Suomen tilastojen historia
Tilastotuotanto laajeni toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulta lähtien voimakkaasti. Kokonaisia uusia elämänalueita tuli mukaan tilastoinnin piiriin, kun otannan käyttö mahdollisti tietojen helpomman keräämisen ihmisten elinoloista. Myös luonnonvaroja kuvaavat tilastot alkoivat kehittyä ja täydentyä ympäristötilastoiksi. Tilastoinnin laajentuminen painottui kuitenkin edelleen taloustilastoihin.
1900-luvun loppupuoliskolla huomio kiinnittyi tilastoinnin kattavuuden lisäksi yhtenäisyyteen, vertailukelpoisuuteen ja laatuun. Samalla toiminnan suunnitelmallisuus korostui. Tässä osiossa tarkastellaan tilastoalan organisoitumista ja yhteistyötä.
Voit tutustua yhteiskunnan muutoksiin Suomi 1917–2007 -teemasivustolla.
Toisen maailmansodan jälkeen 1940–1960-luvuilla Suomea leimasivat toistuvat suhdannekuopat ja devalvaatiot, mutta kehityksen pääsuunta oli taloudellinen kasvu. Kausi oli maailmantaloudessakin poikkeuksellisen pitkä voimakkaan kasvun aika.
Toisaalta 1960-luvulla työttömyys kasvoi jatkuvasti. Osin tämä johtui piilotyöttömyyden näkyväksi tulosta, kun kirjautumisesta työnhakijaksi työnvälitystoimistoon tuli edellytys työttömyysturvan saamiselle.
1970-luvulla ns. energiakriisi järkytti hetkellisesti kehitystä, mutta taloudellisen kasvun kausi päättyi vasta voimakkaaseen kulutusriehaksi kutsuttuun noususuhdanteeseen 1980-luvun lopulla. Sen jälkeen seurasi lama, jota Suomessa kärjisti kansainvälisen talouskehityksen ohella Neuvostoliiton romahdus. Kansantalous lähti kuitenkin syvästä suhdannekuopasta ripeään nousuun niin, että Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995 talous alkoi jo olla kunnossa.
Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuonna 1995. Suomalaisessa yhteiskunnassa EU-aikakausi alkoi komealla Nokian siivittämällä nousulla lamasta. 20-vuotisen EU-jäsenyyden aikana on ehditty elää niin nousu- kuin laskusuhdanteita ja 2000-luvun puolella laman tunnusmerkit täyttäviä jaksojakin. Taloustilastot ovatkin olleet keskeisessä asemassa yhteiskunnan muutosten kuvauksessa.
Tilastokeskuksen 150-vuotisjuhlavuodeksi
kootussa esitteessä esitellään muun muassa
Suomen bruttokansantuotteen muutoksia
historiallisten tapahtumien vaiheissa.
Tilastoja Suomesta 150 vuotta -esite (pdf)
Euroopan unionin EU:n vaikutus Suomen tilastojärjestelmään alkoi näkyä jo ennen vuoden 1995 jäsenyyttä. Vuosituhannen vaihteessa EU:n Talous- ja rahaliitto EMU alkoi vaikuttaa tilastointiin. EU-maiden tilastojen integraatiota lisäsi edelleen euron käyttöönotto käteisvaluuttana 1.1.2002.
Jäsenyyden myötä käynnistyi toden teolla monivuotinen urakka Suomen tilastojen harmonisoimiseksi Euroopan tilastojärjestelmän kanssa. Euroopan unioniin liittyminen merkitsi sitä, että yhä useampi tilasto pohjautui EU-säädöksiin (useimmiten asetuksiin), kun aiemmin ratkaisut olivat olleet vahvasti kansallisen tilastoviraston käsissä.
Koska eri maiden tilastojen tuotantotekniikassa oli suuria eroja – esimerkiksi pohjoismaiden rekisteripohjaiset tilastot vs. haastattelutiedonkeruupohjaiset tilastot monissa muissa EU-maissa – tilastojen yhdenmukaistaminen sovittiin tehtäväksi ns. output-harmonisointina. Se vaatii tilastoilta yhteisiä käsitteistöjä, mutta sallii sen, että tilastojen tuotantomenetelmät valitaan kunkin maan parhaiden edellytysten mukaan. Tavoitteena on, että tuotettavat tilastot ovat vertailukelpoisia keskenään. Osa tilastojen harmonisointia on yhtenäisten luokitusten ja standardien käyttö tilastotuotannon eri vaiheissa.
