Teemakarttojen kolmen päätyypin lisäksi on olemassa myös muita karttatyyppejä. Tässä osiossa esitellään yhdistelmäteemakartta, tiheyspintakartta, kolmiulotteinen teemakartta ja kartogrammi. Nämä ovat selvästi harvinaisempia teemakarttoja.
Tilastoteemakartta voi usein muodostua myös kahdesta tai useammasta eri karttatyypistä. Siinä voi olla esimerkiksi aluesymbolikartta, jonka päällä on piste- tai viivasymbolikartta. Tällaista karttaa kutsutaan yhdistelmäteemakartaksi.
Kartassa on yhdistetty koropleettikartta, diagrammikartta ja suhteellisen pistesymbolin kartta. Koropleettikartta esittää maakunnittain sähkön kulutusta asukasta kohden vuodessa. Korkeinta se on Uudellamaalla ja vähintä Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Piirakkakuvion sektoreilla on esitetty sähkön kulutuksen jakautuminen yhteiskunnan eri aloille, asuminen ja maatalous, palvelut ja rakentaminen sekä teollisuus. Diagrammin suhteellisella koolla on esitetty sähkön kokonaiskulutuksen määrää, esimerkiksi Uudellamaalla kokonaiskulutus on suurinta.
Kartta. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain ja kulutus asukasta kohden maakunnittain vuonna 2016
Lähteet: Tilastokeskus, avoimet paikkatietoaineistot. Maakunnat 2016 ja Energiateollisuus ry. Sähkönkäyttö ja käyttäjämäärät maakunnittain
Yhdistelmäteemakartassa voidaan esittää ja vertailla useampia eri ilmiötä kuvaavia tilastotietoja samassa esityksessä, jolloin karttaan saadaan enemmän sisältöä. Kartan laatiminen vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua, jotta yhden aiheen esittäminen ei peitä alleen toisia aiheita. Liian monen esitystavan yhdistäminen voi vaikeuttaa kartan ymmärrettävyyttä ja sitä kautta tiedon välittymistä kohdeyleisölle.
Tiheyspintakarttoja käytetään, kun halutaan visualisoida ilmiön esiintymistiheyttä alueella. Epäjatkuvasta havaintoaineistosta muodostetaan estimoimalla eli johtamalla arvot jatkuvaksi tiheyspinnaksi. Esiintymistiheyttä visualisoidaan väriasteikon avulla. Tiheyspintakartalla on olennaisinta esittää tiheimmät esiintymisalueet selvästi erottuvasti, yleensä asteikon tummimmalla värillä.
Tiheyspintakarttoja voidaan muodostaa havaintopisteistä tai havaintoviivoista. Ilmiön eri ominaisuuksia, kuten määrää tai laatua, voidaan painottaa. Tällöin samasta ilmiöstä muodostuu erilaisia tiheyspintoja valinnasta riippuen.
Seuraavassa kartassa on paikkatieto-ohjelmalla estimoitu tiheyspinta tapahtuneiden tieliikenneonnettomuuksien perusteella. Väriasteikon avulla näet, millä alueilla onnettomuuksia tapahtuu todennäköisimmin. Jyväskylässä onnettomuuksia on ollut eniten keskustassa ja vilkkaimmilla teillä lähellä keskustaa sekä lähitaajamissa.
Kartta. Tieliikenneonnettomuuksien tiheys Jyväskylän keskustassa vuonna 2021
Lähde: Tilastokeskus, avoimet paikkatietoaineistot.Tieliikenneonnettomuudet 2021
Kolmiulotteisuus teemakartassa on yleensä muuttujan arvon kuvaamista kolmannella eli korkeusulottuvuudella.
Kolmiulotteinen karttatyyppi voi pohjautua samanarvonkäyrien muodostamiin vyöhykkeisiin. Esimerkiksi aiemmin esitetyistä isaritmikartoista voidaan luoda kolmiulotteisia kuvia, koska pohjalla oleva tieto on usein ajateltavissa kolmiulotteisena. Interpolointiin pohjautuvassa karttaesityksessä suurten arvojen vyöhykkeet kuvataan "korkeina vuorina".
