Tilastojen lukutaito
Talousuutisten seuraaminen on kansantalouden hyvinvoinnin ymmärtämiseksi tärkeää, mutta entä jos uutistekstin sisältämät käsitteet eivät ole tuttuja? Sanoman ymmärtäminen vaikeutuu, jos ilmiöitä kuvaavat käsitteet jäävät etäisiksi: inflaatio, työttömyys, ostovoima, suhdanteet ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin. Talousilmiöt ovat kiinteä osa yhteiskunnallista keskustelua, jonka seuraamiseksi on hyvä tuntea ainakin taloustilastojen peruskäsitteet.
Tässä osiossa tutustut keskeisiin talousilmiöitä ja taloustilastoja kuvaaviin käsitteisiin. Taloudellista kehitystä kuvataan monin tilastoin, ja ne ovat jokseenkin välttämätön apu monimutkaisen talouden kehityksen hallinnassa.
Kansantalouden tilinpito on laaja, tilastoihin perustuva kokonaisjärjestelmä, jolla kuvataan kansantalouden toimintaa järjestelmällisesti ja kansainvälisten suositusten mukaisesti. Se kuvaa systemaattisesti sekä kansantalouden rakennetta että siinä tapahtuvia muutoksia. Tunnetuin tilinpidon tunnusluku on bruttokansantuote (BKT).
Tutustu aluksi alla olevaan animoituun videoon, joka havainnollistaa kansantalouden tilipidon kenttää varsin mainiosti. Katso sitten esimerkistä, miten bruttokansantuote ja bruttokansantulo eroavat toisistaan.
Taloustilastojen keskeisin tunnusluku on bruttokansantuote eli BKT, jolla kuvataan yhteiskunnan kokonaistuotannon kehitystä. Termin vastineena käytetään yleiskielessä usein ilmaisua kansantulo, joka itse asiassa kuvaa samaa asiaa hieman eri näkökulmasta. Tuotannon arvo kääntyy yhteiskunnassa aina jonkin tahon tuloksi.
Kuva. Kolme tapaa laskea kansantuotetta
BKT muodostuu toimialojen tuotannosta, johon lisätään tuoteverot ja vähennetään tuotetukipalkkiot. Se voidaan laskea myös tuloista yms. ja loppukäytöstä Toimialojen tuotanto kattaa seuraavat toimialat: maa- ja metsätalous, teollisuus, rakentaminen, kaivostoiminta, kauppa ja liikenne sekä muut palvelut. Tuloihin lasketaan palkat ml. työnantajan sosiaaliturvamaksut, yrittäjätulot, tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot ja pääoman kuluminen. Loppukäyttö tarkoittaa kulutusmenojen, pääoman muodostuksen ja viennin summaa, josta on vähennetty tuonti.
BKT:n määritelmä sisältyy suureen laskentajärjestelmään nimeltään kansantalouden tilinpito, jonka laskentaperiaatteet ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä. Suomen kansantalouden tilinpidossa noudatetaan mm. Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) ja Euroopan unionin (EU:n) komission ohjeistuksia.
BKT:hen lasketaan yhteen kaikki arvoa tuottava taloudellinen toiminta yhteiskunnassa, kaikki tavaratuotanto ja palvelut. BKT ilmoittaa yhteiskunnan tuotannon kokonaisarvon (tuotetun arvonlisäyksen). Se ei kata sellaista tuottavaa toimintaa, josta ei makseta palkkaa tai saada muuta korvausta, kuten myyntituloa. Näin esimerkiksi kotityö jää kansantulolaskennan ulkopuolelle. Yksi syy tähän on se, että kotityön rahallisen arvon yksiselitteinen määrittely on hyvin vaikeaa.
BKT (engl. Gross Domestic Product) lasketaan tietyn valtion tai alueen tuotannosta. Jos esimerkiksi suomalaiset yritykset ovat investoineet ulkomaille, ei investointien tuotto näy Suomen kansantuotteessa. Vastaavasti taas ulkomaisten yritysten tuotanto Suomessa on osa Suomen bruttokansantuotetta.
Bruttokansantulo eli BKTL (engl. Gross National Income) taas sisältää tietyn maan kansalaisten ja yritysten tulot. Se sisältää kotimaisten tulojen lisäksi myös suomalaisten ihmisten ja yritysten tulot ulkomailla. Ulkomaisten ihmisten ja yritysten tulot Suomessa taas jäävät sen ulkopuolelle.
Mitä arvelet, pääseekö kymmenen kärkimaan joukkoon eurooppalaisia valtioita, kun maailman maat laitetaan bruttokansantuotteen mukaiseen paremmuusjärjestykseen? Voit katsoa maailman maiden listauksen BKT/asukas rikkaimmasta köyhimpään IndexMundin sivuilta.
Työmarkkinoita kuvaavilla käsitteillä on merkittävä rooli talousilmiöiden kuvaamisessa. Mitä suuremmalla joukolla väestöstä on työtä ja toimeentuloa, sen paremmin taloudella yleensä menee. Ja vastaavasti, mitä enemmän on ihmisiä työtä vaille, sen heikommilta talousennusteet näyttävät.
Työmarkkinoiden peruskäsitteiden tuntemus on tilinpidon käsitteiden ohella varsin tarpeellista talousilmiöiden seuraamisessa, ymmärtämisessä ja tulkitsemisessa.
Saadakseen tuloja ihmisen on yleensä käytävä töissä. Kun hän etsii töitä, hän on työmarkkinoilla. Ennen kuin sopiva työpaikka on löytynyt, hän on työtön. Työtön on siis henkilö, joka on vailla työtä ja etsii sitä. Kun sopiva työpaikka löytyy ja työsuhteen ehdoista saadaan sovittua, tulee henkilöstä työllinen.
Työttömät ja työlliset muodostavat yhdessä työvoiman eli sen joukon, joka on kulloisellakin hetkellä käytettävissä työhön. Muut ihmiset ovat työvoiman ulkopuolella.
Työttömiksi ei katsota esimerkiksi eläkeläisiä, opiskelijoita ja kotiäitejä, jotka eivät etsi työtä. Jos he etsivät työtä, heidät luetaan työttömiin edellä esitetyn määritelmän mukaan. Alle 15-vuotiaat lapset ja yli 74-vuotiaat rajataan automaattisesti työvoiman ulkopuolelle.
Työmarkkinoita kuvaavista käsitteistä myös työttömyysaste on keskeinen. Se kertoo työttömien työnhakijoiden prosenttiosuuden työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä.
Hinnanvaihtelut kuuluvat olennaisena osana markkinatalouteen. Käytännössä kehittyvässä taloudessa on aina jonkin verran hintojen nousua, mutta jos nousu karkaa liian suureksi, siitä on haittaa taloudelle.
Yksittäisten yritysten tai koko maata koskevien taloudellisten päätösten ennakointi vaikeutuu, jos hinnat nousevat kovalla vauhdilla. Sillä on vaikutusta myös maan talouden hintakilpailukyvylle, jos hinnat nousevat meillä nopeammin kuin muissa maissa.
Ehkä olet joskus säästänyt remonttia tai uutta asuntoa varten. Säästötavoitteesi uhkaa karata kauaksi tulevaisuuteen, jos hinnat lähtevät nopeaan nousuun kesken säästämisen.
Mistä on kyse, kun hinnat vaihtelevat? Tutustu seuraavaksi inflaation ja deflaation käsitteisiin.
Talouden ilmiöt vaikuttavat monin tavoin elämäämme, vaikka emme sitä aina huomaakaan. Eräs näistä yleensä huomaamattomista asioista on inflaatio eli rahan arvon heikkeneminen. Käytännössä inflaatio tarkoittaa sitä, että hinnat nousevat. Samalla rahamäärällä saat vähemmän tavaroita ja palveluja kuin aiemmin.
Yleensä hinnat tuppaavat nousemaan. Vain poikkeuksellisissa oloissa, yleensä talouden taantuessa, hinnat voivat laskea. Hintojen laskua kutsutaan deflaatioksi. Tällöin samalla rahamäärällä saa entistä enemmän tavaroita ja palveluja.
Jotta hintojen nousu saadaan selville, on hintatietoja kerättävä järjestelmällisesti kuukaudesta toiseen. Yksittäisten tuotteiden hinnat kehittyvät vieläpä eri tavoin: Osa halventuu, osa kallistuu ja hintojen muutosvauhti vaihtelee. Hintojen nousua kuvataan kuluttajahintaindeksillä, joka kertoo, paljonko hinnat ovat keskimäärin nousseet indeksin sovittuun perusvuoteen verrattuna. Perusvuosi vaihdetaan kerran viidessä vuodessa ja samalla valitaan hintaseurantaa varten uusi ns. edustavien tuotteiden ostokori.
Kuvio. Kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio 1980‒2020
Lähde: Kuluttajahintaindeksi, Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos, kuukausitiedot 1980M01‒ (StatFin)
Jokaisella kotitaloudella on omat kulutustottumuksensa, joten inflaatio ei rankaise tasaisesti kaikkia. Joukkoliikennettä käyttävä ei kärsi yhtä paljon polttoaineiden hintojen noususta kuin yksityisautoilija. Sähkön kallistuminen ei kosketa samalla tavalla kerrostalossa asuvaa kaukolämmön käyttäjää kuin omakotitalossa asuvaa sähkölämmittäjää. Kaljun ei tarvitse välittää parturipalveluiden hinnoista, mutta hän saattaa juoda paljon kahvia, jolloin kahvin kallistuminen vaikuttaa hänen ostovoimaansa.
Infograafissa kuvataan, miten virallinen inflaatio lasketaan keskimääräisen kuluttajan keskimääräisen ostoskorin tuotteiden ja palveluiden hinnoista.