Tilastoteemakarttatyypeistä esitellään ensimmäisenä aluesymbolikartta. Aluesymbolikartassa esitetään tietyn aluejaon mukaista tietoa siten, että kukin alue visualisoidaan muuttujan arvon mukaisesti. Opit, millaisia erilaisia aluesymbolikarttoja on olemassa ja mitä niiden tulkinnassa ja laadinnassa kannattaa ottaa huomioon.
Lopusta löydät kertaustehtäviä tästä osiosta.
Aluesymbolikartat kuvaavat alueellisten ilmiöiden esiintymistä ja ne perustuvat usein hallinnollisiin aluejakoihin. Aluesymbolikartoissa tieto luokitellaan tavallisesti jonkin ominaisuuden mukaan, jolloin voidaan tehdä alueellista vertailua. Lähtötietona on useimmiten lukuarvo tilastointiyksikköä kohden.
Aluesymbolikartoissa esitettävä tieto voi olla alkuperältään laadullista tai määrällistä. Yleensä tieto muunnetaan laatueroasteikolliseksi tai järjestysasteikolliseksi.
Maankäyttökartta on esimerkki laatueroasteikollisesta kartasta, jossa eri alueet on luokiteltu niiden pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Kartasta voit havaita, että Hailuodon saari koostuu pääasiassa metsistä, avoimista kankaista ja kalliomaista. Rakennettua aluetta on melko vähän.
Kartta. Hailuodon maankäyttö vuonna 2018
Lähde: Syke, EEA, EU/Copernicus. Corine maanpeite 2018, 20 m
Järjestysasteikollisessa kartassa kunnat on luokiteltu äänestysprosentin mukaan viiteen luokkaan. Voit havaita kartasta, että äänestysprosentti jäi näissä vaaleissa alhaisimmaksi Itä-Suomessa ja oli korkeinta pääkaupunkiseudulla.
Kartta. Vuoden 2021 kuntavaalien äänestysprosentti vaalipiireittäin
Lähde: Tilastokeskus, kunnallisvaalit, taulukko 12wx. Kuntavaalit äänestystiedot, 2021 (StatFin)
Aina määrällistä tietoa ei esitetä järjestysasteikollisena, vaan tällöin puhutaan luokittelemattomasta aluesymbolikartasta. Mitta-asteikoista kerrotaan myöhemmin lisää osiossa 8 Tilastoteemakarttatyypin valinta.
Koropleettikartta, ruutukartta, dasymetrinen kartta ja vyöhykekartta ovat tyypillisiä esimerkkejä aluesymbolikartoista. Jokaisesta karttatyypistä on oma osionsa jäljempänä.
Edut
Haitat
Koropleettikartta on aluesymbolikartta ja yleisimmin käytetty tilastoteemakarttatyyppi. Koropleettikartassa ilmiötä tarkastellaan jonkin ennalta määrätyn, esimerkiksi hallinnollisen aluejaon, pohjalta. Koropleettikartan esitystapa perustuu siihen, että kartan alueet on useimmiten jaettu ryhmiin eli luokiteltu niiden saamien lukuarvojen pohjalta. Koropleettikartta soveltuukin hyvin juuri aluetilastojen esittämiseen.
Eri aluejakoja käytettäessä kartat voivat viestiä saman ilmiön hyvin eri tavoin. Vertaa kahta seuraavaa karttaa keskenään. Kartoissa on esitetty väestöntiheys ensin maakunta- ja sen jälkeen kuntajaolla. Molemmissa kartoissa on käytetty viittä luokkaa, joiden luokkarajat ovat samat. Millaisen kuvan nämä kaksi eri karttaa antavat ilmiön alueellisista piirteistä?
Kartta. Väestöntiheys vuonna 2020 maakunnittain esitettynä
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, taulukko 11ra. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990– (StatFin)
Kartta. Väestöntiheys vuonna 2020 kunnittain esitettynä
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, taulukko 11ra. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990– (StatFin)
Ensimmäisestä eli maakunnittaisesta kartasta voit huomata yhdellä silmäyksellä, että väestöntiheys on suurinta Etelä-Suomessa ja harvinta Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Toisena olevasta kunnittaisesta kartasta voit tehdä tarkempia havaintoja väestöntiheydestä. Esimerkiksi Itä-Suomessakin on tässä kartassa tiheästi asuttuja kuntia ja toisaalta Länsi-Suomi ei ole kauttaaltaan niin tiheästi asuttua kuin edellisen kartan perusteella voisi päätellä.
Käytetty aluejako voi muuttaa kartan viestiä, kuten esimerkeistä nähdään. Tämän vuoksi aluejako tulee valita siten, että se sopii tuomaan tarkasteltavan aineiston ominaispiirteet esiin mahdollisimman hyvin.
