Työelämä tilastoina
Tässä osiossa tutustut työmarkkinoita ja työelämää kuvaaviin tilastoihin. Tilastoja on lukuisia ja ne kuvaavat työelämän ilmiöitä hieman eri näkökulmista, ja siksi ne soveltuvatkin varsin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Jotta voit itse oppia hyödyntämään tilastoja, sinun tulee tietää, mitä ne pitävät sisällään. Tällöin puhutaan tilastojen tietosisällöistä. Ja jotta tieto on käyttökelpoista ja luotettavaa, sen laatua pitää pystyä arvioimaan. Tutustut myös laadun arviointiin ja siihen, miten tilastoja käytännössä tehdään.
Kun olet käynyt eri tilastojen kuvaukset läpi, testaa oppimaasi osion lopussa olevilla kertaustehtävillä.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimus antaa kuukausittain tuoreen ja kattavan kuvan työvoimasta ja työmarkkinoiden muutoksista. Tutkimuksen aikasarjat kuvaavat lisäksi pitkällä perspektiivillä työmarkkinoiden muutoksia.
Työvoimatutkimus toimii myös suhdannemittarina, joka kertoo sekä lasku- että noususuhdanteista. Julkisuudessa seurataan erityisesti työttömyyden ja työllisyyden muutoksia edellisen vuoden vastaavasta kuukaudesta. Kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettuja lukuja eli trendejä käytetään puolestaan seurattaessa pitkän aikavälin kehityksen suuntaa.
Työvoimatutkimuksessa tilastoidaan työttömiksi ne henkilöt, jotka ovat tutkimusviikolla työtä vailla (eivät olleet palkkatyössä tai tehneet työtä yrittäjänä) ja ovat etsineet työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana ja jotka voisivat aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Työvoimatutkimus tilastoi työttömiä työnhakutavasta riippumatta. Tutkimus antaa myös arvokasta tietoa niistä työikäisistä henkilöistä, jotka eivät ole työssä tai työnhakijoina, muun muassa opiskelijoista ja eläkeläisistä.
Euroopan unionin tilastotoimisto Eurostat on määrittänyt EU-maiden työvoimatutkimusten sisällön ja tekotavan. Käytetyt käsitteet ja määritelmät perustuvat Kansainvälisen työjärjestön ILOn standardeihin, ja ne ovat näin ollen pääosin vertailukelpoisia myös Euroopan ulkopuolella. Ilman yhteisiä pelisääntöjä tilastoinnin kansainvälinen vertailu ei edes onnistuisi. Omaan kansalliseen päätöksentekoon kukin maa voi soveltaa erilaisia ja kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvia tilastolähteitä, mutta Euroopan unionin tason politiikka edellyttää päätöksenteon pohjautumista yhtenäisiin tilastolähteisiin.
Työvoimatutkimusta uudistettiin vuoden 2021 alusta lähtien uuden EU-lainsäädännön mukaiseksi. Samalla toteutettiin merkittäviä kansallisia uudistuksia tiedonkeruuseen ja estimointiin. Uudistusten tavoitteena on helpottaa tutkimukseen vastaamista sekä parantaa tulosten laatua ja kansainvälistä vertailtavuutta. Aiemmin julkaistut aikasarjat vuosilta 2009–2020 korjattiin uudistetun estimointimenetelmän mukaisiksi.
Eurostatin sivuilla julkaistut työvoimatutkimuksen (LFS) luvut ovat kansallisia tietoja käyttökelpoisempia kansainväliseen vertailuun. Eurostatin julkaisemat Suomen työvoimatutkimuksen luvut eroavat Suomessa julkaistuista siten, että asevelvolliset eivät ole lainkaan mukana Eurostatin tiedoissa. Suomen julkaisemissa luvuissa asevelvollisuutta suorittavat ovat mukana työvoiman ulkopuolisessa väestössä.
Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen ylläpitämästä väestön keskusrekisteristä kahdesti vuodessa satunnaisesti poimittuun otokseen. Tutkimuksen otokseen kuuluu joka kuukausi noin 12 500 henkilöä. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15–89-vuotiaan Suomessa vakinaisesti asuvan väestön työmarkkinoille osallistumisesta. Pääpaino on 15–74-vuotiaiden osallistumisessa työmarkkinoille, mutta vuonna 2021 uutena ikäryhmänä mukaan otettiin 75–89-vuotiaat, sillä tilastolla halutaan selvittää myös eläkeikäisten työssäkäyntiä.