Kansainvälinen yhteistyö moninkertaistui vuosituhannen vaihteen tienoilla. Euroopan unionin lisäksi tärkeimmät kansainväliset tilastoyhteistyön toimijat olivat Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD).
Kansainvälisen yhteistyön keskeisiä tavoitteita ovat olleet:
Kuva. EU yhdenmukaistaa Euroopan tilastoja
Lähde: © European Union, 2015 / Lambiotte Christian
Tilastojen laadintaa ohjaa Tilastolaki (280/2004, muut 361/2013, Finlex). Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta.
Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi EU:n yleistä tietosuoja-asetusta sekä julkisuuslakia eli lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta. Lisäksi EU:n tilastosäädökset ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.
Ensimmäinen kansallinen tilastolaki säädettiin Suomessa vuonna 1994 (62/1994). Se loi pohjan tilastotoimen toimintaperiaatteille. Laki määritteli neljä tilastoviranomaista (Tilastokeskus, Stakes, Tulli ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus), joilla oli oikeus tiedon keruuseen tilastointia varten. Tällä hetkellä tilastoviranomaisia ovat Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tulli ja Luonnonvarakeskus Luke.
Sen lisäksi Suomessa toimii tilastoja laativia viranomaisia, jotka laativat tilastoja oman hallinnollisen toimintansa ohessa. Nämä organisaatiot yhdessä muodostavat Suomen tilastotoimen. Tilastotointa on kuvattu tarkemmin seuraavassa luvussa 3.5 Valtion tilastotoimi ja Suomen virallinen tilasto.
Tilastolaki uudistettiin vuonna 2004, jolloin siinä otettiin mm. huomioon henkilötietolaki ja viranomaisten toiminnan julkisuutta koskeva laki. Vuonna 2013 lakia päivitettiin. Muutoksen tavoitteena oli yhdenmukaistaa kansallinen lainsäädäntö EU:n tilastoasetuksen kanssa. Lakiin on otettu myös säännös tilastoviranomaisten ammatillisesta riippumattomuudesta. Lisäksi lakimuutos edisti tilastotarkoituksia varten kerättyjen tietojen laajempaa käyttöä erityisesti tieteellisessä tutkimuksessa.
Tilastolain perusperiaatteisiin kuuluu, että tilastoihin tulee ensi sijassa käyttää muussa yhteydessä kerättyjä tietoja. Suurin osa tiedoista saadaankin erilaisista rekistereistä. Tiedonantajilta kerätään vain ne välttämättömät tiedot, joita ei saada muualta.
Valtion viranomaisilla on yleinen tiedonantovelvollisuus hallussaan olevista tiedoista. Yrityksillä, kunnallisilla organisaatioilla ja voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä on velvollisuus antaa tietoa laissa erikseen määritellyissä asioissa. Kansalaisten vastaaminen tiedonkeruisiin on vapaaehtoista.
Tilastojen perustiedot ovat salassa pidettäviä. Tietoihin voidaan antaa käyttöoikeus tieteellisten tutkimusten ja tilastollisten selvitysten tekoon käyttölupamenettelyllä.
Lainsäädäntö kehittyi myös tietosuoja-asioissa. Vuonna 1987 hyväksytty henkilörekisterilaki korvattiin EU:n lainsäädännön kanssa yhteensopivalla henkilötietolailla 1999.
Valmiiden tilastotietojen tietosuojaa tiukennettiin, kun Tilastokeskuksen suhdannetilastoille vahvistettiin niin sanotut sisäpiirisäännöt. Ne edellyttävät, että tiedot julkaistaan ennalta ilmoitettuna ajankohtana kaikille tiedonkäyttäjille samanaikaisesti. Esimerkiksi poliittisten päättäjien ei ole mahdollista saada tietoja etukäteen käyttöönsä.
