Työelämä tilastoina
Tässä osiossa perehdyt työllisyyden tilastointiin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ja työssäkäyntitilaston tuottamien tietojen pohjalta. Työllisyyttä tarkastellaan muun muassa sukupuolen, iän, koulutuksen sekä ammattiaseman ja sosioekonomisen aseman mukaan. Lisäksi tutustut maahanmuuttajien työllisyyden tilastointiin.
Työssäkäyntitilaston ja työvoimatutkimuksen tiedot eroavat jonkin verran toisistaan. Erot johtuvat erilaisista tiedonkeruutavoista sekä työllisten määrittelystä. Työssäkäyntitilasto on kokonaisaineisto, kun taas työvoimatilastoa varten poimitaan edustava otos tietojen keruuseen. Edellinen tarjoaa luotettavammin aluetietoja ja jälkimmäinen kansainvälistä vertailutietoa.
Osion lopussa pääset taas kertaamaan oppimaasi tekemällä kertaustehtäviä.
20–64-vuotiaiden työllisyysaste laski voimakkaasti 1990-luvun alussa työllisten määrän romahdettua laman seurauksena. Laman jälkeen työllisyysaste nousi sekä miehillä että naisilla, mutta miehillä nousu oli voimakkaampaa. Työllisyysaste koheni vuoteen 2008 asti, ja notkahti vuonna 2009 alaspäin, kun Suomi ajautui taantumaan finanssikriisin vuoksi. Vuodesta 2010 alkaen työllisyysaste on noussut uudelleen, mutta se notkahti hetkellisesti alaspäin koronavuonna 2020.
Miesten työllisyysaste on vuosina 1989–2022 pysynyt naisten työllisyysastetta korkeammalla tasolla, mutta vuonna 2022 naisten työllisyysaste oli jo lähellä miesten työllisyysastetta. Huomaa, että kuviossa on aikasarjakatkos vuonna 2009, tiedot on yhdistetty kahdesta tietokantataulukosta.
Kuvio. Työllisyysaste sukupuolen mukaan 1989−2022, 20−64-vuotiaat
Lähteet: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 001. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 1989–2008 (StatFin) ja Tilastokeskus, työvoimatutkimus, taulukko 13 aj. Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009–2022 (StatFin)
Eri maiden 20–64-vuotiaiden työllisyysastetta vertaillessa on hyvä huomioida, että Työvoimatutkimus antaa vertailuun parhaimmat lähtökohdat, koska tilastointia sitoo eri maiden välillä yhdessä sovitut käytänteet ja sopimukset.
Huomaa kuitenkin, että Euroopan unionin tilastotoimisto Eurostatin ja Tilastokeskuksen julkaisemat työllisyysasteluvut poikkeavat hiukan toisistaan: Tilastokeskuksen julkaisemissa työllisyysasteluvuissa asevelvollisuutta suorittavat ovat mukana työvoiman ulkopuolisessa väestössä, kun taas Eurostat ei laske väestöön mukaan asevelvollisuutta suorittavia henkilöitä. Väestön määrä on siis Eurostatin luvuissa hieman pienempi, ja Eurostatin sivuilla olevat kansainväliseen vertailuun sopivat työllisyysasteet ovat hieman korkeampia kuin Tilastokeskuksen julkaisemat työllisyysasteet.
Eurooppalaisessa vertailussa Suomen työllisyysaste on keskivertoa korkeampi. Seuraava kuvio esittää 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen työvoimatutkimuksen luvuilla laskettuna eri Euroopan maissa. Vaikka Suomen työllisyysaste on Euroopan unionin maiden keskiarvoa korkeampi, esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa tai vahvassa talousmaassa Saksassa työllisyysaste on vielä Suomenkin työllisyysastetta korkeampi. 2020-luvulla Euroopan unionin korkein työllisyysaste on ollut Alankomaissa.
Etelä-Euroopassa työllisyysaste jää usein matalammaksi kuin EU27-maissa keskimäärin. Tämä näkyy myös kuviossa esitetyn Kreikan työllisyysasteessa. Finanssikriisin seurauksena 2010-luvun alkupuolella Etelä-Euroopan maissa työttömiä oli paljon ja työllisyysaste putosi. Kreikassa tilannetta vaikeutti vielä Kreikan velkakriisi. Kuten kuviosta näet, Kreikka ei ole saanut kurottua eroa työllisyysasteessa umpeen finanssikriisin jälkeen, vaan Kreikan työllisyysaste on edelleen noin kymmenen prosenttiyksikköä EU27-maiden keskiarvoa matalampi.