Tiedot on perinteisesti kerätty puhelin- tai käyntihaastatteluilla, mutta vuodesta 2021 alkaen vastaaja on voinut vastata tutkimuskysymyksiin halutessaan myös verkkolomakkeella. Samaa vastaajaa haastatellaan kaikkiaan viisi kertaa 15 kuukauden aikana.
Viimeisellä tutkimuskerralla tietosisältö on aiempia kertoja laajempi: perustutkimuksen lisäksi kyselyyn kuuluu myös kotitalousosa ja osio, jonka aihe vaihtuu vuosittain. Myös nämä vuosittain vaihtuvat osiot ovat EU-maiden yhteisiä ja tiedot vertailukelpoisia maiden välillä. Kotitalousosalla saadaan tietoja kotitalouksien rakenteesta sekä kotitalouden jäsenten toiminnasta työmarkkinoilla. Vuosittain vaihtuvalla osiolla kerätään tietoa jostain erityisestä teemasta työmarkkinoilla, esimerkiksi nuoriin, eläkkeelle siirtymiseen, työtapaturmiin tai työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyen.
Vastauskatoa esiintyy kaikissa kysely- ja haastattelututkimuksissa. Sillä tarkoitetaan sitä, että kaikilta otokseen valituilta henkilöiltä ei saada vastausta. Osaa ei koskaan tavoiteta ja osa kieltäytyy vastaamasta tutkimukseen. Vastauskato on yleistynyt viime vuosina. Vuonna 2021 työvoimatutkimuksessa vastauskato oli 48 prosenttia. Vastauskato vaihtelee esimerkiksi sukupuolen, iän ja alueen mukaan. Vastauskadon vaikutuksia tuloksiin voidaan korjata muun muassa painottamalla vastaajat iän, sukupuolen, koulutustason, asuinpaikan ja äidinkielen mukaan niin, että vastanneet edustavat mahdollisimman hyvin koko väestöä.
Kadon lisäksi työvoimatutkimuksen tuloksiin sisältyy otannasta aiheutuvaa satunnaisvaihtelua. Otostutkimuksissa ilmenevän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan arvioida keskivirheen perusteella, jonka avulla voidaan puolestaan tutkimuksen kullekin tulosluvulle laskea luottamusväli.
Työvoimatutkimuksen tuloksia julkaistaan kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Tiedot ovat käytettävissä noin 3–4 viikon kuluttua tutkimuskuukauden tiedonkeruun päättymisestä. Tuloksia käytetään muun muassa työvoimapoliittisten ennusteiden ja suunnitelmien laadinnassa, päätöstenteon tukena sekä erilaisten toimenpiteiden työllisyysvaikutusten seurannassa.
Tärkeitä tulosten käyttäjiä ovat ministeriöt, aluesuunnittelusta vastaavat elimet, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, yliopistot ja tutkimuslaitokset, kansainväliset järjestöt ja Euroopan unioni. Tilastokeskuksessa tietoja käytetään esimerkiksi kansantalouden tilinpidon laadinnassa. Tutkimuksen laatua seuraava Eurostat tuottaa sille toimitetuista neljännesvuosiaineistoista omia rakenneindikaattoreitaan ja muita tilastoja.
Lisätietoa työvoimatutkimuksen tuloksista ja menetelmistä löydät työvoimatutkimuksen sivuilta.
Työ- ja elinkeinoministeriö laatii tilastoja työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimisto) sekä kuntakokeilujen asiakkaista ja palveluista, muun muassa:
Suurin osa työnhakijoista on työttömiä, joiden on muun muassa työttömyysturvaa saadakseen ilmoittauduttava työnhakijoiksi. Työ- ja elinkeinoministeriö tilastoi työttömyyttä kattavasti ja ilmoittaa kuukausittain työttömien työnhakijoiden lisäksi avoimien työpaikkojen ja eri palveluissa olevien lukumäärät. Tiedot julkaistaan kuukausittain Työllisyyskatsauksessa.
Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilaston ja Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedot julkistetaan kuukausittain yhtä aikaa, mutta erilaisesta tilastointitavasta johtuen työttömyysluvuissa on eroja. Tästä kerrotaan tarkemmin osiossa 5 Työttömyyden tilastointi.
Työssäkäyntitilasto on vuositilasto, joka tuottaa tietoa väestön työssäkäynnistä ja taloudellisesta toiminnasta. Mukana tilastossa ovat kaikki 31.12. maassa vakituisesti asuvat henkilöt. Tilasto kuvaa vuoden viimeisen viikon tilannetta. Työssäkäyntitilasto sisältää myös kertymätietoja vuoden ajalta, esimerkiksi henkilön työttömyyskuukausien lukumäärän.