Koropleettikartassa esittämiseen soveltuvat parhaiten suhteelliset lukuarvot, kuten esimerkissäkin ollut väestöntiheys (väestömäärä alueen pinta-alaa kohti) tai vaikka työttömien osuus työvoimasta. Tällöin alueiden välisillä kokoeroilla ei ole merkitystä.
Koropleettikartassa ei tulisi lainkaan esittää absoluuttisia lukuarvoja, sillä suurelle alueelle sijoittuu useimmiten enemmän kuvattavaa ilmiötä, esimerkiksi väestöä, kuin pinta-alaltaan pienelle alueelle. Toisaalta kovin pienen väestömäärän alue ei välttämättä ole vertailukelpoinen väestömäärältään suurempien alueiden kanssa, vaikka esittämiseen käytettäisiinkin suhteellisia lukuarvoja.
Koropleettikartan luokat kuvataan yleensä yhden värisävyn eri tummuusasteilla. Tummuusaste toimii tällöin luokkien symbolina. Suurimpien lukuarvojen luokka saa tummimman sävyn ja pienimpien lukuarvojen luokka vaaleimman sävyn. Visualisoinnista ja väreistä voit lukea lisää osiosta 10 Tilastoteemakartan visualisointi.
Havainnollisuudestaan ja helposta luettavuudestaan huolimatta koropleettikartassa on myös rajoitteita:
Esimerkiksi väestöntiheys saattaa kahdessa kunnassa kuntien rajalla olla yhtä suuri, silti niiden keskiarvot koko kunnan alueilla voivat olla hyvin erilaisia. Myöskään kuntien sisäinen vaihtelu ei näy kuntakohtaisissa tiedoissa. Tätä harhaa voidaan pienentää valitsemalla sopiva aluetaso tiedon esittämiselle. Koropleettikartta on parhaimmillaan silloin, kun aluerajat liittyvät kuvattavaan ilmiöön, esimerkiksi erisuuruiseen veroprosenttiin eri kunnissa.
Perinteiseen koropleettikarttaan liittyviä ongelmia voi välttää käyttämällä luokittelematonta koropleettikarttaa. Siinä alkuperäisiä, luokittelemattomia arvoja ei ole jaettu luokkiin, vaan jokaista arvoa vastaa värin tummuusaste.
Merkkienselitteen liukuväripylväs esittää arvojoukon eli koko mahdollisen arvovälin eikä vain alueiden arvojen tummuusarvoja. Alueiden tummuusasteita vastaavat arvot voi lukea liukuväripylväästä. Tällöin todelliset arvot pääsevät kartassa esiin toisin kuin luokitellussa koropleettikartassa. Haittapuolena voi olla, että lähekkäisten arvojen tummuuserot ovat pieniä. Niitä on vaikea havaita oikein, ja alueiden luotettava vertailu on vaikeaa. Seuraavassa kartassa on käytetty sinisen eri tummuusasteita.
Kartta. Työpaikkaomavaraisuus kunnittain vuonna 2021
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti, taulukko 125s. Työpaikkaomavaraisuus alueittain, 1987– (StatFin)
Ruutukartassa kuvattavan alueen tilastotiedot esitetään tasakokoisin ruuduin. Aluejakona käytetään tilastoruudukkoa, joka ei ole minkään hallinnollisen tai temaattisen jaon mukainen. Karttakoordinaatistoon perustuvat ruuduittaiset tilastoaineistot tarjoavat mahdollisuuden tarkastella alueellisia ilmiöitä hallinnollisista aluerajoista riippumatta.
Vakiintuneita ruutukokoja ovat 250 m x 250 m, 1 km x 1 km ja 5 km x 5 km. Ruutukoon valintaan vaikuttaa ensisijaisesti ilmiön analyysin edellyttämät vaatimukset. Ruutuaineistoja visualisoitaessa on tarpeen huomioida myös alueen maantieteellinen laajuus. Laajan alueen esittämisessä pienet ruudut eivät erotu. Toisaalta myös luokkarajojen valinnalla voidaan vaikuttaa huomattavasti kartan visuaaliseen ilmeeseen.
Tärkeää ruutukartoissa on valita oikeankokoinen ruudukko esitettävälle alueelle. Ensimmäisessä kartassa on ehkä valittu liian pieni ruutukoko alueen kokoon nähden, kun taas toisessa kartassa on onnistuttu ruutukoon valinnassa paremmin. Luokkarajojen valinta ja luokkien määrä vaikuttavat myös lopputulokseen.
Kartta. Väestöntiheys vuonna 2021 esitettynä 1 km x 1 km -tilastoruutuina
Lähde: Tilastokeskus, avoimet paikkatietoaineistot. Väestöruutuaineisto 1 km x 1 km.
Kartta. Väestöntiheys vuonna 2021 esitettynä 5 km x 5 km -tilastoruutuina
Lähde: Tilastokeskus, avoimet paikkatietoaineistot. Väestöruutuaineisto 5 km x 5 km.