Yleisesti ottaen 20–64-vuotiaiden työllisyysaste on kasvanut Euroopassa viime vuosikymmenenä. Finanssikriisin vaikutukset näkyivät vielä 2010-luvun alkupuolella, ja työllisyysaste pysyi samoissa lukemissa tai kasvoi vain hiukan. Vuosikymmenen loppua kohden työllisyysaste kasvoi vuodessa noin prosentin sekä Suomessa että Euroopan unionin alueella keskimäärin.
Kuvio. Työllisyysaste eräissä Euroopan maissa vuosina 2009–2021, 20–64-vuotiaat
Työssäkäyntitilaston rekisteriaineisto kattaa koko väestön, joten se mahdollistaa työllisyyden tarkastelun myös eri väestöryhmissä. Seuraavaksi tarkastellaan työllisyyttä koulutusasteen, iän ja sukupuolen mukaan.
Koulutusasteittain vertailtuna korkeakouluasteen suorittaneilla on korkein työllisten osuus väestöstä (18–64-vuotiaat), 86 prosenttia vuonna 2021. Keskiasteen käyneiden työllisten osuus oli 71 prosenttia. Korkeintaan perusasteen koulutuksen saaneilla tai koulutusasteeltaan tuntemattomilla työllisyysaste oli 45 prosenttia.
Seuraavasta kuviosta näet, että korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneista tai koulutusasteeltaan tuntemattomista miehistä puolet oli työssä 29 vuoden iässä ja naisista 48 vuoden iässä. Perusasteen koulutuksen suorittaneiden tai koulutusasteeltaan tuntemattomien miesten työllisyysaste oli korkeimmillaan 62 prosenttia 41-vuotiaana ja naisten 54 prosenttia 52-vuotiaana.
Keskiasteen koulutuksen suorittaneiden miesten työllisyysaste oli korkeimmillaan 83 prosenttia 42-vuotiaana ja naisten 81 prosenttia 49-vuotiaana. Korkeakouluasteen suorittaneiden miesten työllisyysaste oli korkeimmillaan 92 prosenttia 44-vuotiaana ja naisten 92 prosenttia 45-vuotiaana.
Kuvio. Työllisyysaste koulutusasteen, iän ja sukupuolen mukaan 2021
Lähde: Työssäkäyntitilaston sisäinen tietokanta
Perusasteen suorittaneisiin tai koulutusasteeltaan tuntemattomiin verrattuna keskiasteen koulutus nosti miesten työllisyyttä 23 prosenttiyksiköllä ja naisten 32 prosenttiyksiköllä. Korkeakouluaste nosti puolestaan sekä naisten että miesten työllisyyttä 15 prosenttiyksiköllä verrattuna keskiasteen koulutuksen suorittaneisiin.
Seuraavassa kuviossa kullekin ikäluokalle lasketut työllisyysosuudet on summattu yhteen koko työiän (18–64-vuotiaat) ajalta, jolloin saadaan arvio 18-vuotiaalle työuran aikana kertyvistä työvuosista. Vuoden 2021 työllisyydellä naisille kertyisi 34,2 ja miehille 33,4 työvuotta.
Kuvio. 18-vuotiaan työvuosien odotusarvo 2021 koulutusasteen mukaan
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilaston sisäinen tietokanta
Elinaikaisissa työvuosissa on suuria eroja koulutustasojen välillä. Korkeintaan perusasteen tutkinnon suorittaneelle miehelle kertyisi työiän aikana vuoden 2021 työllisyysosuuksilla laskien vain 24,3 työvuotta ja naiselle 19,2 työvuotta. Eroa tulee naisten yleisemmin pitämistä perhevapaista.
Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden miesten työura pitenee 9,6 vuodella ja naisten 14,6 vuodella verrattuna korkeintaan perusasteen käyneisiin tai koulutusasteeltaan tuntemattomiin. Samalla sukupuolten välinen ero lähes katoaa.
Korkea-asteen koulutus pidentää keskiasteen koulutukseen verrattuna sekä miesten että naisten työuraa reilulla 3 vuodella. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneille naisille sekä miehille kertyy noin 37 työvuotta.
On vaikeaa määritellä tarkasti, koska ihmiset aloittavat työuransa. Työelämän aloittaminen voi tapahtua monta kertaa. Jo hyvin nuorena voidaan olla kesätöissä, ja opiskeluaikaisetkin työsuhteet ovat usein lyhyitä jaksoja, joiden välissä on opiskelua, työttömyyttä ja muuta toimintaa. Nykyisin perusasteen jälkeisissä oppilaitoksissa opiskelevista noin puolet on töissä opiskelujensa ohella.
Helpoin tapa määritellä aloittamisikä on katsoa, missä vaiheessa puolet ikäluokasta on töissä, ja pitää sitä keskimääräisenä aloittamisikänä. Aloittamisikä siirtyy suhdanteiden mukaan. Kun talous kasvaa ja työpaikkoja on paljon, myös työvoimaa tarvitaan enemmän ja aloittamisikä laskee, sillä silloin yhä useampi nuori aikuinen käy töissä. Taantumavaiheessa uusia työntekijöitä tarvitaan vähemmän, jolloin myös keskimääräinen aloittamisikä nousee.
Naiset aloittivat työelämässä vuonna 2021 noin 19 vuoden iässä ja miehet kaksi vuotta myöhemmin, noin 21 vuoden iässä. Miesten aloittamista viivyttänee esimerkiksi varusmiespalvelu. Seuraavasta kuviosta voit nähdä ne kohdat, joissa työllisten naisten ja miesten osuus nousee yli puoleen ikäluokasta ja ne ikävaiheet, joissa työllisten osuus putoaa alle puoleen ikäluokasta. Nämä kohdat ovat arvioita työelämässä aloittamis- ja lopettamisiälle.
Kuvio. Työllisten osuudet iän ja sukupuolen mukaan 2021
Työuran lopettamisiässä ei ole juurikaan eroa sukupuolten välillä: sekä miehet että naiset lopettivat noin 63-vuotiaina. Työn lopettamisikä ei ole kuitenkaan sama asia kuin eläkkeen alkamisikä. Osa työuransa lopettaneista siirtyy esimerkiksi vasta sairaus- tai työttömyysjakson kautta eläkkeelle.
Luokittelemalla väestö sosioekonomisen aseman mukaan pyritään muodostamaan ryhmiä, joiden jäsenet elävät yhteiskunnassa suurin piirtein samankaltaisissa asemissa. Tietoa työllisten sosioekonomisesta asemasta saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, työssäkäyntitilastosta ja työolotutkimuksesta.
Sosioekonomisen aseman päättelyssä käytetään tietoa muun muassa henkilön pääasiallisesta toiminnasta, ammatista ja ammattiasemasta. Luokittelussa käytetään Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokitusta.
Työlliset luokitellaan
Palkansaajat luokitellaan sosioekonomisen aseman mukaan
Yrittäjät voidaan luokitella
Työssäkäyntitilastossa luokitellaan myös työelämän ulkopuolella olevat esimerkiksi eläkeläisiin, opiskelijoihin ja työttömiin. Alaikäiset perheenjäsenet luokitellaan asuntokunnan viitehenkilön eli suurituloisimman jäsenen ammatin perusteella.
Seuraavassa kuviossa esitetään työlliset sosioekonomisen aseman mukaan. Työssäkäyntitilaston tietojen mukaan vuonna 2020 työllisistä suurin sosioekonominen ryhmä oli alemmat toimihenkilöt, joita oli lähes 37 prosenttia. Yhdessä ylempien toimihenkilöiden kanssa toimihenkilöiden joukko kattoi noin 61 prosenttia kaikista työllisistä. Toisen suuren joukon muodostivat työntekijät, joiden osuus oli lähes 28 prosenttia. Yrittäjien osuus oli noin 11 prosenttia vuonna 2020.
Kuvio. Työlliset sosioekonomisen aseman mukaan 2020
Työolotutkimuksesta saat tietoa karkealla tasolla palkansaajien sosioekonomisen rakenteen muutoksista vuosina 1984–2018. Koulutustason nousun ja elinkeinorakenteen muutoksen myötä työntekijäasemassa työskentelevien osuus kaikista palkansaajista on laskenut tällä aikavälillä 48 prosentista 30 prosenttiin ja ylempien toimihenkilöiden osuus vastaavasti kaksinkertaistunut 15 prosentista 30 prosenttiin. Alempien tomihenkilöiden osuudet ovat pysyneet lähes samoina, osuus on vaihdellut 37–40 prosentin välillä.
