Indeksit tutuksi
Sana indeksi on alun perin latinaa ja tarkoittaa osoittajaa, osoitinta, ilmaisinta, luetteloa tai rekisteriä. Indeksejä esiintyy muun muassa taloustieteessä, antropologiassa, fysiikassa, matematiikassa ja tähtitieteissä.
Taloustieteissä indeksi merkitsee esimerkiksi hintojen, määrien tai arvojen muutoksia osoittavaa suhdelukua. Indeksiä käytetään kuvaamaan esimerkiksi hintojen, kustannusten ja määrien muutosta ajassa.
Tutustut seuraavaksi pistelukuun, pisteluvun laskentaan ja merkitykseen indeksien hyödyntämisessä taloudellisten ilmiöiden kuvaamisessa.
Indeksiä laskettaessa valitaan ensin perusajankohta, joka voi olla edellinen kuukausi, edellinen vuosi tai jokin muu sovittu ajankohta. Perusajankohdan havainto saa arvon 100. Kun asiaa seuraavan kerran mitataan, lasketaan muutos perusajankohdasta mittaushetkeen ja tulos ilmoitetaan pistelukuna. Vähentämällä pisteluvusta perusajankohdan arvo 100 saadaan prosenttiluku, joka ilmoittaa muutoksen perusajankohtaan nähden.
Pisteluvut auttavat vertailussa. Pystyt vertailemaan muutosten suuruutta eri ajankohtien välillä pistelukujen avulla. Alkuperäisiin lukuihin verrattuna pisteluvut esittävät selvemmin erojen suhteellisen suuruuden. Pisteluku on mittayksiköstä riippumaton, jolloin eri mittayksikössä olevien tuotteiden hintakehitystä voi verrata toisiinsa.
Pisteluku lasketaan kaavalla, jossa uusi havainto jaetaan vanhalla ja saatu tulo kerrotaan sadalla:
Kokeilisitko heti itse? Leikitään, että kahvipaketti maksoi viime vuonna (perusajankohtana) 5,10 € ja tänä vuonna samasta kahvista saa maksaa 5,50 €. Miten lasket hinnanmuutoksen?
Nykyhetken pisteluku, siis hinnanmuutos vertailuhetkeen nähden, lasketaan jakamalla tämän vuoden hinta perusajankohdan hinnalla ja kerrotaan tulos sadalla eli kaavalla ilmaistuna seuraavasti:
Pisteluvusta 107,8 näet muutoksen prosentteina, kun vähennät muodostetusta pisteluvusta perusajankohdan pisteluvun eli sata (100). Tulos on, että kahvipaketin hinta on noussut perusajankohdasta 7,8 prosenttia.
Pisteluvusta et voi kuitenkaan päätellä mitään siitä, kuinka paljon Suomessa kulutetaan kahvia. Tällä pisteluvulla pääset kiinni ainoastaan hinnanmuutokseen nyky- ja perusajankohdan välillä. Tarvitset vähintään perusajankohdan kulutustietoja, jos haluat ymmärtää kunkin tarkasteltavan asian merkityksen kokonaiskulutuksessa.
Katso seuraavaksi esimerkkiä kahvin kulutuksen vertailusta Suomessa ja muutamassa Euroopan maassa sekä Kanadassa.
Indeksit ovat yleisimmin käytössä ajallisissa vertailuissa, mutta niitä voit käyttää hyväksi missä vertailussa tahansa.
Seuraavassa taulukossa on päätetty, että Suomen kahvinkulutus on perusluku, johon muiden maiden kulutusta verrataan. Suomelle merkitään indeksiksi 100, ja muiden maiden indeksi ilmoittaa maan kahvin kulutuksen suhteessa Suomen lukuun.
| Maa | Kahvin kulutus (kg/henkilö) | indeksi |
|---|---|---|
| Suomi | 12,0 | 100 |
| Belgia | 6,8 | 57 |
| Kanada | 6,5 | 54 |
| Norja | 9,9 | 83 |
| Tanska | 8,7 | 73 |
Lähde: World Population Review: Coffee Consumption by Country 2022
Indeksin avulla voidaan verrata myös kahvin kulutuksen kehitystä ajankohdasta toiseen. Seuraavasta esimerkistä näet, miten kahvin kulutus henkeä kohti on kehittynyt kahden eri vuoden välillä.
Vertailun aloitusajankohtaa kutsutaan perusvuodeksi ja päätöskohtaa vertailuvuodeksi. Kun vertailuvuoden kahvin kulutusta verrataan perusvuoteen, nähdään, että yhdeksän vuoden aikana kahvin kulutus on kasvanut Suomessa 25 prosenttia, ja muissa maissa vielä tätäkin enemmänkin. Esimerkiksi Suomen vertailuvuoden pisteluku saadaan tällä laskutoimituksella:
| Maa | Kahvin kulutus (kg/henkilö), perusvuosi (2013) |
Kahvin kulutus (kg/henkilö), vertailuvuosi (2016) |
Indeksi 2013=100 |
|---|---|---|---|
| Suomi | 9,6 | 12 | 125 |
| Belgia | 4,9 | 6,8 | 139 |
| Kanada | 3,4 | 6,5 | 191 |
| Norja | 7,2 | 9,9 | 138 |
| Tanska | 5,3 | 8,7 | 164 |
Lähteet: World Population Review: Coffee Consumption by Country, Caffeine (Coffee) Consumption by Country
Taloudellisia ilmiöitä voidaan lähestyä muun muassa kolmesta eri näkökulmasta, tarkastelemalla
Taloustieteissä puhutaankin yleisimmin hinta-, kustannus- tai määräindekseistä. Osiossa 3 tutustut näihin tarkemmin.
Hyödykkeen loppuhinnalla tarkoitetaan yleensä sitä hintaa, jonka kuluttaja maksaa tuotteesta tai palvelusta (kuluttajahinta) tai jonka tuottaja vastaavasti saa (tuottajahinta).
Jokaisen hyödykkeen ja palvelun hinta muodostuu useista kustannustekijöistä, kuten palkoista, materiaaleista, vuokrista, poistoista, koroista, energiasta ja kuljetuksista.
Määräindeksi mittaa tuotannon määrän kehitystä eli esimerkiksi sitä, kuinka monta kappaletta, kiloa tai litraa enemmän tai vähemmän tavaraa tai palvelua on tuotettu verrattuna perusajankohtaan. Volyymi-indeksi tarkastelee kiinteähintaisen arvon muutosta. Volyymi eroaa määrän seuraamisesta myös siten, että siinä pyritään ottamaan huomioon laadullinen kehitys. Jos hyödykkeen laatu paranee, volyymin pitää kasvaa, vaikka tuotantomäärät pysyisivät ennallaan. Vastaavasti laadun heikentymisen pitäisi vaikuttaa volyymia alentavasti, mutta tämä on nopean teknisen kehityksen aikana harvinaisempi tilanne. Arvoindeksi kuvaa liikevaihdon nimellisarvoa suhteessa perusvuoden arvoon. Toisin sanoen arvoindeksi sisältää sekä hintojen että määrän muutokset.
Sanalla indeksi on monia, keskenään hyvin erilaisia merkityksiä: