Indeksit tutuksi
Kuluttajahintaindeksi (KHI) on käytetyin inflaatiomittari. Se kuvaa yksityisten kuluttajien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä perusajankohtaan verrattuna. Se lasketaan menetelmällä, jossa eri hyödykkeiden hintakehitykset painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla. Esimerkiksi sähkön ja vaatteiden keskimääräinen kulutus on eri, joten ne myös saavat erilaisen painotuksen indeksilaskennassa.
Kuluttajahintaindeksin perustan muodostavat hyödykekori ja sen arvopainot, jotka päivitetään nykyään vuosittain. Hyödykekori sisältää otoksella valitut tyypillisimmät tuotteet ja palvelut, ja arvopaino esittää näiden hyödykkeiden kulutusosuudet kokonaiskulutuksesta.
Indeksi kattaa maantieteellisesti koko Suomen ja kaikki väestöryhmät. Suomalaisten kotitalouksien ulkomailla tapahtuvat ostot eivät sisälly indeksiin. Sen sijaan Suomeen toimitetut internet-ostokset muista maista kuuluvat indeksin painorakenteeseen.
Laitosväestön osalta indeksin kulutukseen lasketaan laitoshoidon kustannuksista itse maksettu osuus sekä hoidon aikana ostettujen tavaroiden ja palveluiden arvo.
Vuoden 2013 alusta alkaen siirryttiin vuosittain vaihtuviin arvopainoihin ja hyödykekoriin. Ennen vuotta 2013 hyödykekori, liikeotos ja arvopainot päivitettiin viiden vuoden välein. Lisätietoa saat kuluttajahintaindeksin katsauksista (arkistosivu).
Tuorein kuluttajahintaindeksin perusajankohta on vuosi 2015. Kuluttajahintaindeksin 2015=100 laskenta aloitettiin tammikuussa 2016 ja se jatkuu vuoden 2025 loppuun asti. Sen jälkeen aloitetaan uusi perusvuosisarja, joka on 2025=100. Perusvuosipäivitykset tehdään vuodesta 2016 lähtien 10 vuoden välein, samalla tapaa kuten EU-regulaation alainen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.
Kuluttajahintaindeksin tyypillisimmät käyttökohteet ovat :
Analyyttisenä hintaindeksinä kuluttajahintaindeksi mittaa kotitalouksien ostamien kulutustavaroiden ja -palveluiden hintojen muutosta kahden ajankohdan välillä. Kuluttajahintaindeksi on saanut niin keskeisen merkityksen, että inflaatio mielletään usein pelkästään kuluttajahintojen vuosimuutoksena. Kuluttajahintojen vuosimuutos tarkoittaa samaa kuin kahdentoista kuukauden välinen muutos. Tällöin on hyvä muistaa, että kuluttajahintaindeksi mittaa hintakehitystä vain kotitalouksien näkökulmasta.
Kuluttajahintaindeksi ei mittaa tuottaja-, vienti-, tuonti- tai tukkuhintojen eikä asuntojen ja kiinteistöjen hintakehitystä. Mittauksen kohteena ei myöskään ole julkisen kulutuksen tai investointien hintakehitys. Näitä kaikkia varten Tilastokeskus tuottaa omat hintaindeksit (katso 3.2 Hintaindeksit kuvaavat hintojen muutosta).
Yksityisten kulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta (BKT) on noin puolet. Tämän johdosta Euroopan keskuspankki (EKP) on päättänyt valita yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin soveltuvimmaksi inflaation mittariksi. Tähän tutustut tarkemmin osiossa 5.2 Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.
Deflaattorikäyttö eli deflatointi merkitsee sitä, että hinta- tai kustannusindeksin avulla muunnetaan tuotteen tai palvelun arvon muutos kiinteähintaiseksi eli saadaan selville volyymin muutos. Osiosta 2.5 Reaalisten suureiden laskeminen eli deflatointi löydät esimerkin eri vuosien käypähintaisten arvojen muuntamisesta kiinteähintaisiksi.
