Siirry pääsisältöön
Tilasto-oppaat
Tilastokeskuksen etusivulle

Tilastot kartalla

6 Viivasymbolikartat

6.1 Viivasymbolit muiden tukena

Viivamaisia symboleja käytetään tilastoteemakartoissa yleensä muiden esitystapojen yhteydessä esimerkiksi erilaisina rajoina ja korkeuskäyrinä. Viivasymbolit toimivat muiden karttaesitysten tukena, harvemmin niitä käytetään yksinään.

Osiossa kerrotaan erilaisista viivasymbolikartoista sekä esitellään samanarvonkäyrien interpolointi. Myös tämän osion lopussa on kertaustehtäviä.

6.2 Millainen on viivasymbolikartta?

Viivasymboleilla kuvataan ilmiön laadullisia tai määrällisiä ominaisuuksia, mutta toisaalta myös ilmiön suuntaa ja vaihtelua. Esimerkiksi hallinnolliset aluejakokartat ja reittikartat ovat esimerkkejä ilmiön laadullisen tiedon esittämisestä. Korkeuskäyrä- ja liikennemääräkartat puolestaan kuvaavat ilmiön määrällistä tietoa tai viivojen välistä hierarkiaa.

Esimerkki. Viivasymbolit käyrinä ja nuolina

Tässä on kaksi karttaa, joissa viivasymboleja on käytetty. Vasemmalla on isaritmikartta, jossa viivat ovat korkeuskäyriä ja oikealla virtauskartta, joka kuvaa pendelöintiä eli työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Siinä pendelöijien määrää kuvataan erisuuntaisina ja -paksuisina nuolina.

Kartat. Korkeuskäyriä ja liikettä kuvaavia viivasymboleja

Kuvitteellisia esimerkkejä korkeuskäyristä ja alueiden välisestä pendelöinnistä. Pendelöintiä kuvaavat nuolet ovat neljässä luokassa. Paksuin kuvaa 1000 ja ohuin nuoli 50 henkilöä.

Tilastoteemakarttana viivakartta on yleensä jokin näistä kolmesta:

  • Virtauskartta
  • Isaritmikartta
  • Isopleettikartta.

Viivasymbolikartan etuja ja haittoja

Edut

  • Liikkeen määrää ja suuntaa on helppo havainnollistaa.
  • Aluerajoja noudattamattomien (spatiaalisesti) jatkuvien ilmiöiden kuvaaminen on mahdollista.

Haitat

  • Samansuuntaiset viivat voi olla vaikea erottaa toisistaan.
  • Viivojen leveyttä on vaikea arvioida silmämääräisesti etenkin, jos luokkia on monta.

6.3 Virtauskartta

Virtauskartta kuvaa viivasymbolien avulla pisteiden tai alueiden välisiä yhteyksiä, virtoja tai liikettä sekä niiden suuntaa ja määrää. Tällaisia ilmiöitä voivat olla esimerkiksi kansainväliset yhteydet, muuttoliike tai työmatkaliikenne.

Viivojen leveys ilmiön mukaan

Virtauksia ja muita liikkeitä kuvataan viivasymboleiden laadullisilla tai määrällisillä ominaisuuksilla. Mikäli kuvattavalla virtauksella on suunta, se voidaan osoittaa nuolenkärjellä. Virtauskartassa viivan leveys kuvaa virtauksen määrää: mitä leveämpi viiva on, sitä voimakkaampi on kuvattavan ilmiön virtaus alueelta tai paikasta toiseen.

Viivojen leveys voidaan määritellä myös luokittain kasvavaksi. Luokittelu on tarpeen erityisesti silloin, jos minimi- ja maksimiarvojen väli on niin suuri, että suurimman arvon viivasta tulisi liian leveä tai kaikille arvoille ei olisi mahdollista löytää omaa viivan leveyttä.

Viivojen leveyttä on usein vaikea arvioida silmämääräisesti. Viivakartasta ei siten voida nähdä tarkkoja lukumääriä, ellei tilastolukuarvoja ole esitetty ohessa taulukossa.

6.5 Isaritmi- ja isopleettikartta

Isaritmi- ja isopleettikartat perustuvat isaritmeihin eli samanarvonkäyriin. Kummatkin soveltuvat vain arvojoukoltaan jatkuvan tilastoaineiston kuvaamiseen. Optimaaliseen lopputulokseen pääsyyn vaikuttaa karttakohtaisesti pisteiden sijainti ja isopleettikartassa myös havaintoalueiden muoto. Isaritmi- ja isopleettikartat eivät sovellu epäjatkuvien arvojen kuvaamiseen, koska tällöin samanarvonkäyriä ei pystytä muodostamaan.

Isaritmikartta

Isaritmikartassa samanarvoiset pisteet yhdistetään toisiinsa käyräksi. Pisteet voivat olla joko olemassa olevia havaintopisteitä tai interpoloituja eli lähimpien tunnettujen havaintopisteiden avulla arvioituja pisteitä. Isaritmikartassa havaintopisteiden arvot ovat todellisia lukuarvoja, jotka on mitattu juuri kyseisessä pisteessä. Tällaisia karttoja ovat esimerkiksi lämpötila-, korkeus- ja syvyyskartat.

Esimerkki. Syvyyskartta on tyypillinen isaritmikartta

Tässä esimerkissä on tyypillinen isaritmikartta järven syvyyden vaihtelusta sen eri osissa. Järvestä on kerätty syvyyshavaintoja, jonka jälkeen samoja arvoja saavia havaintopisteitä on yhdistetty 0-, 1,5-, 3-, 6- ja 10-metrin samanarvonkäyriksi.