Kansallisen tilastotoimen muodostavat tilastoviranomaiset (Tilastokeskus, Tulli, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Luonnonvarakeskus Luke) sekä 8 muuta tilastoja laativaa viranomaista, jotka laativat tilastoja oman hallinnollisen toimintansa ohessa (työ- ja elinkeinoministeriö TEM, Maanmittauslaitos MML, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Liikennevirasto, Ilmatieteenlaitos, Suomen ympäristökeskus Syke, Maahanmuuttovirasto Migri ja Työterveyslaitos).
Kuva. Suomen virallisen tilaston tunnukset
Kansalliseen tilastotoimeen kuuluu edellä lueteltujen lisäksi kaksi muuta Suomen virallisia tilastoja tuottavaa organisaatiota: Kela ja Eläketurvakeskus.
Tilastokeskuksen tehtäväksi on määritelty laissa valtion tilastotoimen koordinointi. Myös EU:n tilastoasetus määrittelee kansalliselle tilastovirastolle – Suomessa Tilastokeskus – vahvan velvoitteen koordinoida tilastotointa. Käytännössä koordinointia toteutetaan erilaisilla yhteistyömuodoilla. Tilastotoimen yhdyshenkilöverkostoon kuuluu edustajia kaikista organisaatioista. Tilastokeskuksen pääjohtaja käy säännöllisesti neuvotteluja eri ministeriöiden ja tilastontuottajien kanssa mm. tilastojen kehittämistarpeista ja tietotarpeiden muutoksista sekä muista tilastojen tuottamiseen liittyvistä ajankohtaisista teemoista.
Valtion tilastontuottajien yhteistyöelimeksi on vuonna 2002 perustettu Suomen virallisen tilaston neuvottelukunta. Neuvottelukunta muun muassa käsittelee noin 3–4 vuoden välein laadittavat tilastotoimen kehittämislinjaukset.
Euroopan tilastojärjestelmä (European Statistical System ESS) muodostaa keskeisen toimintakehikon, jonka laatukriteereitä ja standardeja pyritään neuvottelukunnan yhteistyönä saamaan käyttöön. Keskeisiä tehtäviä ovat tilastojen laadun, saatavuuden, näkyvyyden ja tunnettuuden vahvistaminen sekä virallisen tilaston roolin vahvistaminen yhteiskunnassa. Neuvottelukunta on myös koonnut kaikki Suomen virallisen tilaston järjestelmään kuuluvat tilastot yhdeksi kokonaisuudeksi, ns. virallisen tilaston portaaliksi.
Jo 1800-luvulla yksi tilastojen yleistymisen syy oli tilastollisten ja matemaattisten menetelmien kehittyminen. Kehitys jatkui 1900-luvulla, jolloin otantamenetelmät alkoivat kehittyä ja mullistivat tilastojen tuotantoprosessin. Heti toisen maailmansodan jälkeen niitä alettiin käyttää Suomessa mm. tulo- ja varallisuustilaston laadinnassa. Sen jälkeen otannan käyttö laajeni nopeasti. Sitä käytettiin mm. kulutustutkimuksissa, maataloustilastoissa, kauppatilastossa ja työvoimatilastossa.
Otantatilastojen tiedonkeruuta varten Tilastokeskus perusti vuonna 1975 haastatteluorganisaation, josta kehittyi laadukkaiden haastattelumenetelmien asiantuntijayksikkö, Haastattelu- ja tutkimuspalvelut.
Tilastokeskus alkoi 1980-luvulla edistää tilastollista tutkimustoimintaa kehittämällä yhteistyötä yliopistojen kanssa, nimittämällä tieteellisen neuvottelukunnan ja julkaisemalla tutkimusohjelman.
Yhteistyön avulla parannettiin menetelmäosaamista ja tuotiin käyttöön uusia tilastollisia menetelmiä. Tieteellisinä neuvonantajina oli kansainvälisesti tunnettuja yliopistoasiantuntijoita, ja erityinen tieteellisen johtajan vakanssi perustettiin 1990-luvun alussa.
