Tilastojen lukutaito
Väestössä tapahtuvia muutoksia kutsutaan väestöilmiöiksi. Kun tunnet keskeiset väestötilastojen käsitteet, osaat tulkita yhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystä luotettavammin.
Väestöilmiöillä ja väestömuutoksilla tarkoitetaan usein yksilön syntymistä, elinaikaa ja kuolemista. Yhteiskunnallinen kiinnostus ulottuu näiden lisäksi myös yksilön liikkumiseen. Muuttoliike on alueellisen liikkumisen lopputulos, ja sen pohjalta voidaan suunnitella aluetasoisia palveluita kuntalaisille, kuten päiväkoteja, kouluja sekä terveys- ja liikuntapalveluita. Muuttoliike onkin väestön lisääntyneen liikkumisen vuoksi entistä kiinnostavampi väestötilastojen ulottuvuus.
Tilastoissa väestöilmiöitä kuvataan tunnuslukujen avulla. Ne mahdollistavat ilmiöiden vertailemisen eri vuosien, jopa vuosisatojen, välillä. Väestöilmiöitä kuvaavien tunnuslukujen avulla voidaan tehdä myös alueellisia, esimerkiksi eri maiden välisiä vertailuja. Tunnusluvut esitetään useimmiten promilleina (‰) eli ne kuvaavat väestöilmiötä tuhatta henkilöä kohti.
Yleensä väestölliset tunnusluvut suhteuttavat eri väestöilmiöitä koko väestöön tai sen osiin. Esimerkiksi vuoden aikana syntyneiden lasten määrää voidaan verrata koko väestön määrään tai synnytysiässä olevien naisten määrään.
Syntyvyys kuvaa syntyneiden suhteellista määrää. Yksinkertaisin kuva syntyvyydestä saadaan syntyvyysluvulla, jonka avulla kuvataan vuoden aikana syntyneiden lasten määrää suhteessa koko väestön määrään.
Syntyvyyden yhteydessä puhutaan myös yleisestä hedelmällisyysluvusta. Se on tunnusluku, joka kertoo, kuinka paljon lapsia syntyy synnytysikäisiä naisia kohden. Synnytysikäisinä pidetään 15–49-vuotiaita naisia. Havainnollisemmin hedelmällisyyttä kuvaa kuitenkin kokonaishedelmällisyysluku, joka saadaan laskemalla yhteen naisten hedelmällisyysluvut ikäluokittain. Luku antaa arvion siitä, kuinka monta lasta tiettyyn väestöön kuuluva nainen saa koko elämänsä aikana.
Kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2019 vain 1,35. Luku on laskenut koko 2010-luvun. Viimeiset 50 vuotta luku on ollut alle 2 ja 1900-luvun alussa se oli lähemmäs 5.
Kuvio. Kokonaishedelmällisyysluku 1900–2020
Lähde: Syntyneet, taulukko 12dt. Kokonaishedelmällisyysluku, 1776– (StatFin).
Syntyvyyttä kuvaaviin tilastoihin pääset tutustumaan tarkemmin Tilastokeskuksen verkkopalvelussa, josta löydät tuoreimman julkistuksen syntyneistä ja StatFin-tietokannassa, jossa on yleisiä syntyvyyslukuja vuodesta 1751 alkaen.
Eri aikoina syntyvyys on ollut erilaista ja myös eri alueilla on erilainen syntyvyys. Yksi syy näihin syntyvyyden eroihin on väestön ikärakenne. Alueilla, missä on paljon 20–40-vuotiaita ihmisiä, syntyy enemmän lapsia kuin sellaisilla alueilla, jossa yli 50-vuotiaiden osuus on suuri.
Syntyvyyden tunnuslukujen vertailussa otetaankin yleensä huomioon väestön ikärakenne suhteuttamalla syntyneiden määrä aikuisväestön ikäluokkiin. Syntyneiden määrä voidaan laskea äidin ikäluokan mukaan eli kuinka paljon lapsia syntyi tietynikäisille naisille.