Pohjana voi myös olla valmiiksi annettu aluejako, jossa esitettävät arvot ovat absoluuttisia lukuja eli määrää kuvaavia. Aluejakoon pohjautuvissa kartoissa alue kohoaa "tasalakisena alueena" sitä korkeammalle, mitä suuremman arvon se saa. Tällaista karttaa kutsutaan prismakartaksi.
Kolmiulotteisessa karttakuvassa ilmiön alueelliset suuruuserot tulevat selkeästi esiin, mutta sillä voi olla myös monia haittapuolia:
Kartan kolmiulotteisuus saattaa joskus olla vain tehostekeino, jolla kartan visuaalista ilmettä halutaan parantaa. Kolmiulotteista karttaesitystä tulisikin käyttää vain silloin, kun sillä voidaan esittää sama asia paremmin kuin kaksiulotteisella kartalla.
Kartogrammilla tarkoitetaan karttaesitystä, jossa alueiden pinta-alat tai alueiden väliset etäisyydet esitetään suhteessa tarkasteltavan muuttujan arvoihin. Se on kartta, jossa tarkoituksellisesti vääristetään alueiden maantieteellistä sijaintia tarkasteltavan ominaisuuden arvojen perusteella.
Aluekartogrammissa alueen pinta-ala kertoo suoraan ilmiön määrästä. Esimerkiksi väestömäärältään suuret alueet ovat myös aluekartogrammikartassa pinta-alaltaan suuria ja vastaavasti väestömäärältään pienet alueet ovat pieniä. Katso tästä seuraava esimerkki.
Kartogrammissa seutukunnat on suhteutettu väestömäärän mukaan siten, että alueen koko kasvaa väkimäärän suuretessa. Tämän vuoksi Suomen kartta on muodoltaan totutusta poikkeava, ja esimerkiksi Helsingin seutukunnan suhteellinen koko on selvästi suurempi kuin alueen todellinen pinta-ala edellyttäisi. Myös muut väestökeskittymät kuten Tampere, Turku ja Oulu erottuvat selvästi.
Kartta. Väestön osuus koko Suomen väestöstä seutukunnittain
Lähde: Tilastokeskus, avoimet paikkatietoaineistot. Väestö 2015 vuoden 2016 seutukuntajaolla
Aikaetäisyyskartogrammissa puolestaan kohteiden välinen ajallinen saavutettavuus vaikuttaa niiden etäisyyksiin toisiinsa nähden. Mitä nopeammin kohteesta toiseen pääsee, sitä lähempänä kartassa ne sijaitsevat toisiaan ja vastaavasti hitaammin toisensa saavutettavat kohteet sijaitsevat kauempana toisistaan.
Kartogrammissa alueiden tulisi pyrkiä noudattamaan alkuperäisiä muotojaan ja sijaintejaan. Kuitenkaan abstrakteimmat esitykset eivät enää edes muistuta perinteistä karttaa. Alueet on saatettu muuttaa neliöiksi, ympyröiksi tai muiksi abstrakteiksi kuvioiksi, jotka edustavat alueita. Kartogrammeja voidaankin muodostaa vaihtelevin menetelmin ja samasta aineistosta voidaan tuottaa hyvin erilaisia karttaesityksiä.
Kartogrammi on usein havainnollinen ja huomiota herättävä esitystapa. Se antaa uuden kuvan alueiden välisistä suhteista ja saattaa jäädä perinteisiä karttaesityksiä paremmin mieleen. Kartogrammin vaikuttavuus kuitenkin edellyttää, että kartan käyttäjä tuntee alueiden maantieteellisesti oikean karttakuvan, jotta hän voi mielessään verrata kartogrammia siihen. Tämän esitystavan ongelmana on, että se voidaan kokea vaikeaksi lukea, koska alueita voi olla vaikea tunnistaa uuden koon tai oudon muodon vuoksi.