Visualisointi on oleellinen osa kartan julkaisemista. Kartan visuaaliseen suunnitteluun onkin varattava aina tarpeeksi aikaa.
Tässä osiossa opit, mitä tarkoittaa kartassa valintayleistys ja millaisia erilaisia symboleja on olemassa. Opit myös värien valinnasta ja siitä, mitä eri karttaelementtejä teemakarttaan kuuluu.
Tilastoteemakartassa valintayleistys tarkoittaa sitä, että karttaan otetaan mukaan vain ne alueella sijaitsevat kohteet, jotka ovat oleellisia ilmiön esittämisen kannalta. Ylimääräiset jätetään pois. Myös käytettävä mittakaava vaikuttaa siihen, mitä tilastoteemakartassa on mahdollista esittää. Valintaa tehdään lisäksi esitysteknisistä syistä, sillä kaikkien karttakohteiden esittäminen voi olla mahdotonta.
Joskus suurimittakaavaisen eli tarkan kartta-aineiston käyttäminen voi jopa heikentää tilastoteemakartan tulkintaa. Sen myötä karttaan voi tulla esitettävän ilmiön kannalta turhia elementtejä.
Mittakaavan pienentyessä tärkeinä pidettyjä kartan elementtejä, esimerkiksi tieverkostoa ja kaupunkeja, korostetaan. Osa elementeistä, kuten rakennukset ja pienet vesialueet, taas joudutaan usein jättämään pois niiden jäädessä niin pieniksi, etteivät ne enää erotu kartasta. Lisäksi graafisia elementtejä saatetaan yleistää yksinkertaistamalla ja yhdistämällä ilmiöitä ja alueita kartassa.
Suurentamalla ja pienentämällä (+ ja -) alla olevaa karttaa näet, kuinka kartan ulkoasu muuttuu mittakaavan muuttuessa. Suuressa eli tarkemmassa mittakaavassa näkyvät esimerkiksi yksittäiset rakennukset ja pienimmät tiet nimineen. Kun mittakaavaa pienennetään eli mennään kartan näkymässä loitommaksi, nämä katoavat kokonaan näkyvistä.
Jos kaikki pienet elementit säilyisivät kartassa kaikissa mittakaavoissa, siitä tulisi hyvin epäselvä. Kun mittakaavaa pienennetään, saadaan parempi yleiskuva esimerkiksi asuinalueista ja vesistöistä, mutta tarkkoja yksityiskohtia ei enää nähdä
Kartta. Maastokartta eri mittakaavoissa
Symbolit esittävät kartassa kuvattavan ilmiön määrää ja laatua tai jompaa kumpaa näistä. Symbolien visuaalisia ominaisuuksia ovat:
Symbolien visuaalisilla esittämistavoilla voidaan ilmaista myös ilmiön saamaa arvoa. Esimerkiksi pistesymbolin koolla voidaan esittää ilmiön määrää ja symbolin muodolla ilmiön laadullisia ominaisuuksia.
Symboleja on kolme perusmuotoa:
Karttaan valittujen symboleiden tulisi olla sopivia esitettävään ilmiöön ja parantaa kartan viestiä. Kartan symboloinnin suunnittelussa tulee pyrkiä selkeyteen ja helppoon tulkittavuuteen. Huomioon olisi hyvä ottaa myös joillekin toiminnoille vakiintuneet symbolit, kuten sairaalaa kartassa kuvaava punainen risti.
Eri symbolit eivät saa sotkeutua päällekkäin tiheimmilläkään alueilla, vaan niiden tulee erottua selvästi kartasta. Symbolin koon määrittelyssä on olennaista, että symboli erottuu selkeästi myös naapuriluokkien symboleista. Esimerkiksi suhteellisen pistesymbolin kartassa ei yleensä kannata olla viittä kokoluokkaa enempää, jotta ne erottuvat toisistaan.
Kuvio. Eri tapoja käyttää symboleita ja erottaa ne toisistaan kartoissa
Käyttämällä kartassa värejä voidaan kertoa ilmiön laadullisista tai määrällisistä eroista. Väreillä on kartassa merkitystä.