Kuvio. Palkansaajat sosioekonomisen aseman mukaan 15–64-vuotiaat, Työolotutkimukset 1984–2018
Lähde: Digiajan työelämä − työolotutkimuksen tuloksia 1977−2018 (Tilastokeskus)
Ammatteja luokiteltaessa on pyritty ottamaan huomioon tietyn työn vaatima ammattitaito ja erikoistuminen. Ammatti pyritään määrittelemään mahdollisimman tarkalla tasolla perustuen ammattiluokitusstandardiin.
Tilastokeskuksen käytössä oleva ammattiluokitusstandardi on Ammattiluokitus 2010. Tätä ennen käytössä oli Ammattiluokitus 2001. Ammattitietojen muutosten seurantaa hankaloittaa ammattiluokituksen uudistuminen, sillä eri luokitusversioilla tuotetut tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia.
Työvoimatutkimuksen ammattitieto perustuu haastateltavan henkilön omaan ilmoitukseen. Työllisen ammatti määritellään työvoimatutkimuksessa päätyön ammatin mukaan. Ammattitietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi tarkastelemalla palkansaajien tavanomaista viikkotyöaikaa eri ammateissa. Työvoimatutkimuksessa ammatti luokitellaan Tilastokeskuksessa käytössä olevan ammattiluokituksen mukaan.
Palkkatilaston ammattitiedot ovat työssäkäyntitilaston ammattitiedon tärkein tiedonlähde. Palkkatilaston tiedoista puuttuvat kuitenkin muun muassa yrittäjät, joten saatuja tietoja täydennetään muista tietolähteistä.
Työssäkäyntitilastossa ammatti on vuodesta 2004 lähtien määritelty vuosittain kaikille työlliseen työvoimaan kuuluville palkansaajille ja yrittäjille. Tietoja on saatavilla myös aiemmilta vuosilta. Työssäkäyntitilastossa ammatti määritellään työllisille henkilöille heidän tekemänsä päätyön perusteella. Ammattitietoja kerätään useista eri lähteistä, kuten tulorekisteristä ja Tilastokeskuksen palkkatilastosta.
Tietoa saadaan esimerkiksi eri ammatissa toimivien määrästä sekä työllisen työvoiman suhteellisesta jakautumisesta ammatteihin. Tarkastelua voidaan tehdä myös esimerkiksi sukupuolen, iän, koulutuksen, kansalaisuuden tai alueen mukaan.
Työssäkäyntitilaston tuottaman tiedon mukaan Suomen kolme yleisintä ammattiryhmää vuonna 2020 olivat
Näissä ammateissa työskenteli yhteensä 254 300 henkeä. Miehillä yleisin ammattiryhmä oli kuorma-auton ja erikoisajoneuvojen kuljettajat, kun taas naisilla yleisin ammattiryhmä oli lähihoitajat.
Työssäkäyntitilaston tietojen perusteella voidaan tarkastella myös ammatillista segregaatiota sukupuolen mukaan eli sitä, missä määrin naiset ja miehet työskentelevät eri ammattialoilla. Ammatillinen segregaatio on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa voimakkaampaa kuin muualla Euroopassa.
Kiinnostavaa on myös, miten ammattirakenne on ajan saatossa Suomessa muuttunut ja millaisia yksittäisten palkansaajien työurat ovat. Työolotutkimuksesta saat tietoa karkealla tasolla palkansaajien ammattirakenteen muutoksista vuosina 1977–2008 sekä 2013–2018. Lisäksi työolotutkimus tarjoaa viiden vuoden välein kerättyä tietoa muun muassa siitä, kuinka moni palkansaaja on työskennellyt koko työuransa aina lähes samanlaisessa ammatissa ja moniko on vaihtanut ammattia useita kertoja. Työolotutkimus tehdään työvoimatutkimuksen yhteydessä ja sen ammattitieto perustuu vastaajan työvoimatutkimuksessa antamaan tietoon ammatistaan.