Kartta. Joensuun Löytöjärven syvyyskartta

Pitkänomainen järvi, jossa on kaksi yli kymmenen metrin syvyistä aluetta. Kunkin syvyyskäyrän kohdalla on myös metrimäärä, mitä syvyyttä viiva edustaa.

Lähde: Syke, ladattavat paikkatietoaineistot. Järvien ja jokien syvyysaineisto 2016.

Pisteitä yhdistävien suorien viivojen linjat pyöristetään yleensä niin, että havaintopisteiden sijainnit eivät näy käyrässä eikä viivoissa ole teräviä kulmia. Huomaa, että samanarvonkäyrät eivät koskaan risteä tai haaraudu toistensa kanssa.

Isopleettikartta

Isopleettikartassa samanarvonkäyrät muodostetaan aluetta, kuten ruutua tai hallintoaluetta, edustavien pisteiden avulla. Pisteiden saamat arvot eivät siis perustu isaritmikartan tavoin havaintopisteisiin vaan havaintoalueisiin. Pisteet voivat olla esimerkiksi alueiden keskipisteitä ja pisteiden saamat arvot aluetta kuvaavia suhteellisia lukuarvoja. Isopleettikarttoja voivat olla esimerkiksi erilaiset väestöntiheyskartat.

Tässä karttatyypissä on suositeltavaa, että havaintoalueet ovat samankokoisia ja samanmuotoisia. Isopleettikartta kuvaa ilmiön vähittäistä muutosta ja välttää täten koropleettikartan ongelman, jossa arvot voivat muuttua voimakkaasti luokkien rajalla. Isopleettikartoista käytetään joskus myös nimitystä valeisaritmikartta.

Esimerkki. Isopleettikartta väestöntiheyden kuvaajana

Tässä kartassa samanarvonkäyrät on muodostettu ruutujen keskipisteitä hyödyntämällä ja näin on saatu eriarvoisia väestöntiheyskäyriä. Väestöntiheyskäyrä saa suurimman arvon eli 1500 asukasta neliökilometrillä Tampereen kaupungin ympärillä. Pienempien kaupunkien väestöntiheyskäyrät ovat 200 asukasta neliökilometrillä.

Kartta. Väestöntiheyskartta Pirkanmaan seudulta

Kartta, johon on merkitty väestöntiheyskäyriä. Kunkin käyrän yhteydessä on luku, joka edustaa väestöntiheyttä. Karttaan on kuvattu myös taajamien rajat.

Lähde: Syke, ladattavat paikkatietoaineistot. Taajamat (YKR)

Samanarvonkäyrien interpolointi

Lähtökohtainen tavoite samanarvonkäyrien muodostamisessa on yhdistää samanarvoiset havaintopisteet toisiinsa viivalla. Jos haluttuja havaintoarvoja ei ole, ne arvioidaan lähimpien tunnettujen havaintopisteiden avulla. Tätä kutsutaan interpoloinniksi. Pisteiden arvot interpoloidaan suoraviivaisesti lähimmistä havaintopisteistä eli ilmiön oletetaan muuttuvan tasaisesti havaintopisteiden välillä.

Sopivan interpolointimenetelmän valintaan vaikuttaa ainakin se 

  • millainen aineisto on kyseessä
  • voivatko ilmiön saamat arvot muuttua äkillisesti pisteiden välissä
  • miten havaintopisteet sijaitsevat toisiinsa nähden.

Miten interpolointi tehdään?

Yleensä interpolointi tehdään paikkatieto-ohjelmalla automaattisella interpolointimenetelmällä. Eri menetelmillä tehdyt interpoloinnit tuottavat erilaisen lopputuloksen. Automaattisenkin interpoloinnin käyttö edellyttää eri menetelmiin perehtymistä.

Aineisto voidaan interpoloida myös manuaalisesti, mutta tämä on työlästä varsinkin isojen aineistojen kanssa työskenneltäessä. Manuaalisessa interpoloinnissa samanarvonkäyrien sijoittaminen oikeaan kohtaan havaintopisteiden välille vaatii huolellista suunnittelua.

Käyrien tiheys kannattaa miettiä

Mitä tarkempaa aineistoa käytetään (eli mitä enemmän havaintopisteitä alueella on), sitä tarkemmin ja tiheämmin samanarvonkäyrät voidaan piirtää. On kuitenkin tapauskohtaisesti mietittävä, mille arvoille käyrät muodostetaan. Hyvin tiuhassa olevat käyrät antavat yleensä mielikuvan suuresta muutoksesta, kuten esimerkiksi jyrkästä rinteestä korkeuskäyrien yhteydessä.

Jos esimerkiksi on tarkoitus luoda korkeuskäyrät ja havaintopisteissä maanpinnan korkeusarvoiksi on mitattu arvoja 100 metristä yli 1 000 metriin, ei samanarvonkäyriä ole järkevää piirtää jokaiselle metrilukemalle. Käyrät kannattaisi tässä tapauksessa valita luettavuuden vuoksi tasavälein, esimerkiksi 10 metrin välein.

 


Kertaa käsitteitä

  • Interpolointi on menetelmä, jossa havaintoarvot arvioidaan lähimpien tunnettujen havaintopisteiden avulla. 
  • Pendelöinti on ilmiö, jossa työssäkäynti tapahtuu oman asuinalueen ulkopuolelle.
  • Samanarvonkäyrä eli isaritmi on viiva, jossa saman arvon saavat havaintopisteet on yhdistetty toisiinsa viivalla.

Kertaustehtäviä