Esimerkiksi koropleettikartoissa luokat kuvataan yleensä yhden värin eri tummuusasteilla. Värin tummuusaste toimii lukuarvoluokkien symbolina. Korkeimpien lukuarvojen luokka saa tummimman värisävyn ja alhaisimpien lukuarvojen luokka vaaleimman sävyn.
Kuvio. Kahden värin eri tummuusasteita
Kartan suunnitteluvaiheessa värien käytössä kannattaa huomioida tiettyjen värien yleisesti mielletyt merkitykset. Esimerkiksi tumman sävyn ajatellaan usein tarkoittavan suurempaa arvoa kuin vaalean sävyn. Jos sen sijaan kullekin luokalle annetaan eri värisävy, kartan lukija ei voi mielessään asettaa värisävyjä järjestykseen.
Alla olevassa kartassa on käytetty montaa eri värisävyä kuvaamaan väkiluvun muutosta. Jos siinä olisi käytetty yhden värin eri tummuusasteita, suurin osa meistä olisi vaistomaisesti tulkinnut, että tummat alueet saavat suuremmat arvot eli niissä väkiluku olisi kasvanut ja vaaleilla alueilla puolestaan vähentynyt.
Nyt, kun ilmiö on kuvattu monella eri värisävyllä, kartasta ei saa nopeasti yhdellä silmäyksellä minkäänlaista kuvaa väkiluvun muutoksesta. Voidaan sanoa, että tässä kartassa on epäonnistuttu värien valinnassa! Katso jäljempänä onnistuneempi versio samasta kartasta.
Kartta. Väkiluvun muutos seutukunnittain vuoden 2020 aikana
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, taulukko 11ra. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990- (StatFin).
Joskus yhden värin tummuusasteiden käytöstä voidaan joutua poikkeamaan, jotta esimerkiksi luokat saadaan erottumaan toisistaan. Tällöin tulee pyrkiä valitsemaan värisävyt ja niiden tummuusasteet värijärjestelmässä lähekkäin sijaitsevista väreistä (esim. ruskea, punainen ja keltainen).
Yhden värin periaatteesta voidaan poiketa myös, kun kuvattavana on ilmiö, joka voidaan jakaa merkityksellisen taitepisteen suhteen vastakkaisiin suuntiin muuttuviin luokkiin. Samoin kun ilmiö voidaan jakaa keskiluvun ylä- ja alapuolisiin luokkiin, luokkia voidaan kuvata kahden eri värin eri tummuusasteilla. Taitepiste voi olla myös esimerkiksi nollakohta (esim. lämpötiloissa) tai jokin pitkäaikainen keskiarvo.
Seuraavassa kartassa kuvataan samaa ilmiötä kuin edellisen esimerkin kartassa. Tässä alueet, joissa väestömäärä on kasvanut muuttovoiton myötä, kuvataan sinisen kahdella eri tummuusasteella. Muuttotappioalueet puolestaan kuvataan punaisen tummuusasteilla.
Kartta antaa nopeasti selkeän kuvan väkiluvun muutoksesta Suomessa. Tässä on onnistuttu hyvin värien valinnassa!
Kartta. Väkiluvun muutos seutukunnittain vuonna 2020
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, taulukko 11ra. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990- (StatFin)
Teemakartassa värit eivät toimi aina vain luokkien symboleina, vaan niillä voi olla myös muu symbolinen merkitys. Eri kulttuureissa ja yhteisöissä eri väreihin voi liittyä erilaisia merkityksiä ja mieltymyksiä. Väreillä voidaan luoda myös etäisyys- ja laajuusvaikutelmia. Lisäksi värien käyttöön vaikuttaa myös organisaation oma graafinen ohjeistus, jota tulee noudattaa.
Varsinaisen karttakuvan lisäksi kartassa tarvitaan erilaisia elementtejä, jotka kuuluvat olennaisena osana kokonaisuuteen. Tällaisia elementtejä ovat:
Alla olevaan karttaan on kerätty tärkeimpiä karttaan kuuluvia elementtejä: otsikko, indeksikartta, pohjakartta, karttaselite, janamittakaava ja pohjoisnuoli. Lue esimerkin jälkeen tarkemmin kustakin elementistä.
