuotiaat

Lähteet: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 001. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 1989–2008 (StatFin) ja Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 13 aj. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009– (StatFin) 

Väestörakennetta mitataan niin sanotulla taloudellisella huoltosuhteella, joka kuvaa työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien yhteenlaskettua määrää suhteessa työllisten määrään. Työttömiin ja työvoiman ulkopuolisiin lukeutuu koko ei-työllinen väestö, muun muassa työttömät työnhakijat, eläkeläiset, opiskelijat ja lapset.  

Taloudellinen huoltosuhde on suhdeluku, joka saadaan jakamalla työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien summa työllisten määrällä. Työssäkäyntitilastossa lasketaan, kuinka monta työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa on sataa työllistä kohden, kertomalla suhdeluku sadalla. Taloudellinen huoltosuhde lasketaan yleensä työssäkäyntitilaston luvuilla. 

Vuonna 2021 taloudellinen huoltosuhde oli 133. Tämä tarkoittaa, että sataa työssäkäyvää henkilöä kohti oli 133 työtöntä tai työvoiman ulkopuolista henkilöä. Taloudellisessa huoltosuhteessa on esiintynyt suurta vaihtelua viimeisten vuosikymmenien aikana.

1990-luvun laman aikana taloudellinen huoltosuhde oli korkealla. Korkeimmillaan taloudellinen huoltosuhde oli vuonna 1993, jolloin sataa työllistä henkilöä kohden oli 170 ei-työllistä henkilöä. Matalimmillaan taloudellinen huoltosuhde oli 114 juuri ennen laman alkua vuonna 1990. Vuonna 2020 taloudellinen huoltosuhde oli 142 ja vuonna 2019 se oli 133.

Kuvio. Taloudellinen huoltosuhde 1990−2021

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti, taulukko 115x. Tunnuslukuja työssäkäyntitilastosta alueittain, 1987– (StatFin) 

Taloudellista huoltosuhdetta ja sen eroa alueittain voi tarkastella maakunnittain. Taloudellinen huoltosuhde oli vuonna 2021 matalin Uudellamaalla, jossa sataa työssäkäyvää kohti oli 114 työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa henkilöä. Uudenmaan jälkeen taloudellinen huoltosuhde oli matalin Ahvenanmaalla (115) sekä Pohjanmaalla (126). Korkeimmat taloudelliset huoltosuhteet vuonna 2021 olivat Pohjois-Karjalassa (167), Etelä-Savossa (165), Kymenlaaksossa (160) ja Kainuussa (160).

Kuvio. Taloudellinen huoltosuhde maakunnittain 2021

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti, taulukko 115x. Tunnuslukuja työssäkäyntitilastosta alueittain, 1987− (StatFin)

Työvoimaosuus, työllisyysaste, työttömyysaste sekä taloudellinen huoltosuhde antavat nopean yleiskuvan maan työmarkkinatilanteesta. Miten niitä voi laskea? Seuraavaksi opit laskemaan tunnuslukuja. Käytä työvoimaosuuden ja työllisyys- ja työttömyysasteen laskemiseen työvoimatutkimuksen tietokantataulukosta saatavia tietoja ja taloudellisen huoltosuhteen laskemiseen työssäkäyntitilaston tietokantataulukon tietoja.

Työvoimaosuuden laskukaava

Kaavassa L on työvoima ja P on väestö. 

Työllisyysasteen laskukaava 

Kaavassa E on työlliset ja P on väestö. 

Työttömyysasteen laskukaava

Kaavassa U on työttömät ja L on työvoima.

Työssäkäyntitilastossa hyödynnettävä taloudellisen huoltosuhteen laskukaava 

Kaavassa E on työlliset ja U on työttömät. P on koko väestö ja L on työvoima, joten P−L kuvaa työvoiman ulkopuolista väestöä. Työvoiman ulkopuolelle kuuluvat  alle 15-vuotiaat, opiskelijat ja koululaiset, varus- ja siviilipalvelusmiehet, eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat.

Työmarkkinoiden toiminnalle on tyypillistä voimakkaat kausivaihtelut lomista, kesätöistä ja rekrytointiajankohdista johtuen. Maatalous, matkailuala ja rakentaminen ovat esimerkkejä aloista, joissa työt ovat sesonkiluonteisia, ja joissa työllisyys ja työttömyys saattavat vaihdella paljonkin vuodenajasta toiseen.