Tavallisimmin syntyvyysvertailuissa edetään vielä pidemmälle. Vertailuväestöjen ikärakenne vakioidaan, mikä tarkoittaa sitä, että eri ikäluokkien osuudet painotetaan samansuuruisiksi. Silloin saadaan tunnusluvut, jotka kertovat syntyvyyden eroista sillä oletuksella, että väestöjen ikärakenne olisi sama.
Kuolleiden määrää kuvataan samaan tapaan kuin syntyneiden määrää. Kuolleiden määrä vaihtelee vuosittain melko vähän. Poikkeuksen Suomen historiassa ovat muodostaneet sotavuodet ja nälänhädät.
Kuolleisuus kertoo, mikä on kuolleiden osuus väestöstä. Kuolleiden määrä rinnastetaan yleensä perusväestön tuhanteen (1 000) henkeen. Myös kuolleisuuteen vaikuttaa väestön ikärakenne, minkä vuoksi vertailuissa on hyvä käyttää ikävakioituja kuolleisuuslukuja. Väestön luonnollisesta lisääntymisestä puhutaan silloin, kun syntyneiden määrästä vähennetään kuolleitten määrä.
Tuorein tieto: Katso Tilastokeskuksen tuorein julkistus kuolleista
Varsinkin kansainvälisissä vertailuissa käytetään kuolleisuuden tunnuslukuna elinajanodotetta. Se mahdollistaa vertailun eri alueiden ja ajankohtien välillä. Elinajanodote kertoo, kuinka monta vuotta tietyn ikäisillä henkilöillä on keskimäärin jäljellä elinvuosia.
Kuvio. Elinajanodote 1971–2019
Lähde: Kuolleet, taulukko 12am. Vastasyntyneen elinajanodote 1751– (StatFin).
1700-luvulla elinajanodote oli sekä naisilla että miehillä alle 40 vuotta. Nälkävuosien 1867–1868 jälkeen elinajat alkoivat pidentyä. Vuosikymmenten mittaan naisten ja miesten elinaikojen ero kasvoi, mutta viime aikoina ero on alkanut kaventua. Vuonna 2019 Suomessa syntyvällä poikalapsella oli tilastollista elinikää jäljellä 79,2 ja tyttölapsella 84,5 vuotta.
Elinajanodote on tilastollinen käsite. Vastasyntyneen elinajanodote oli 1900-luvun alussa 45–48 vuotta. Kuolivatko viime vuosisadan alussa syntyneet alle viisikymppisinä? Eivät, koska elinajanodote on keskiarvo, joka kuvaa laskentahetken kuolleisuutta. Näin ollen se ei myöskään suoraan voi ennustaa jäljellä olevien elinvuosien määrää.
Syntyneiden ja kuolleiden lisäksi väestöilmiöihin kuuluvat muuttoliikkeen aiheuttamat muutokset. Joka vuosi huomattava määrä ihmisiä vaihtaa asuinpaikkaa. Se näkyy väestön vähentymisenä toisaalla ja lisääntymisenä toisaalla.
Muuttoliikkeessä erotetaan kotimainen kuntien välinen muuttoliike ja kansainvälinen muuttoliike eli siirtolaisuus. Kansainvälistä muuttoa nimitetään tilastoissa maahan- ja maastamuutoksi.
Muuttoliikettä kuvaavat tunnusluvut muodostetaan samoin kuin syntyvyyttä ja kuolleisuuttakin kuvaavat tunnusluvut. Muuttaneiden määrä rinnastetaan väestön kokonaismäärään, ja yleensä luvut ilmoitetaan tuhatta ihmistä kohti.
Muuttoliikettä kuvataan kuitenkin usein vain yhdellä käsitteellä, jota kutsutaan nettomuutoksi. Se saadaan vähentämällä jollekin alueelle muuttaneista samalta alueelta lähteneet. Jos poismuutto on suurempi kuin tulomuutto, on nettomuutto negatiivinen. Nettomuuttaneisuus on siis muuttovoitto tai muuttotappio tuhatta henkeä kohti.
Katso Tilastokeskuksen tuorein julkistus muuttoliikkeestä ja historiatietoa: Suomen väestönmuutokset vuodesta 1749 alkaen (StatFin).
Väestön ikärakenne kertoo yhteiskunnan dynaamisuudesta. Kun väestöön kuuluu paljon nuoria työikäisiä, yhteiskunnan potentiaali edistyä ja menestyä on suurempaa kuin jos väestö on kovin ikääntynyttä.
Väestöllinen huoltosuhde on ollut paljon julkisessa keskustelussa viime vuosina. Se kuvaa sitä, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja yli 64-vuotiasta on sataa 15–64-vuotiasta kohden. Kun huoltosuhde on suuri, lapsia ja vanhuksia on suhteessa työikäisiin paljon.
Ikärakennetta kuvataan graafisesti niin sanotun ikäpyramidin avulla. Siinä väestönmäärä on asetettu kuvioon ikäluokittain päällekkäin niin, että yksi kerros vastaa yhden ikäryhmän suuruutta. Sukupuolet ovat yleensä kuvion vastakkaisilla sivuilla.
Suomen nykyinen ikäpyramidi näyttää lähinnä tuhkauurnalta, mutta vielä 1950-luvulla se oli pyramidin muotoinen. Kuviosta näet, miten Suomen ikäpyramidi on kehittynyt vuodesta 1865 lähtien.
Kuvio. Väestöpyramidi vuodesta 1865 alkaen (kuvio ei ole täysin saavutettava)
Lähde: Väestörakenne, Väestö iän (5-v.) ja sukupuolen mukaan 1865– (StatFin).
Väestörakenteen ohella väestöennusteet ovat keskeisiä väestönkehityksen ulottuvuuksia. Väestöennusteen tarkoitus ei ole osua mahdollisimman hyvin yhteen todellisen väestönkehityksen kanssa, vaan sen tehtävä on osoittaa, mihin kehitys johtaa, jos nykyinen syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen mukainen kehitys jatkuu. Kehityksen suuntaan voidaan vaikuttaa monenlaisin yhteiskuntapoliittisin toimin, mutta muutokset ovat hitaita. Tämän vuoksi väestöennusteet kertovat kehityksen suunnasta jopa 30 vuoden perspektiivillä.
Suomalaisten määrä on muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta lisääntynyt koko sen ajan, jolloin tilastoja on laadittu. 1900-luvulla vain 1960- ja 1970-lukujen taitteen suuri muutto Ruotsiin käänsi väkiluvun tilapäisesti laskuun.
Väestönkasvu on ensisijaisesti johtunut siitä, että väestön elinikä on pidentynyt. Syntyneiden määrä on yleensä ollut suurempi kuin kuolleiden määrä. Olemme kuitenkin lähestymässä aikaa, jolloin kuolleiden määrä melko varmasti ylittää syntyneiden määrän. Suomen positiivinen muuttovoitto jatkaa väestönkasvua kuitenkin toistaiseksi.
Katso lisätietoja:
Suomessa perheiden määrä on laskenut jo useampana vuotena. Samaan aikaan yksinasuvien määrä on kovassa nousussa. Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 1 467 400 perhettä ja reilu 1 220 000 yksinasuvaa. Perheiden ja itsekseen elävien ero kaventuu pikku hiljaa.
Kuvio. Asuntokuntien määrän kehitys 1985‒2019
Lähteet:
Oletko kiinnostunut vertailuluvuista viime vuosilta ja vuosisadan takaa? Tutustu vuosisadan vertailut -koosteeseen!
Keskivertosuomalainen on iältään 42,7-vuotias. Toisin oli 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin keski-ikä keikkui Suomessa 26 ja 27 vuoden välillä.
Lähde: Pääpiirteet Suomen väestötilastosta vuosina 1750−1890: 1: Väestön tila. Suomenmaan virallinen tilasto 6. Tilastollinen päätoimisto 1899. s. 211.