Kuvio. Palkansaajien ammattien määrä työuran aikana 15–64-vuotiaat, Työolotutkimukset 1984–2018
Lähde: Tilastokeskus, työolotutkimuksen aineistot 1984–2018
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa yrittäjä on henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä, jolla on palveluksessaan palkattua työvoimaa tai yksinäisyrittäjä kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Yrittäjäperheenjäsen taas on henkilö, joka työskentelee palkatta samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla.
Seuraava kuvio esittää palkansaajat, yrittäjät ja yrittäjäperheenjäsenet ikäryhmittäin. Vuonna 2021 yrittäjiä oli 344 000 henkeä ja yrittäjäperheenjäseniä 17 000 henkeä, mikä oli yhteensä noin 14 prosenttia kaikista työllisistä. Kaikista yrittäjistä työnantajayrittäjiä oli 98 000 ja yksinyrittäjiä 245 000 henkeä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä miehiä oli 242 000 ja naisia 120 000 henkeä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna määrällisesti eniten yrittäjiä oli 45–54-vuotiaissa. Työllisten määrään suhteutettuna eniten yrittäjiä oli puolestaan 65–74-vuotiaissa, noin 58 prosenttia ikäryhmän työllisistä.
Kuvio. Palkansaajat, yrittäjät ja yrittäjäperheenjäsenet ikäryhmittäin 2021
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen sisäinen tietokanta
Vajaa viidennes kaikista yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä työskenteli maa-, metsä- ja kalatalouden toimialalla vuonna 2021. Yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli tällä toimialalla myös suhteellisesti eniten, noin 64 prosenttia kaikista maa-, metsä- ja kalatalouden työllisistä. Katso seuraavasta taulukosta myös muilla toimialoilla työskennelleiden jakautumista palkansaajiin ja yrittäjiin.
| Toimiala | Työlliset yhteensä | Palkansaajat yhteensä | Yrittäjät ja yrittäjäperheenjäsenet yhteensä |
|---|---|---|---|
| Toimialat yhteensä (00−99) | 2 555 | 2 193 | 361 |
| A, B Maatalous, metsätalous, kalatalous; kaivostoiminta (01−09) | 107 | 39 | 68 |
| C−E Teollisuus; sähkö-, kaasu-, lämpö-, vesi-, viemäri- ja jätevesihuolto (10−39) | 351 | 329 | 22 |
| F Rakentaminen (41−23) | 189 | 142 | 46 |
| G Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (45−47) | 291 | 251 | 40 |
| H Kuljetus ja varastointi (49−53) | 135 | 116 | 19 |
| I Majoitus- ja ravitsemistoiminta (55−56) | 86 | 74 | 13 |
| J Informaatio ja viestintä (58−63) | 126 | 113 | 13 |
| K, L Rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala (64−68) | 74 | 65 | 8 |
| M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (69−75) | 187 | 147 | 40 |
| N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta (77−82) | 128 | 112 | 16 |
| O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus (84) | 117 | 117 | 0 |
| P Koulutus (85) | 181 | 174 | 7 |
| Q Terveys- ja sosiaalipalvelut (86−88) | 410 | 386 | 25 |
| R Taiteet, viihde ja virkistys (90−93) | 63 | 47 | 16 |
| S−U Muu palvelutoiminta yms. (94−99) | 94 | 68 | 26 |
| X Toimiala tuntematon (00) | 16 | 14 | 2 |
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen sisäinen tietokanta
Yksinäisyrittäjien määrä (pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous) on kasvanut, varsinkin 65–74-vuotiaiden ikäluokassa vuosina 2000–2021. Työnantajayrittäjien määrä on pysynyt lähes samalla tasolla. Maa-, metsä- ja kalatalouden yrittäjien määrä on vähentynyt samalla kun 65–74-vuotiaiden osuus heistä on kasvanut.
Kuvio. Yrittäjät yrittäjätyypin mukaan vuosina 2000–2021
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen sisäinen tietokanta
Tietoa maahanmuuttajien työllisyydestä saadaan pääasiassa Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta, mutta myös työvoimatutkimuksesta. Ulkomaalais- ja maahanmuuttajakäsitteet eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Maahanmuuttajien työllisyyden tarkasteluun voidaan käyttää useita taustamuuttujia kuten kieltä, kansalaisuutta, syntymävaltiota tai syntyperää. Lisäksi voidaan tarkastella eri sukupolven maahanmuuttajia. Henkilön syntyperä muodostetaan henkilön vanhempien syntymämaan perusteella. Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.