Kun halutaan selvittää volyymin tai määrän muutos, tulee deflaattori-indeksin kuvata mahdollisimman hyvin deflatoitavan hintasarjan ilmiöaluetta ja hintakehitystä. Esimerkiksi asuntokaupan määrän muutosta ei saada selville luotettavasti, jos asuntokaupan arvon muutos deflatoidaan kuluttajahintaindeksillä. Tässä tapauksessa deflatoinnissa kannattaa käyttää jotain asumisen indeksisarjaa, joita kuvattiin osiossa 3.2. Hintaindeksit kuvaavat hintojen muutosta.
Kuluttajahintaindeksin tärkeimpänä sovellutusalueena on perinteisesti ollut kompensaatiokäyttö. Kompensaatioajattelun mukaan kuluttajahintaindeksin muutos osoittaa, kuinka paljon eläkkeiden ja sosiaalitukien tulisi muuttua kiinteän kulutusmenorakenteen vallitessa, jotta kotitalous säilyttäisi kulutustasonsa muuttumattomana. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat eläkesopimusten indeksiehdot. Esimerkiksi työeläkkeiden tasot tarkistetaan vuosittain ns. työeläkeindeksillä joka on koostettu ansiotasoindeksistä (20%) ja kuluttajahintaindeksistä (80%) määritellyin painotuksin.
Kompensaatiokäyttöä on myös kuluttajahintaindeksin käyttö sopimuksissa, kun halutaan säilyttää rahamäärän tai kiinteän omaisuuden reaaliarvo sopimuksen tekohetken tasolla. Tämän takia useat vuokrasopimukset ja pitkäaikaiset toimitussopimukset on sidottu tiettyyn kuluttajahintaindeksin perusvuosisarjaan tai elinkustannusindeksiin 1951:10=100. Vuokrasopimuksen tekemisestä löydät esimerkin osiosta 2.3 Sopimuksissa törmäät indeksiehtoihin.
Indeksissä eri hyödykkeillä ja suuralueilla on omat arvopainonsa. Painot on laskettu laskentavuotta edeltävän vuoden yksityisten kulutusmenojen perusteella. Indeksin painorakenne hyödykeluokituksen (COICOP) 4- tai 5-numerotasolle (esimerkiksi 01.1.2 Liha tai 01.1.3.1 Tuore kala) muodostetaan kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen kulutusmeno -tilastosta. Näiden lukujen perustana ovat Tilastokeskuksen kulutustutkimuksesta ja muista aineistoista saadut kotitalouksien kulutustiedot.
Tarkempien hyödyketasojen (6- ja 7-numerotasot) määritykseen käytetään kaupan keskusliikkeiden myyntiaineistoja, muiden tuottamia tilastoja sekä viiden vuoden välein toteutettavaa kulutustutkimusta.
Suomi on jaoteltu kuuteen suuralueeseen:
Näiden alueiden kulutusmeno-osuudet saadaan kulutustutkimuksesta. Alueellinen painorakenne päivittyy noin viiden vuoden välein uuden kulutustutkimuksen valmistuttua.
Tutustu tarkemmin lähteisiin:
Vuoden 2013 alussa siirryttiin vuosittain vaihtuviin painoihin. Tätä ennen arvopainot päivitettiin perusvuoden vaihdon yhteydessä eli käytännössä viiden vuoden välein. Yksityiset kulutusmenot saadaan kansantalouden tilinpidon laskelmista kahden vuoden viiveellä. Näistä tiedoista muodostetaan pohja arvopainoille. Tämän jälkeen tehdään inflaatiotarkistus eli arvot hintapäivitetään tilastovuotta edeltävän vuoden joulukuun tasolle.
Viimeinen vaihe painojen vuosittaisessa päivityksessä on kausipainojen määritys. Tämä tehdään kaikille kausituotteille kuten talvi- ja kesärenkaat, talvi- ja kesävaatteet sekä -jalkineet. Kausipainojen päivityksessä määritellään joka kuukaudelle tarkimman tason arvopaino. Talvikaudella talvituotteet pitävät oman arvopainonsa, kun taas kesäkaudella ne luovuttavat arvopainonsa muille saman ryhmän tuotteille. Tämän seurauksena talvituotteen arvopaino on kesällä nolla. Samoin toimitaan kesätuotteiden kohdalla.