Työssäkäyntitilaston tietoja julkaistaan vuoden aikana useassa erässä. Tiedot koostetaan pääasiassa yhdistelemällä hallinnollisia rekistereitä, esimerkiksi tulorekisteriä sekä työ- ja elinkeinoministeriön rekistereitä. Suoralla tiedonkeruulla selvitetään joidenkin monitoimipaikkaisten yritysten henkilöstötiedot.
Vuoden lopussa maassa vakituisesti asuville henkilöille määritellään pääasiallinen toiminta eli tieto siitä, onko henkilö työllinen, työtön vai esimerkiksi eläkeläinen tai opiskelija. Lisäksi selvitetään henkilön sosioekonominen asema. Työllisille määritellään ammatti ja toimiala. Tiedot voidaan yhdistää useisiin taustamuuttujiin, kuten sukupuoleen, ikään ja kansalaisuuteen.
Jokaiselle tilastossa mukana olevalle henkilölle määritellään myös asuinpaikka ja työllisille heidän työpaikkansa sijainti. Näitä kahta tietoa vertaamalla saadaan tieto pendelöinnistä eli työmatkoista esimerkiksi kuntien välillä.
Työssäkäyntitilaston tiedot voidaan esittää kaikilla hallinnollisilla aluejaoilla: kunnittain, maakunnittain, seutukunnittain ja jopa kuntien osa-alueittain. Lisäksi ilmiöitä voidaan kuvata koordinaattipohjaisilla aluejaoilla ja postinumeroalueittain.
Jos haluat varmistaa, mitä eri tilastokäsitteet (esim. sosioekonominen asema) tarkoittavat, katso ne Tilastokeskuksen käsitetietokannasta. Lisätietoa työssäkäyntitilastosta löydät työssäkäyntitilaston verkkosivuilta.
Palkkatilastot kuvaavat palkansaajien ansioita. Palkkatilastoja julkaistaan sektoreittain yksityisen sektorin, valtion ja kuntasektorin eli paikallishallinnon palkoista vuosittain. Tilastot perustuvat lähinnä työnantajilta kerättyihin tietoihin. Palkkarakennetilasto kokoaa kaikki sektorit yhteen ja kuvaa kokonaistyöajan ansioita työtuntia ja työkuukautta kohti laskien.
Kuukausi- ja tuntipalkkoja kuvaavien palkkatilastojen lisäksi Tilastokeskus julkaisee virallista tilastoa muun muassa palkansaajien keskimääräisistä vuosiansioista sekä palkkasummasta. Palkkasummakuvaajat ovat indeksejä, jotka kuvaavat palkkasumman kehitystä eri toimialoilla. Palkkasumma tarkoittaa yritysten maksamien bruttomääräisten palkkojen summaa. Tiedot julkaistaan kuukausittain.
Työnantajasektorikohtaiset palkkatilastot (ml. ansiotasoindeksi) kuvaavat ansioita ko. sopimusalan (lähinnä tunti- ja kuukausipalkkaiset) mukaan. Ansiotasoindeksi mittaa kokoaikaisten palkansaajien säännöllisen työajan keskiansioiden kehitystä. Tiedot kerätään eri lähteistä ja julkaistaan neljännesvuosittain.
Palkkatilastoissa palkkaa tarkastellaan bruttomääräisenä eli vähentämättä verotuksen ja työntekijän sosiaaliturvamaksujen vaikutusta käteen jäävään ansioon. Ansiot lasketaan työsuhdekohtaisesti lisäämättä sivutöistä maksettuja palkkoja päätyösuhteen ansioon.
Ansioiden tilastointia käsitellään tarkemmin osiossa 6 Ansioiden ja työvoimakustannusten tilastointi.
Työvoimakustannukset kuvaavat kaikkia niitä kustannuksia, joita työnantajille aiheutuu työvoiman käytöstä. Työvoimakustannusten neljännesvuosittaista muutosta kuvaa työvoimakustannusindeksi, ja kustannusten euromäärää sekä rakennetta määrävuosina työvoimakustannustutkimus.
Tehdyllä työajalla tarkoitetaan sitä työaikaa, jolloin palkansaaja on tehnyt varsinaisia työtehtäviään. Tehty työaika sisältää sunnuntai- ja ylityötunnit, muttei palkallisen vapaan tunteja, kuten vuosilomien, arkipyhien tai palkallisen sairauspoissaoloajan tunteja.