Ruutukartassa ruuduittain esitettävät lukuarvot ovat yleensä absoluuttisia määriä kuvaavia arvoja, kuten väestömäärä tai rakennusten lukumäärä. Kun karttaesityksessä käytetään tavallisesti vain yhdenkokoisia ruutuja, voidaan esittää absoluuttisia arvoja. Jos samassa kartassa halutaan esittää lukumäärätietoja erikokoisilla ruuduilla, on arvot suhteutettava, jotta ne olisivat vertailukelpoisia.
Kun kartan luokat esitetään yleensä yhden värisävyn eri tummuusasteilla, niin ruutukartoissa tästä voidaan poiketa käyttämällä väriympyrän lähivärejä, esimerkiksi punaista, oranssia ja keltaista. Eri luokkiin kuuluvat ruudut erottuvat näin toisistaan helpommin.
Tilastokeskuksen maksullinen Ruututietokanta sisältää karttaruuduittaisia tilastotietoja. Keskeiset tiedot alueen asukasrakenteesta, koulutuksesta, asumisesta, tuloista ja työpaikoista on koottu aineistokokonaisuudeksi, joka on saatavissa koko Suomen alueelta joko 250 m x 250 m, 1 km x 1 km tai 5 km x 5 km -karttaruuduittain. Väestötietoja on saatavissa myös avoimena aineistona 1 km x 1 km ja 5 km x 5 km ruudukoissa.
Lopuksi esitellään kaksi toisiaan muistuttavaa aluesymbolikarttaa: dasymetrinen kartta ja vyöhykekartta. Ne poikkeavat koropleettikartasta siten, että kumpikaan ei perustu valmiiseen aluejakoon, vaan alueet muodostuvat havaintoarvojen perusteella.
Dasymetrinen kartta tarkentaa ilmiön esiintymistä tilastointiyksikön alueella. Kartasta yritetään rajata mahdollisimman homogeenisia alueita.
Dasymetrisessa kartassa esimerkiksi väestöntiheys voidaan esittää niin, että väestön määrä tunnetaan hallinnollisen aluejaon alueilla, mutta lisätietona käytetään tietoa alueen asuttavuudesta, esimerkiksi vesistöt tai jyrkät rinteet ovat asuinkelvottomia. Väestömäärä suhteutetaan asuinkelpoisuuden mukaan eri alueille, eikä koropleettikartan tavoin keskimääräisenä koko hallinnolliseen alueyksikköön.
Kartta. Väestöntiheys Ylöjärvellä
Lähde: Tilastokeskus, avoimet paikkatietoaineistot. Väestöruutuaineisto 1 km x 1 km.
Dasymetrisessa kartassa esitettävät tiedot pohjautuvat yleensä suhteellisiin lukuarvoihin, eivätkä alueet ole arvojen mukaisessa suuruusjärjestyksessä kuten vyöhykekartassa. Dasymetrisiä karttoja ovat esimerkiksi erilaiset tiheys- ja tehokkuuskartat.
Vyöhykekartta perustuu olemassa olevaan viivasymbolikarttaan, tarkemmin sanottuna isaritmi- tai isopleettikarttaan. Samanarvonkäyriin pohjautuvia viivakarttoja käsitellään tarkemmin viivasymbolikarttojen yhteydessä osiossa 6.
Vyöhykekartassa samanarvonkäyrien välit esitetään alueina. Koska kyseessä on jatkuvan ilmiön kuvaaminen, vyöhykkeet on esitettävä suuruusjärjestyksessä. Vierekkäisiä vyöhykkeitä voidaan yhdistää, mutta niitä ei voi jättää välistä. Esimerkiksi korkeus- ja syvyysvyöhyke- sekä sademääräkartat ovat tyypillisiä vyöhykekarttoja.
Syvyys- ja korkeuskäyrät ovat samanarvonkäyriä, jotka perustuvat mitattuihin arvoihin. Vyöhykekartassa samanarvonkäyrien väliin jäävät vyöhykkeet esitetään suuruusjärjestyksessä.
Kartta. Tapojärven syvyysvyöhykkeet
Lähde: Syke, ladattavat paikkatietoaineistot. Järvien ja jokien syvyysaineisto 2016.
Vyöhykkeitä hyödyntävää esittämistapaa käytetään joskus myös laadullisten ominaisuuksien esittämiseen. Tämä ei kuitenkaan ole aito vyöhykekartta, sillä tässä kartan lähtöaineisto ei ole määrällinen ja alueellisesti jatkuva.
Tässä kartassa Suomi on jaettu neljään metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen.
Kartta. Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeet
Lähde: Syke, ladattavat paikkatietoaineistot. Metsäkasvillisuusvyöhykkeet 2015.