Kartta. Tärkeimmät karttaan kuuluvat elementit
Tilastoteemakartassa on usein hyvä olla paikantamista helpottavia tekijöitä, kuten tiestöä, vesistöä tai paikannimistöä. Pohjakartan tulisi sisältää kuitenkin vain ilmiön kuvaamisen kannalta olennaista tietoa, eikä se saa viedä liikaa huomiota varsinaiselta esitettävältä ilmiöltä. Ilmiön symbolit eivät saa jäädä pohjakartan varjoon. Paikantavien tekijöiden tarve riippuu paljon kartassa kuvattavasta ilmiöstä ja myös kartan mittakaavasta.
Pohjakartta ei ole aina tilastoteemakartassa välttämätön. Esimerkiksi koko Suomea kuvaavasta karttaesityksestä pystyy suomalainen hahmottamaan olennaiset tiedot ilman pohjakarttaakin.
Indeksikartta kertoo käyttäjälle, mihin laajempaan alueeseen varsinainen kartan esittämä alue kuuluu. Se sijoitetaan usein johonkin kartan nurkkaan. Varsinkin pientä aluetta kuvaavissa suurimittakaavaisissa kartoissa indeksikartta on usein tarpeellinen.
Nimistö on ihmisille luontainen keino viestiä sijainnista, ja siksi se on tärkeä osa karttaa. Nimistön tulee olla valittu loogisesti, eikä sitä saa olla niin paljon, että kartan havainnollisuus kärsii. Tekstin koossa ja tekstityypeissä voidaan ottaa huomioon eri alueiden tai paikkakuntien hierarkiasuhde.
Teksti asetetaan mielellään vaakasuoraan. Kartassa esiintyvien viivamaisten tai kaarevien kohteiden, kuten jokien ja vuoristojen, nimistö voidaan esittää näitä seurailevina. Tekstin onnistuneesta sijoittelusta riippuu kartan havainnollisuuden lisäksi myös sen esteettisyys ja tasapainoisuus.
Otsikko on kartassa tärkeä. Sen tulisi olla hyvin esitettävää aihetta kuvaava. Otsikko tulisi sijoittaa niin, että se on tasapainossa kokonaisuuden suhteen. Sitä ei kannata sijoittaa varsinaiseen karttakuvaan, vaan useimmiten paras paikka on kuvan yläpuolella.
Kartan selite eli legenda on olennainen osa karttaa. Siinä tulee kuvata pääasiassa kaikki kartassa esiintyvät symbolit täsmälleen sellaisina kuin ne ovat kartassa. Symboleja, jotka eivät varsinaisesti liity ilmiöön, ei tarvitse kuvata. Tällaisia voivat olla esimerkiksi meri tai valtionraja. Symbolien lisäksi selitteessä tulee kuitenkin olla esimerkiksi sellaisten rajojen ja teiden symbolit, joiden tulkitsemisessa voi olla epäselvyyttä.
Selitteeseen merkitään myös käytetyt mittayksiköt ja desimaalien määrät. Selitteelle tulee antaa myös kuvaava otsikko.
Mittakaava kuuluu pääsääntöisesti karttaan. Se voidaan jättää pois, jos alue on käyttäjille tuttu, kuten koko Suomen kartta suomalaisille.
Mittakaavan kuvaamiseen käytetään jana- eli graafista pituusmittakaavaa tai suhdelukua eli numeromittakaavaa. Mittakaava kertoo, missä suhteessa kartassa näkyvät kohteet ovat suhteessa kohteiden todellisiin mittoihin. Janamittakaava on usein suhdelukumittakaavaa käytännöllisempi. Kun karttaa pienentää tai suurentaa, mittakaava pysyy tällöin aina oikeana suhteessa karttaan.
Karttaan tarvitaan tavallisesti pohjoisnuoli tai koordinaattiasteverkosto (eli leveys- ja pituuspiirit), jotta kartan suuntaus nähdään. Sellaisissa tapauksissa, kun kohdeyleisö tuntee alueen hyvin, kumpaakaan ei välttämättä tarvita. Myöskään abstrakteissa tilastoteemakartoissa pohjoisnuolta ei yleensä esitetä.