Tilastokeskuksella on yliopistojen kanssa monipuolista yhteistyötä tilastojen menetelmäkysymyksissä. Jyväskylän yliopiston kanssa käynnistettiin maisterinkoulutusohjelma, jolla haluttiin varmistaa pätevien työntekijöiden saanti Tilastokeskukseen. Tilastokeskus perusti myös tilastotieteen ja kansantaloustieteen yhteisprofessuureja Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen kanssa.
Yksi näkyvistä merkkipaaluista Tilastokeskuksen tieteellisessä aktivoitumisessa oli Kansainvälisen tilastoinstituutin ISI:n (International Statistics Institute) kahden vuoden väliajoin pidetyn konferenssin järjestäminen Helsingissä 1999.
Kuva. ISI-konferenssi Helsingissä vuonna 1999
Lähde: Tilastoarkisto
Virallisen tilaston tuotantoa ohjaavat lainsäädännön lisäksi tilastoalan ammattietiikka, kansainväliset ja kansalliset tilastoperusperiaatteet sekä laatukriteerit, joiden toteutumista seurataan säännöllisesti, ks. tilastoalan periaatteet ja tilastojen laadunhallinta.
Jo 1850-luvulla tilastojen laatuun kiinnitettiin huomiota. Tuolloin saksalainen professori Karl Knies Heidelbergin yliopistosta totesi, että ”numerotieto ei siedä minkäänlaista epätarkkuutta, virheet voidaan karsia vain tietojen ehdottomalla tarkkuudella. Vain tällaisia täysin taattuja tietoja voidaan käyttää laskelmien pohjana”. Laadun arvostus ja panostukset luotettavan tiedon tuottamiseksi ovatkin olleet leimaa-antavia tilastontuottajille kautta vuosikymmenten.
YK:n tilastokomitea vahvisti vuonna 1994 virallisen tilaston perusperiaatteet. Periaatteiden taustalla olivat:
YK:n tilastokomission hyväksymät periaatteet määrittelevät virallisen tilaston tuottajien oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa sekä tärkeimmät tilastoja laadittaessa ja julkaistaessa noudatettavat periaatteet, joita ovat muun muassa luotettavuus, puolueettomuus ja tilastollinen tietosuoja.
2000-luvun alussa määriteltiin Suomen virallisen tilaston laatukriteerit. Vähän myöhemmin Tilastokeskus liittyi mukaan Euroopan tilastojärjestelmän laadunvarmistusohjelmaan. Ohjelman pohjalla oli yhteisesti vuonna 2006 hyväksytty Euroopan tilastojen käytännesäännöstö.
Laatukriteerit kattavat koko tilastotuotantoprosessin tiedon keruusta niiden julkaisemiseen ja käyttöön. Lisäksi ne tarkastelevat tilastojärjestelmän toimivuutta ja virallisen tilaston asemaa mm. puolueettomuuden ja riippumattomuuden näkökulmista. Sekä Suomen virallisen tilaston laatukriteeristö että Euroopan tilastojen käytännesäännöt ovat yhteensopivia YK:n virallisen tilaston periaatteiden kanssa.
Laadunvalvonta toteutuu sekä Tilastokeskuksen omin voimin että Euroopan tilastojärjestelmän vertaisarviointien avulla. Ensimmäinen vertaisarviointikierros oli Suomessa vuonna 2007 ja toinen 2014. Arvioinneissa Suomen virallisen tilaston on todettu täyttävän Euroopan tilastojärjestelmän käytännesääntöjen kriteerit hyvin ja tilastotuotannon olevan pääosin tehokasta.
Vuonna 2013 laadittiin Suomen virallisen tilaston tuottajien yhteinen laatulupaus (pdf) Euroopan tilastojärjestelmän ohjeiden mukaisesti. Lupauksella kaikki valtion tilastotoimeen kuuluvat organisaatiot vakuuttavat sitoutuvansa noudattamaan virallisen tilaston periaatteita ja käytännesääntöjä.
Jo aiemmin Tilastokeskus käynnisti omien tilastojensa läpivalaisumenettelyn, jossa kollegat arvioivat tilastoprosessien laatua. Viime vuosina käytäntö on levinnyt myös joihinkin muihin Suomen virallisen tilaston organisaatioihin.