Työssäkäyntitilaston mukaan ulkomaista syntyperää olevilla työikäisten työllisyysosuus oli matalampi kuin suomalaista syntyperää olevilla. Vuonna 2020 työssäkäyntitilaston tietojen mukaan ero työllisten osuudessa oli 18 prosenttiyksikköä.
Myös työvoimatutkimuksen tiedoilla voidaan tarkastella maahanmuuttajien osallistumista työelämään nykyisin myös maahanmuuton syyn mukaan. Tilastokeskus ei ole kuitenkaan toistaiseksi julkaissut tietoja säännöllisesti, koska kyseessä on otostutkimus, ja otoksessa olevien maahanmuuttajien määrä ei riitä kovin yksityiskohtaisiin tarkasteluihin. Toisaalta työvoimatutkimuksen tiedot ovat käytettävissä työssäkäyntitilaston tietoja nopeammin.
Euroopan unionin tilastotoimisto Eurostatin tietokannasta löydät työvoimatutkimuksesta peräisin olevaa, kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa työllisyydestä kansalaisuuden mukaan myös Suomen osalta.
Seuraavasta kuviosta näet, että työvoimatutkimuksen tietojen mukaan ero työllisten osuudessa syntyperän mukaan on selvästi pienempi kuin työssäkäyntitilastossa. Työvoimatutkimuksen mukaan 18−64-vuotiaiden työllisyysaste oli ulkomaista syntyperää olevilla noin 10 prosenttiyksikköä pienempi verrattuna suomalaista syntyperää oleviin vuonna 2021. Kuvion tarkastelujaksolla suomalaisten ja ulkomaalaisten työllisyysasteet ovat pysyneet melko samoina, kummassakin hieman kasvua ja ulkomaalaisten työllisyysaste noussut hieman lähemmäksi suomalaisten tasoa.
Kuvio. Työllisyysaste syntyperän mukaan 2016−2021, 18−64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen sisäinen tietokanta
Työvoimatutkimuksen ja työssäkäyntitilaston erilaiset tiedonkeruutavat ja määrittelyt vaikuttavat tuloksiin erityisen selvästi silloin, kun kyse on ulkomaista syntyperää olevien työmarkkinoille osallistumisesta. Näitä tilastojen määrittelyeroja käsiteltiin jo oppaan aiemmissa osioissa (2.3 Työvoimaosuus, 3.2 Työvoimatutkimus ja 3.4 Työssäkäyntitilasto).
Työvoimatutkimus noudattaa ILOn kansainvälistä työllisen määritelmää, jossa työlliseksi katsotaan henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään yhden tunnin tai ollut tilapäisesti pois työstään. Otostutkimus perustuu haastatteluihin, kun taas rekistereihin perustuvassa työssäkäyntitilastossa työllisyyden kriteeri on tiukempi.
Työssäkäyntitilastossa edellytetään esimerkiksi palkansaajien kohdalla vuoden lopussa voimassa olevan työsuhteen lisäksi sitä, että henkilölle on kertynyt palkkatuloja vuoden aikana tai että vuoden tulot ylittävät tietyn raja-arvon. Tästä johtuen esimerkiksi kausityö ja lyhytaikaiset työsuhteet jäävät osittain tilaston ulkopuolelle.
Ulkomaalaistaustaisista suurempi osa on osa-aikaisissa tai lyhytkestoisissa kausitöissä kuin suomalaistaustaisista, joten ero rekisteritietoihin on suurempi heidän kohdallaan kuin suomalaistaustaisilla. Osittain eroa selittää myös viiteajankohta: työssäkäyntitilasto kuvaa vuoden lopun tilannetta, jolloin työllisyysaste on matalampi kuin kesällä.
Työssäkäyntitilastosta tai työvoimatutkimuksesta ei saada tietoa tilapäisestä ulkomaisesta työvoimasta. Tilapäisen ulkomaisen työvoiman tilastoinnista kerrotaan tarkemmin osiossa 7.9 Tilapäinen ulkomainen työvoima.
Tutustu blogiteksteihin ja kuuntele podcasteja, joissa käsitellään mm. työllisyysasteen tilastointiin liittyviä aiheita ja ulkomaalaistaustaisten työllisyyttä.