Kausivaihtelut hankaloittavat työllisyyden ja työttömyyden kehityksen tulkintaa

Esimerkiksi työttömyyden vaihtelu kuukaudesta toiseen saattaa antaa harhaanjohtavan kuvan työttömyyden pitkän aikavälin kehityksestä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa opiskelijoiden osuus työmarkkinoilla näkyy etenkin keväisin työttömyyden kasvuna. Kyse on tällöin työttömyyden kausivaihtelusta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa myös työtä hakevat opiskelijat luetaan työttömiksi, jos he täyttävät aktiivisen työnhaun kriteerit.

Vuoden 2022 toukokuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työttömistä oli päätoimisia opiskelijoita 87 000 eli noin 39 prosenttia. Muina kuukausina päätoimisten opiskelijoiden osuus työttömistä oli vähäisempi.

Trendit kuvaavat pitkän aikavälin muutosta

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa julkaistaan niin kutsuttuja trendejä, joista säännönmukainen kausivaihtelu ja epäsäännöllinen satunnaisvaihtelu on puhdistettu pois. Esimerkiksi työttömyystilanteen pitkän aikavälin muutos on trendin avulla hahmotettavissa nopeammin ja selvemmin kuin tasoittamattomista luvuista.

Seuraava kuvio havainnollistaa työttömyyden kausivaihtelua ja trendiä. Työttömien lukumäärä vaihtelee kuukausittain, mutta vaihtelussa on kausittaista säännönmukaisuutta. Kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettu työttömien trendi sen sijaan esittää selkeämmin, onko työttömyys kasvamassa vai laskemassa.

Kuvio. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työttömät ja työttömien trendi 2014/01−2022/06, 15–74-vuotiaat

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 135z. Työvoimatutkimuksen tärkeimmät tunnusluvut, niiden kausitasoitetut aikasarjat sekä kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitetut trendit, 2010M− (StatFin)

Seuraa muutoksen suuntaa pitkällä aikavälillä 

Kun tulkitset trendilukuja, muista, että vasta pidempi aikajakso antaa luotettavan kuvan kehityssuunnan muutoksesta. On hyvä huomata, että viimeisimpien kuukausien trendiluvut voivat muuttua hyvinkin voimakkaasti uusimpien kuukausitietojen lisäämisen jälkeen, ja tarkastelun kohteena kuuluisi olla aina viimeisimmän saatavilla olevan julkaisun tiedot. Yhden kuukauden eli viimeksi lasketun estimaatin perusteella et voi luotettavasti päätellä muutoksen määrää tai suuntaa, vaan julkaistuja lukuja kuuluu tarkastella kokonaisuutena. Tästä syystä trendisarjan viimeisimpiä lukuja tarkasteltaessa ota huomioon niiden ennakollinen luonne analyysejä tehdessäsi.

• Lisätietoa kausitasoitetusta trendistä löydät työvoimatutkimuksen menetelmäselosteesta Tietoa kausitasoitetusta trendistä (pdf).

• Kausivaihtelu vuodenajasta toiseen työllisyydessä ja työttömyydessä syntyy sesonkiluonteisista töistä, lomista, kesätöistä ja rekrytointiajankohdista.
• Taloudellinen huoltosuhde kuvaa työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien yhteenlaskettua määrää suhteessa työllisten määrään.
• Työllinen on työvoimatutkimuksen määritelmän mukaan henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen. Työssäkäyntitilastossa työllinen on henkilö, joka on vuoden viimeisellä viikolla ansiotyössä.
• Työllisyysaste on työllisten prosenttiosuus samanikäisestä väestöstä.
• Työttömyyden trendi kuvaa työttömyystilanteen pitkän aikavälin muutosta, sillä siitä on puhdistettu pois säännönmukainen kausivaihtelu ja epäsäännöllinen satunnaisvaihtelu.
• Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus samanikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä.
• Työtön on työvoimatutkimuksessa henkilö, joka tutkimusviikolla ei ole ollut palkkatyössä tai tehnyt työtä yrittäjänä, mutta on aktiivisesti etsinyt työtä palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Työssäkäyntitilastossa työttömän määritelmä perustuu siihen, että henkilö on rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi, ja työttömyysjakso on voimassa vuoden viimeisellä viikolla.
• Työvoimaosuus on työvoiman, eli työllisten ja työttömien, prosenttiosuus samanikäisestä väestöstä.

Seuraavista Tieto&trendit-blogeista voit lukea lisää työllisyysasteesta:

• Pertti Taskinen 2023: Tarkkaile työllisyysasteen ikäryhmiä − 20−64-vuotiaiden tavoitteeksi ei riitä 80 prosenttia (Tieto&trendit)
• Pertti Taskinen 2019: Työllisyysaste mittaa työllisten osuutta väestöstä − ei enempää, ei vähempää (Tieto&trendit)

Työvoimatilastojen historiaan pääset tutustumaan seuraavasta katsauksesta:

• Työvoimatilastoja 60 vuotta