Indeksissä ei ole vakioitu työtunteja tai henkilöstön rakennetta. Tehdyn työtunnin kustannus lasketaan suoraan jokaisen neljänneksen toimialakohtaisen ennakonpidätyksen alaisen palkan ja sosiaalivakuutusmaksujen suhteesta tehtyihin työtunteihin. Keskimääräisten työvoimakustannusten muutokseen vaikuttavat säännöllisten ansioiden muutokset, tulospalkkiot ja muut kertaluonteiset palkkaerät, sosiaalivakuutusmaksut sekä muutokset tehtyjen työtuntien määrässä ja työvoiman rakenteessa.
Tilasto julkaistaan neljän vuoden välein. Työvoimakustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka syntyvät työnantajille työvoiman työllistämisestä. Niihin kuuluvat palkkojen lisäksi työnantajan maksamat sosiaalikustannukset ja muut pienemmät kustannuserät mm. työterveyshuolto, rekrytointi ja henkilöstökoulutus.
Tilastokeskuksen julkaisemasta avoimet työpaikat -tilastosta saat neljännesvuosittain tietoa avoimista työpaikoista Suomessa. Tilasto kuvaa osaltaan työvoiman kysyntää ja siinä tapahtuvia muutoksia ja antaa siten tietoa työmarkkinoiden kehityksestä työnantajan näkökulmasta tarkasteltuna. Tilaston laadinta on säädelty Euroopan unionin (EU) asetuksilla, joiden tavoitteena on ajantasaisen ja vertailukelpoisen tiedon saaminen avoimista työpaikoista EU:n jäsenmaissa.
Avoimet työpaikat -tutkimuksessa tilastoidaan vuosineljänneksen viimeisen kuukauden ensimmäisenä päivänä avoinna olleiden työpaikkojen määrää koko Suomessa. Tietoa kerätään myös avointen työpaikkojen ominaisuuksista, kuten osa-aikaisuudesta ja määräaikaisuudesta. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, kuinka suuri osa avoimista työpaikoista on ns. vaikeasti täytettäviä eli sellaisia, joihin työnantajan oman näkemyksen mukaan on ollut vaikeuksia saada sopivaa työntekijää.
Tilaston tiedot kerätään työnantajille suunnatulla kyselytutkimuksella. Tutkimuksessa on mukana joka vuosineljänneksellä noin 2 500 eri toimipaikkaa, jotka poimitaan satunnaisotannalla yritys- ja toimipaikkarekisteristä siten, että eri toimialat ja erikokoiset toimipaikat ovat edustettuina. Tutkimus koskee Suomessa sijaitsevia yksityisen ja julkisen sektorin toimipaikkoja, joilla on rekisterin mukaan palkattua työvoimaa vähintään yhden henkilötyövuoden verran. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu kotitalouksien, kansainvälisten organisaatioiden ja toimielimien sekä maanpuolustuksen toimipaikkojen tarjoamat työpaikat.
Tutkimuksessa avoimeksi työpaikaksi lasketaan työpaikat, joihin työnantaja on etsinyt sopivia ehdokkaita myös toimipaikan ulkopuolelta, esimerkiksi ilmoittamalla paikan työnvälitykseen tai käyttämällä muita ilmoituskanavia tai omia kontaktiverkostojaan. Avoimiksi työpaikoiksi ei lasketa tehtäviä, joihin haetaan palkatonta harjoittelijaa, ulkopuolista alihankkijaa tai urakoitsijaa. Lisäksi tilasto ei huomioi lyhytaikaisia, alle kuukauden kestäviä työsuhteita. Tilastokeskuksen julkaisemat tiedot avoimista työpaikoista ovat erilaisia kuin työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastossa, joka kattaa yksinomaan kaikki TE-toimistojen tarjoamaan työnvälitykseen ilmoitetut työpaikat.
Avoimet työpaikat -tilaston tuloksia julkaistaan toimipaikan toimialan ja koon sekä työnantajasektorin mukaan luokiteltuna. Tietoja esitetään myös toimipaikan sijainnin mukaan suuraluetasolla. Koska tilasto perustuu otostutkimukseen, siitä ei ole mahdollista tuottaa luotettavia tietoja hyvin yksityiskohtaisilla luokitteluilla kuten kunnittain.
Euroopan unionin (EU) tilastovirasto Eurostatin julkaisemat tilastot avoimista työpaikoista sisältävät avoimien työpaikkojen lukumäärän ohella avoimien työpaikkojen asteen (job vacancy rate) eli vakanssiasteen.