Kuluttajahintaindeksin tavaroiden ja palvelujen ryhmittelyssä eli luokittelussa käytetään eurooppalaista yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoitusluokitusta eCOICOP (European Classification of Individual Consumption according to Purpose). Samaa luokitusta käytetään kansantalouden tilinpidossa, kansainvälisessä hintavertailussa ja kulutustutkimuksessa vuodesta 2018 lähtien.
eCOICOP-luokituksessa tavarat ja palvelut on jaettu 12 pääryhmään. Luokitus on määritelty maita sitovaksi viisinumerotasolle asti. Tällä tasolla kuukausittaiset indeksit lähetetään Euroopan unionin tilastotoimistolle, Eurostatille. Tätä tarkempi luokitus on maakohtainen. Suomessa luokitus on hyödyketasolla seitsemännumeroinen. Hyödyketason tuotteista esimerkkejä ovat ruisleipä, naudan jauheliha ja bensiini 95 E10.
Seuraavassa taulukossa on esitetty kuluttajahintaindeksin eCOICOP-luokituksen mukaiset pääryhmittäiset painot eli kulutusmeno-osuudet vuodelta 2022 yhteensä sekä niistä johdettu keskimääräisen kotitalouden kulutus yhdelle kuukaudelle. Vertailun vuoksi taulukkoon on lisätty kotitalouden keskimääräinen kulutuksen alajako vuodelta 2016 sekä kulutuksen muutosprosentti, joka kuvaa, kuinka paljon keskimääräinen kulutusosuus on muuttunut vuodesta 2016 vuoteen 2022 . Kannattaa muistaa, että vuosina 2020 ja 2021 koronapandemia (COVID-19) vaikutti laajasti kulutustottumuksiin, ja tämä näkyy nyt näissä luvuissa. Viimeisimmän kulutustutkimuksen mukaan keskimääräiseen kotitalouteen kuului 2,04 henkilöä vuonna 2015. Tämä arvio päivittyy seuraavan kulutustutkimuksen myötä 2024, johon asti tätä voidaan pitää riittävän tarkkana estimaattina kotitalouden koosta.
| ECOICOP | Pääryhmä | Painorakenne 2022 | Kotitalous euroa/kk, 2022 | Kotitalous euroa/kk, 2016 | Kulutuksen muutos, % |
|---|---|---|---|---|---|
| 0 | Kokonaisindeksi | 1000 | 3120 | 3120 | 0 |
| 01 | Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat | 132,73 | 414 | 421 | -1,6 |
| 02 | Alkoholijuomat ja tupakka | 51,11 | 159 | 154 | 3,5 |
| 03 | Vaatteet ja jalkineet | 38,10 | 119 | 149 | -20,2 |
| 04 | Asuminen, vesi, sähkö, kaasu ja muut polttoaineet | 263,17 | 821 | 768 | 6,9 |
| 05 | Kalusteet, kotitalouskoneet ja yleinen kodinhoito | 54,60 | 170 | 169 | 0,8 |
| 06 | Terveys | 52,96 | 165 | 152 | 8,7 |
| 07 | Liikenne | 130,23 | 406 | 418 | -2,8 |
| 08 | Viestintä | 27,42 | 86 | 73 | 17,2 |
| 09 | Kulttuuri ja vapaa-aika | 101,93 | 318 | 359 | -11,4 |
| 10 | Koulutus | 4,08 | 12,7 | 13 | -2,0 |
| 11 | Ravintolat ja hotellit | 60,2 | 188 | 214 | -12,1 |
| 12 | Muut tavarat ja palvelut | 83,4 | 260 | 230 | 13,1 |
Kuluttajahintaindeksin perusideana on kerätä kuukausittain kaikkien kulutustavaroiden ja palvelujen hinnat kaikista liikkeistä ja kauppapaikoista kaikilta palveluntarjoajilta. Käytännössähän tämä ei ole mahdollista, joten markkinoilla olevista kuluttajatavaroista ja -palveluista sekä kauppapaikoista tehdään edustava hyödyke- ja liikeotos.
Hyödykeotoksen muodostamisessa käytetään hyväksi kulutustutkimuksen hyödykkeitä ja kaupan keskusliikkeiden myyntitietoja. Hyödykeotos tehdään myynnin arvoihin ja harkintaan perustuvalla otannalla. Tavara tai palvelu tulee mukaan otokseen sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä suurempi on sen kulutusmenon osuus kokonaiskulutuksesta. Esimerkiksi miesten farmarihousut tulevat otokseen helpommin kuin perinteinen miesten liivipuku (pikkutakki, suorat housut ja liivi), koska farmarihousujen kulutuksen arvo on suurempi kuin liivipukujen kulutuksen arvo.