Eurostatin tilastoissa avoimien työpaikkojen aste lasketaan seuraavasti:
Täytetyillä työpaikoilla tarkoitetaan tässä niitä palkallisia työpaikkoja, joissa on työntekijä. Avoimien työpaikkojen aste siis suhteuttaa avoimien työpaikkojen määrän työpaikkojen kokonaismäärään ja soveltuu erikokoisten maiden työmarkkinatilanteen kuvaamiseen.
Talouden noususuhdanteissa avoimien työpaikkojen aste tyypillisesti kasvaa ja työttömyysaste pienenee, ja vastaavasti laskusuhdanteissa työttömyysaste kasvaa avoimien työpaikkojen asteen pienentyessä. Toisaalta avoimien työpaikkojen asteen ja työttömyysasteen suhde riippuu myös siitä, kuinka hyvin tarjolla olevat työpaikat ja työvoima kohtaavat. Työttömyys ei välttämättä vähene, vaikka avoimet työpaikat lisääntyisivät, jos esimerkiksi työttömien ammattitaito ei vastaa tarjolla olevia tehtäviä tai jos työttömyysongelma ja uudet työpaikat keskittyvät eri alueille. Lisää tietoja avoimien työpaikkojen ja työttömyyden suhteesta saat Eurostatin sivuilta.
Työolotutkimukset muodostavat yhtenäisen, poikkileikkaustiedoista koostuvan tilaston, joka mahdollistaa työelämän muutoksen kuvaamisen. Tilastokeskus on kerännyt työolotutkimusten tietoa palkansaajien työoloja koskevista kokemuksista noin viiden vuoden välein 1970-luvun lopusta alkaen vuosina 1977, 1984, 1990, 1997, 2003, 2013, 2018.
Työolotutkimuksen otos poimitaan työvoimatutkimuksen vastaajista ja se kohdistuu koko palkansaajakuntaan edustaen kaikkia ammatti- ja toimialoja. Otoskoot ovat vaihdelleet 3 800 hengestä noin 7 000 henkeen. Aineiston vastaajat ovat 15–67 -vuotiaita palkansaajia, joiden säännöllinen työaika on vähintään 10 tuntia viikossa.
Työolotutkimuksen aineisto on perinteisesti kerätty käyntihaastatteluilla, joissa haastattelija käy paikan päällä haastateltavan luona, mutta vuonna 2018 tietoa kerättiin erillisotoksella myös verkossa kyselylomakkeella. Vuoden 2023 tiedonkeruu perustuu vain verkossa annettaviin vastauksiin, joita ei voi suoraan verrata aiempiin käyntihaastattelutietoihin.
Tutkimuksen tietosisältö käsittelee sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista työympäristöä, palkansaajien niihin liittyviä kokemuksia sekä muun muassa työkokemusta, työmarkkina-asemaa, työehtoja, psyykkistä ja somaattista oireilua, työmotivaatiota, työtyytyväisyyttä, työorientaatiota, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kokemista, poissaoloja, eläköitymisajatuksia sekä työn ja perheen yhteensovittamista. Tutkimusten tietosisältö on pysynyt perusosaltaan samana tutkimuskerralta toiseen, mutta joka kerta tietosisältöä on myös päivitetty ajankohtaisemmaksi.
Vuoden 2018 erityisteemana oli työn digitalisaatio. Vuoden 2023 erityisteemana on palkansaajien kokemukset työelämän ekologisesta kestävyydestä.
Työolotutkimuksen vertailukelpoinen aikasarja kattaa pisimmillään vuodet 1977–2018. Tällaisten yhtenäisten aikasarjojen olemassaolo on kansainvälisestikin poikkeuksellista. Työelämän muutoksen arvioijille työolotutkimus on yhteiskunnallisesti merkittävä ja korvaamaton väline. Tiedonkeruumenetelmän muuttuessa käyntihaastattelusta verkkokeruuseen pitkä aikasarja katkeaa, mutta vuoden 2018 verkkotiedonkeruuseen perustuva aineisto aloittaa uuden aikasarjan.
Työolotutkimusta käytetään laajasti esimerkiksi työpoliittisen päätöksenteon ja työelämän kehittämistoimien tukena sekä työelämää koskevan lainsäädännön valmistelussa. Aineistot ovat laajasti käytössä suomalaisessa työelämän tutkimuksessa.
Kansainvälisesti työoloja tutkii Euroopan komission alainen Elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofound, joka kokoaa vertailukelpoista tietoa työoloista joka viides vuosi tehtävän Euroopan työolotutkimuksen avulla. Yhteystyötä työn ja työolojen laadun arvioimiseksi tehdään myös muissa kansainvälisissä organisaatioissa.
Katso esimerkkejä eri kansainvälisten toimijoiden työolojen tutkimuksesta ja vertailutyökaluista:
Työvoimatutkimuksella kuvataan ensimmäisessä osiossa esitettyä työvoiman kysyntää ja tarjontaa. Tutkimusta tehdään ympäri vuoden. Joka kuukauden otokseen kuuluu noin 12 500 henkilöä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää väestön työmarkkinoille osallistumista, työllisyyttä, työttömyyttä ja työaikaa.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lisäksi työmarkkinoiden muutoksista kertoo TE-toimistojen asiakasrekistereihin perustuva työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilasto.
Työvoimatutkimus ja Työnvälitystilasto kuvaavat työmarkkinoita kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosikeskiarvoina. Nopeasti valmistuvina ne ovat työmarkkinatilastoista eniten esillä julkisuudessa.
Kolmas keskeinen työmarkkinoiden tietolähde on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto, joka pohjautuu useisiin hallinnollisiin rekistereihin. Tilaston tiedot työllisyydestä, työpaikoista ja ammateista julkaistaan vuosittain. Tulorekisterin käyttöönoton myötä työssäkäyntitilastossa tullaan jatkossa selvittämään kuukausitasolla väestön taloudellista toimintaa.
Työssäkäyntitilastoa käytetään varsinkin alueellisten, kuten kunnittaisten, työmarkkinoiden tarkasteluun. Sen avulla on mahdollista tutkia ihmisten työmarkkinahistorioita pitkälläkin aikavälillä. Lisäksi erilaisia väestöryhmiä koskevat työllisyystiedot saadaan työssäkäyntitilastosta.
Palkkatilastot kuvaavat työnantajan palkansaajalle maksamaa korvausta työstä. Palkkatilastot perustuvat lähinnä työnantajilta kerättyihin tietoihin. Yksityisen sektorin, valtion ja kuntien eli paikallishallinnon palkkatilastot julkaistaan erikseen, kun taas palkkarakennetilasto kokoaa kaikki sektorit yhteen.
Työvoimakustannukset kuvaavat kaikkia niitä kustannuksia, joita työnantajille aiheutuu työvoiman käytöstä. Työvoimakustannusten neljännesvuosittaista muutosta kuvaa työvoimakustannusindeksi ja kustannusten määrää sekä rakennetta määrävuosina työvoimakustannustutkimus.
Työvoiman kysyntää kuvaa osaltaan myös avoimien työpaikkojen määrä ja siinä tapahtuvat muutokset. Tilastokeskus julkaisee avoimista työpaikoista neljännesvuosittain tilastoa, joka perustuu työnantajilta otostutkimuksessa kerättyihin tietoihin. Tilastosta saadaan tietoa myös avoimien työpaikkojen ominaisuuksista sekä työnantajien kokemista rekrytointivaikeuksista.
Työolotutkimukset kuvaavat Suomessa työskentelevien palkansaajien työoloja. Noin joka viides vuosi tehtävän työolotutkimuksen sisältö kattaa tietoa siitä, millaisia kokemuksia palkansaajilla on työympäristönsä fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä. Työolotutkimusta käytetään laajasti työpoliittisen päätöksenteon, työelämää koskevan lainsäädännön ja työelämän kehittämistoimien tukena sekä työelämän tutkimuksessa.
Tilastokeskuksen sivuilta voit tutustua tarkemmin myös muihin työelämän ilmiöihin kuten esimerkiksi Suomessa järjestettyihin työtaisteluihin tai sattuneisiin työtapaturmiin.
Tilastotuotantoa kehitetään jatkuvasti kokeellisten tilastojen avulla. Kokeellisissa tilastoissa testataan uusia tilastoja tai esimerkiksi tilastomenetelmiä. Työelämän tilastoissa on testauksessa useita kokeellisia tilastoja kuten työvoimavirrat, työsopimusten työaikatyypit, työvoimakustannusten parivertailuindeksi, väestön pääasiallinen toiminta ja tulorekisterin palkat ja palkkiot.
Seuraavalla videolla Hanna Sutela ja Anna Pärnänen kertovat työvoimatutkimuksen muutoksista vuosikymmenten mittaan.