Kuluttajahintaindeksin 2015=100 hyödykeotokseen on kuulunut 2020-luvulla noin 480 tavaraa ja palvelua eli hyödykettä. Hyödykkeiden määrä voi vaihdella vuosittain, koska hyödykekori tarkistetaan nykyisin kerran vuodessa. Yritysten myyntiaineistojen (ns. massa-aineistot) käyttöönoton (2019) myötä hyödykeotosta ei enää tehdä pääryhmille 01 Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat sekä 02.1 Alkoholijuomat, koska myyntiaineistot kattavat kuukauden tuotemyynnin sisältäen kaikkien myytyjen tuotteiden myyntimäärät ja hinnat. Tämän seurauksena kansallista luokitusta karkeistettiin hieman joten nykyisin hyödykekoriin kuuluu noin 380 tuotetta ja palvelua.
Lue lisää massa-aineistoista:
Liikeotoksessa käytetään Tilastokeskuksen yritysrekisterin tietoja. Yritys tulee mukaan otokseen sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä suurempi on sen liikevaihto. Päivittäistavarakaupan, alkoholi- ja lääkemyynnin osalta käytetään ns. totaaliotosta, joka kattaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähes kaikki tuotteita myyvät liikkeet. Kulutustavaroiden, palveluiden ja internetostojen osalta liikeotos muodostetaan joko valitsemalla otokseen keskeisimmät yritykset tai harkintaa käyttäen tyypillisimmät toimijat. Periaatteena on se, että hinnat kerätään niistä liikkeistä, mistä ihmiset ostavat tavaroita ja palveluja eniten. Tavallisten kauppojen lisäksi mukana ovat kioskit ja huoltoasemat.
Kuluttajahintaindeksissä 2015=100 hinnat kerätään reilusta 2 500 liikkeestä ja tietolähteestä ympäri maata. Tämän lisäksi hintoja saadaan massa-aineistoista, sekä kerätään muista tilastoista ja suoraan yrityksistä tiedustelemalla.
Kuluttajahintaindeksiä varten kerätään kuukausittain eri puolilla Suomea noin 18 000 yksittäistä hintatietoa. Kaikki muu tieto saadaan keskitetysti kerätyistä tiedoista tai yritysten myyntiaineistoista johdetuista tiedoista. Esimerkiksi hyödykkeestä vuokrat lasketaan 12 lukua vuokrien hintakehityksestä siten, että erikseen lasketaan ARAVA- ja vapaarahoitteiset vuokrat kuudelta suuralueelta Suomessa. Näiden tietojen avulla mitataan vuokrien keskimääräistä hintakehitystä. Nykyisin laskennassa käytetty vuokra-aineisto on ns. massa-aineistoa, joka sisältää aiempaa enemmän hintahavaintoja per kuukausi, vuosittain noin 170 000 vuokra-asunnon vuokratiedot.
Kuluttajahintaindeksin muodostamiseen tarvittavat tiedot kootaan haastattelijoiden toteuttamana hintakeruuna, keskitettynä hintakeruuna ja suurista massa-aineistoista.
Kuluttajahintaindeksin hintakeruu tehdään kuukausittain eri puolilla Suomea. Haastattelijat keräävät noin 30 prosenttia tiedoista kokonaispainolla mitattuna, toiset 30 prosenttia kerätään keskitetysti Tilastokeskuksessa ja loput 40 prosenttia saadaan otosyrityksistä massa-aineistoina.
Ahvenanmaan ja kestokulutustavaroiden hintakeruun suorittavat pääosin Tilastokeskuksen haastattelijat. Hinnat kerätään joka kuukausi satunnaisesti 10. ja 20. päivän välillä. Hyödykkeiden määrä voi hiukan vaihdella vuodesta toiseen johtuen hyödykekorin päivityksestä. Kerättäviin hyödykkeisiin kuuluu kestokulutustavaroita, kuten vaatteita, huonekaluja, sekä palveluita kuten terveyskeskus- ja taksimaksuja.
Keruun päättyessä haastattelijat lähettävät kerätyt hintatiedot Tilastokeskukseen, jossa tiedot tarkistetaan ja siirretään indeksilaskentaan. Seuraavan kuukauden alussa tarkistetut tiedot lähetetään takaisin haastattelijoille kyseisen kuukauden hintakeruuta varten. Hintakeruu tehdään kuukaudesta toiseen samanlaisena, joten on tärkeää että haastattelijalla on käytössä tiedonkeruun alussa edellisen kuun hintakeruun tuotteet ja niiden yksityiskohtaiset tiedot.
Haastattelija kerää joka kuukausi samasta kaupasta täsmälleen saman tuotteen hinnan, määrän ja muut tarvittavat tiedot tuotteen ominaisuuksista. Hyödykkeen merkin, kokoluokan ja laadun tulee olla kuukaudesta toiseen sama. Jos hyödykkeen valmistus loppuu tai sen myynti liikkeessä loppuu, haastattelija vaihtaa keruuhyödykkeen toiseen mahdollisimman samanlaiseen edustavaan tuotteeseen. Tämän jälkeen vanha tuote poistuu otoksesta ja jatkossa haastattelija seuraa otokseen valitun uuden tuotteen hintaa.
Osa tavaroiden ja palvelujen hinnoista kerätään keskitetysti Tilastokeskuksesta käsin joko puhelimitse, internetistä, hinnastoista, erillisistä aineistoista tai muista tilastoista. Keskitetyssä hintakeruussa on mukana noin 90 tavaraa ja palvelua. Keskitetysti kerätään muun muassa tupakan, asumisen ja terveydenhoidon, uusien autojen sekä rahapelien hinnat.
Massa-aineistot ovat osa keskitettyä tiedonkeruuta. Nämä tiedot toimitetaan kaksi kertaa kuukaudessa automaattisena tiedonsiirtona Tilastokeskukseen. Tiedot poimitaan ensin yritysten operatiivista järjestelmistä ja niistä muodostetaan aineistopaketti, joka toimitetaan automaattisesti Tilastokeskukseen. Massa-aineisto sisältää kuukauden aikana kaikkien myytyjen tuotteiden myynnin arvot ja myyntimäärät. Massa-aineistoja saadaan muun muassa päivittäistavarakaupoista, alkoholijuomista ja lääkkeistä.
Perinteiseen otospohjaiseen hintakeruuseen verrattuna yksittäisten tuotteiden määrä poikkeaa olennaisesti siitä, kun aiemmin hintoja kerättiin vain ns. edustavista tuotteista. Massa-aineistojen myötä saadaan indeksilaskentaan koko myytyjen tuotteiden valikoima. Yksittäisten tuotteiden määrä nousee sata- tai jopa tuhatkertaiseksi aiempaan otoskeruuseen verrattuna.
Kuluttajahintaindeksi lasketaan menetelmällä, jossa eri hyödykkeiden hintakehitykset painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla. Kuluttajahintaindeksin laskemisessa käytetään Laspeyresin hintaindeksikaavaa, jolloin painoina käytettävät kulutusosuudet ovat perusajankohdalta. Tarkemmin indeksilaskentaan ja -kaavoihin voit tutustua osiossa 6 Näin indeksit muodostetaan.
Kuluttajahintaindeksin muodostaminen:
Kuluttajahintaindeksi julkaistaan tilastokuukautta seuraavan kuukauden 14. päivänä tai sitä lähimpänä arkipäivänä kello 8.00. Poikkeuksena on tammikuun indeksi, joka julkistetaan helmikuun 19. päivänä tai sitä lähimpänä arkipäivänä. Kuluttajahintaindeksin julkaisu tuotetaan yksinomaan verkkojulkistuksena.
Kuluttajahintaindeksin tuoreimmat avainluvut löydät Tilastokeskuksen verkkopalvelun etusivulta. Julkaisupäivänä tuotetaan tilaston kotisivulla tuorein tilastotiedote suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Tämän lisäksi kuluttajahintaindeksin lukuja julkaistaan Tilastokeskuksen StatFin-tietokantapalvelussa, Twitterissä ja Facebookissa.
Tutustu aiheesta kirjoitettuihin blogeihin:
Tutustu myös seuraaviin artikkeleihin: